Suomessa on ihanaa. Pakkanen kiristää kasvoja, pitää kävellä varovasti ettei liukastu. Oli ihanaa päästä siskon luokse kylään ja nähdä siskonpoikia. Olen myös nähnyt melkein kaikki kunnon kaverit ja viettänyt pikkujouluja. Kävin Kampin uudessa bussiasema-ostoskeskus kompleksissa. Olen nukkunut vanhassa sängyssäni, äidin mankeloimien lakanoiden välissä. Olen syönyt ruisleipää, karjalanpiirakoita ja muita kaipaamiani herkkuja.
Suomi on kotimaa, täältä minä olen kotoisin, tänne minä sitten kaipaan.

Viimeisiä hetkiä Englannin kamaralla vietetään. Taas kerran sanon hyvästit rakkaalleni ja lähden pois. Aina se vaan olen minä kun lähtee. Ei tähän kyllä totu, ei mitenkään. Olisi kiva jos voisi aina pitää tärkeimmät ihmiset mukanaan eikä tarvitsisi hyvästellä.

Tämän päivän pelastus oli hyvät uutiset ja kannustavat sanat. Nyt on taas uskoa siihen että tulevaisuus hymyilee ja kortit on asetettu pöydälle (ne pitää vaan osata pelata oikein).

Tentti on ohi, kouluhommat tälle vuodelle on OHI. Jee!

Nyt voin unohtaa koulustressin ja keskittyä täysillä hermoilemaan joulusta ja lahjoista. Elämä on yhtä stressimättäästä toiseen käymistä. Onneksi toiset hermoilut on laadultaan keveämpiä kuin toiset joten niitä voi hermoilla hymyssä suin.

Tällä tavalla laski aurinko viimeisenä opiskeluiltana.

... huomenna on tentti. En ole jaksanut/viitsinyt/halunnut lukea tai valmistautua, luotan siihen että olen kuunnellut tunneilla tarpeeki hyvin ja kirjoittanut niin mahtavat muistiinpanot että niiden avulla selviän. Onneksi kyseessä ei ole mikään elämän ja kuoleman tentti vaan ihan sellainen pieni puolentunnin homma.

Viikonloppu meni suoraan sanottuna mahtavasti. Olen nukkunut, ulkoillut, shoppaillut joululahjoja ja hengaillut kivojen ja älykkäiden ihmisten kanssa. Elämä on välillä niin kivaa että hermo lepää ja paristot latautuu. Sitä latailua todella kaipaankin koska hommat ei ole yhtään mitenkään loppusuoralla, tuntuu että lisää asioita kasautuu listalle kun edelliset on hoidettu. Syksyn tavoite on ollut selvitä elävänä jouluun saakka. Selvisin. Seuraavaksi täytyy kestää pääsiäiseen.

Pikapaivitys yliopiston kirjastosta. Mikaan ei mennyt pieleen vaikka niin luulin. Kaikista yliopiston printtereista ei ollut loppunut paperi tana viimeisena esseitten palautuspaivana. Tietokoneetkin toimivat. Ei siis hataa! Neljan viikon uurastus on tuostettu kolmeksi paperipinoksi, jotka kohta vien opintotoimistoon. Hetken viela fiilistelen etta tyo on tehty sitten lahden joululahjaostoksille. Oi tata tunnetta..

No jo on ollut kamaiseva viikko. Voi jeesus, enää yks päivä ja sitten aloitan rentoilun ja lomailun! Yhteenlaskettuna 5. yön unisaldo on n. 15 tuntia. Jos joku haluaa kilvoitella kanssani silmänalusten tummuudesta niin voin tulla pokkaamaa palkinnon, aika mustiksi ovat menneet. Esseet on kuitenkin hoidettu niin että tänään alan asennoitumaan siihen ettei niitä nyt sen paremmiksi saa ja tehty on mikä on. Dave, tuo henkilökohtainen oikolukijani, on luultavasti kuolemaisillaan tylsyyteen lukiessaan esseitäni. Olis vaan jo huominenkin ohi, jotta pääsisin kunnolla rauhoittumaan!

Eilinen päivä sujui Lontoossa ilmaisten huolta ilmaston lämpenemistä kohtaan ja vastalauseena Blairin ja Bushin ilmastopolitiikkaa vastaan. Varsinkin Blairin lupaus viime vaaleissa oli nimenomaan nämä ilmastoasiat mutta mitään konkreettistä asian etteen ei olla tehty päinvastoin! Koko viimeviikko meni kansan vakuutteluun siitä että Britannia tarvitsee lisää ydinvoimaloita (ei oikeasti tarvitse).
Mielenosoitus sujui hyvin, tuhansia ihmisiä osallistui ja sääkin oli hyvä lukuunottamatta pientä kaatosade/raekuuroa. Marssi lähti Holbornista ja jatkui Thamesin reunaa pitkin parlamenttitalolle sieltä Downing Streetille sieltä Trafalgar Squaren kautta Amerikan suurlähetystölle. Tunnelma marssin aikana varsin yhteisöllinen. Ihmiset lauloivat, tanssivat ja huutelivat iskulauseita. Kaikille jaettiin bannereita ja kylttejä kannettavaksi. Me marssittiin tietekin vihreiden mukana mutta paikalla oli paljon muitakin ryhmiä esim. Maan ystävät, Green Peace, Socialist Workers, Respect, muutama naisryhmä...

Opiskelijalle viikonloput eivät kovin arjesta erotu. Mutta koska Dave on töissä niin viikonlopuilla on ihan erilainen tarkoitus. Siksi viikonloput, etenkin perjantait, on kiva viettää tekemällä jotain kivaa. Yleensä löydän valtavan kasan rästihommia edestäni sunnuntaisin siksi onkin tärkeää että opiskelun sijaistehtävät ovat mieluisia ja rentouttavia. Tänään käytiin taas maatilamarkkinoilla ja kotiin tuli iso kassillinen vihanneksia, omenamehua ja juustoa. Veronpalautusten ansiosta pääsin vähän muutenkin shoppailemaan. Sain eilen kaksi esseetä terminaalivaiheeseen ja tänään täytyy saada kolmanteen esseeseen 1250 sanaa, se on ehtona että pääsen huomenna Lontooseen.

Huomisen ohjelmassa on siis (jos saan tehtyä tarpeeksi töitä) ilmastonmuutos mielenosoitus Lontoossa. En oikeasti edes uskaltaisi jättäytyä pois koska olen lobbannut niin paljon ihmisiä mukaan että olisi vallan noloa olla jos en itse ilmaantuisi paikalle. Toivottavasti on hyvä ja kirkas ilma! Otan varmasti kameran mukaan jotta voin välittää tunnelmia tänne huomenna. Jee!