Viimeisiä hetkiä Englannin kamaralla vietetään. Taas kerran sanon hyvästit rakkaalleni ja lähden pois. Aina se vaan olen minä kun lähtee. Ei tähän kyllä totu, ei mitenkään. Olisi kiva jos voisi aina pitää tärkeimmät ihmiset mukanaan eikä tarvitsisi hyvästellä.

Tämän päivän pelastus oli hyvät uutiset ja kannustavat sanat. Nyt on taas uskoa siihen että tulevaisuus hymyilee ja kortit on asetettu pöydälle (ne pitää vaan osata pelata oikein).