Loysin syntymapaivakaiman!! Ja voi jee, millainen innostus siita tuli! Tallainen keskustelu kaytiin eilen tyopaikallani (englanniksi tietenkin)
Mina: Kuinka vanha sa muuten olet?
Lindsey: tosi vanha, 26
Mina: makin oon 26
Lindsey: koska sa oot syntynyt?
Mina: elokuussa, 1980. Koska sa?
Lindsey: makin oon syntynyt elokuussa! 26. paiva!
Mina: Ei voi olla totta! Makin oon!
Tanaan oli taas vapaapaiva toista ja menin kaupungille vihannesostoksille ja sattumalta tormasin Lindsey:in. Kaytiin kahvilla ja oli niin kivaa etta jatkettiin Magnersille laheiseen kuppilaan. Huomasimme pian etta meita yhdistaa muutkin asiat kuin ko. paivamaara. Voi miten mukavaa on tutustua mielenkiitoisiin tyyppeihin ja saada uusia kavereita!
Tanaan on satanut koko paivan. Haluaisin tehda kanakeittoa. Vihdoinkin on sellainen syksyinen paiva etta voi herkutella keitolla. Illaksi Dave kay hakemassa leffan ja meidan koekeittiossa tehdaan sipseja ja ketsuppia.
Nama ohjeet on pastanjauhajien sivulta! Kannattaa tutustua!http://pastanjauhantaa.blogspot.com/
Kana-nuudelikeitto
400-500 g broilerin filee-suikaleita (maustamaton)
1 nippu kevätsipulia tai pari tavallista sipulia
150 g nuudelia
7 dl vettä
1 tlk kookosmaitoa
1 lime
2 rkl punaista currytahnaa
2 rkl soijaa
4 rkl thai fish saucea
2 rkl makeaa chilikastiketta
mustapippuria pari kierrosta myllystä
Paista broilerisuikaleet ja kuullota sipulit. Kiehauta kattilassa kookosmaito ja red curry -tahna. Lisää vesi, sipulit ja broilerit - kiehauta. Lisää mausteet, limen mehu ja nuudelit. Keitä 5-7 min. Valmista!
Sipsit
Pese ja harjaa yksi iso peruja. Viipaloi juustohoylalla ihan ohueksi ja asettele viipaleet leivinpaperille vieri viereen. Sivele oliivioljylla ja mausta suolalla ja pippurilla (tai vaikka paprikalla ja grillimausteella, ei kai se ole niin nuukaa!). Uusi 180-asteiseksi ja perunat paistoon ylatasolla noin 20min. Tai sitten kun ovat valmiin oloisia. Jotkut sipsit jaavat vahan oljyisiksi niin niita voi kuivattaa talouspaperin paalla.
Ketsuppi
1 kg kypsiä tomaatteja
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
2 dl sokeria
2 dl viinietikkaa
2 rkl siirappia
2 tl suolaa
1/4 tl kanelia
ripaus kardemummaa, neilikkaa, cayennepippuria, mustapippuria ja valkopippuria
Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Lohko tomaatit ja poista niistä kanta. Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna sipulit. Poista paprikasta kanta ja siemenet ja leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi. Mittaa kattilaan viinietikka, sokeri ja siirappi. Kuumenna. Lisää joukkoon paloitellut kasvikset ja mausteet. Kiehauta seosta runsaan tunnin ajan eli kunnes kasvikset ovat täysin pehmenneet ja seos on hieman kiinteytynyt. Soseuta huolellisesti. Jos seos ehtii soseutumisen aikana jäähtyä, kuumenna se vielä kattilassa. Tölkitä kuumana kuumennettuihin tölkkeihin. Ketsuppi säilyy viileässä kuukausia.
Muistakaa suosia luomua lahiruokaa, nyt on kotimaiset tomaatit ja sipulit viela kaupoissa edullisesti. Lisa-aineetonta ja herkullista!
Nyt on edessa rankka tyoviikonloppu joka jatkuu tiistai-iltaan saakka. Keskiviikkona lennetaan muille maille. Takaisin blogin aareen tulen vasta ensikuun puolella joten hauskaan viikkoa vaan kaikille!
perjantaina, syyskuuta 22, 2006
keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006
Mina se taalla taas..
Alkaa helpottaa, tuo matalapaine nimittain. On aika kurjaa, muuten, jos ei voi poistua asunnostaan ilman sarkylaake arsenaalia. Lasken paivia Italian reissuun, viikkoja koulun alkuun ja kuukausia joululomaan. Siihen saakka pystyn suunnittelemaan mutta vuosi 2007 ei viela kerro itsestaan mitaan. Minulla ei ole siis hienointakaan aavistusta mita tuo vuosi tuo tullessaan. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina etta tama nimenomainen vuosi tulee muuttamaan elamaani enemman kuin esimerkiksi vuosi 2005 joka oli kaikenpuolin mielenkiintoinen ja vauhdikas muttei sinansa poikinut juuri mitaan pitkallista.
Viikot vierii aivan kasittamatonta vauhtia! Miten voi nyt jo olla keskiviikko? Mita tapahtui maanantaille ja varsinkin tiistaille?! To do- listakin makaa paivattamattomana.
Lisays myohemmin:
Jihuu! Meidan lukujarjestykset on julkaistu ja nyt tiedan etta tulen olemaan toissa maanantaisin ja keskiviikkoisin ja ehka joskus myos viikonloppuisin. Syksysta tulee rankka tai ahkera, riippuen energiatasostani. Haaveilen paastoamisesta (taas) jotta paasisin eroon tasta tukkeesta ja irroitettua vahan energiaa piilolihaksistoon.
Feministienergiaa sensijaan voi ammentaa taalta http://www.naisunioni.fi/tulva/index.html
Viikot vierii aivan kasittamatonta vauhtia! Miten voi nyt jo olla keskiviikko? Mita tapahtui maanantaille ja varsinkin tiistaille?! To do- listakin makaa paivattamattomana.
Lisays myohemmin:
Jihuu! Meidan lukujarjestykset on julkaistu ja nyt tiedan etta tulen olemaan toissa maanantaisin ja keskiviikkoisin ja ehka joskus myos viikonloppuisin. Syksysta tulee rankka tai ahkera, riippuen energiatasostani. Haaveilen paastoamisesta (taas) jotta paasisin eroon tasta tukkeesta ja irroitettua vahan energiaa piilolihaksistoon.
Feministienergiaa sensijaan voi ammentaa taalta http://www.naisunioni.fi/tulva/index.html
maanantaina, syyskuuta 18, 2006
Matalapainetta
Taalla on matalapainetta. Kuulemma oikein trooppista sellaista. Minulle se aiheuttaa paansarkya. Dave kavi apteekista hakemassa laaketta ja siella kerrottiin etta se johtuu matalapaineesta.
Toita on edelleenkin paljon ja kiiretta pitaa. Onnekseni tyopaikkani on rentoilukeskus jossa suurinosa ajasta jutellaan, hengaillaan, syodaan ja katsellaan telkkaria. Parhautta on se etta tyokaverit on kivoja ja hyvaa henkea piisaa joten pitkan pitkat vuorot eivat tunnu niin hankalilta. Rasittavuuksiakin sattuu joka paivalle mutta ne nyt on ollut sellaisia pikkujuttuja (ainakin toistaiseksi). Mutta jos samassa paikassa hengailee n.60 tuntia viikossa niin tuntuu ihan mukavalta etta lahiviikoille on tiedossa omaa juttua ja hauskuutta.
Daven kanssa on kivaa hengailla ja viikonloppuna kaytiin oikein elavissa kuvissa. Kaytiin katsomassa Almodovarin 'volver' joka oli aivan tosi hyva! Meidan kylan leffateatteri on hieman ankea joten jouduttiin junailemaan Ipswichiin katsomaan ko. leffaa. Mutta se olikin sitten sen arvoista silla leffakokemus oli erittain miellyttava. Ajatelkaapa itse: paljon jalkatilaa, kallistuva selkanoja, pehmeat istuimet, taydellinen valaistus ja leffa jonka toivoi jatkuvan ja jatkuvan.
Syksy alkaa vihdoinkin saapumaan kaupunkiin, tosin ei ilmaston puolesta. Lontoon elokuvafestareiden ohjelma on julkaistu ja mina suunnittelen tyovuoroni sen mukaan. Yliopiston kirjaluettelot on julkaistu, joten amazon.co.uk sivut on ahkerassa luennassa. Ostin ihanat sinapinkeltaiset langat villatakkia varten. Hankin vihdoinkin sellaisen lenkkeilylaitteen joka laskee kalorit, kilometrit ja muut tarkeat jutut ja siihen voi ladata myos musiikkia. Kohta saan uuden opiskelijakortin ja sita myoten 20% alennuksen kirjakaupoista, eli pokkariostoksille menoa odotellaan. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata etta allekirjoittanut on vihdoinkin saanut palkkapussin.
Toita on edelleenkin paljon ja kiiretta pitaa. Onnekseni tyopaikkani on rentoilukeskus jossa suurinosa ajasta jutellaan, hengaillaan, syodaan ja katsellaan telkkaria. Parhautta on se etta tyokaverit on kivoja ja hyvaa henkea piisaa joten pitkan pitkat vuorot eivat tunnu niin hankalilta. Rasittavuuksiakin sattuu joka paivalle mutta ne nyt on ollut sellaisia pikkujuttuja (ainakin toistaiseksi). Mutta jos samassa paikassa hengailee n.60 tuntia viikossa niin tuntuu ihan mukavalta etta lahiviikoille on tiedossa omaa juttua ja hauskuutta.
Daven kanssa on kivaa hengailla ja viikonloppuna kaytiin oikein elavissa kuvissa. Kaytiin katsomassa Almodovarin 'volver' joka oli aivan tosi hyva! Meidan kylan leffateatteri on hieman ankea joten jouduttiin junailemaan Ipswichiin katsomaan ko. leffaa. Mutta se olikin sitten sen arvoista silla leffakokemus oli erittain miellyttava. Ajatelkaapa itse: paljon jalkatilaa, kallistuva selkanoja, pehmeat istuimet, taydellinen valaistus ja leffa jonka toivoi jatkuvan ja jatkuvan.
Syksy alkaa vihdoinkin saapumaan kaupunkiin, tosin ei ilmaston puolesta. Lontoon elokuvafestareiden ohjelma on julkaistu ja mina suunnittelen tyovuoroni sen mukaan. Yliopiston kirjaluettelot on julkaistu, joten amazon.co.uk sivut on ahkerassa luennassa. Ostin ihanat sinapinkeltaiset langat villatakkia varten. Hankin vihdoinkin sellaisen lenkkeilylaitteen joka laskee kalorit, kilometrit ja muut tarkeat jutut ja siihen voi ladata myos musiikkia. Kohta saan uuden opiskelijakortin ja sita myoten 20% alennuksen kirjakaupoista, eli pokkariostoksille menoa odotellaan. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata etta allekirjoittanut on vihdoinkin saanut palkkapussin.
perjantaina, syyskuuta 15, 2006
hii-o-hoi
Minapa se vaan menin ja ostaa taraytin halpalennot eurooppaan. Hih, saa nahda mita Dave tuumailee. Mutta, top top, eipas hotkyilla. Kyseessa on vaan pieni kolmenpaivan pyrahdys eraaseen eurooppalaiseen kaupunkiin jossa tarkoituksena on tyydyttaa kulttuurin-, taiteen- ja historiannalkamme.
Syksysta haaveilua
Terveisia helteesta. Taalla on taas aivan tukahduttavan kuumaa. En kylla jaksaisi enaa millaan ajatellakkaan mitaan kesavaatetusta. Muutama viikko sitten olin aivan onnessani kun paasin kayttamaan uusia punaisia hai-saappaitani kun kavin kerailemasa boysenmarjoja. Kunnollista syksya taalla on vietetty aika ajoin mutta sitten aina tulee tallainen takakesa. Haaveilen sienimetsasta ja kosteasta syysilmasta. Haluan kayda kampaajalla leikkaamassa pois taman ahdistavan kesaruoskan ja lenkkeilylla ohentuneet reiteni ansaitsevat kunnolliset uudet farkut. Mutta tietenkaan mitaan noista ei voi hankkia ennenkuin kunnollinen syksy tulee niin ettei ole enaa pelkoa etta helteet yllattaisivat.
Syksy on parhautta. Olenkin jo kutonut yhden kaulaliinan. Haluaisin myos tehda lapaset mutta ilman ohjetta moinen tuntuu hankalalta. Miten se peukalohomma tehdaan? Villasukista haaveilee myos perheeni toinen jasen mutta kantapaan tekemisesta ja siina onnistumisesta en ole uskaltanut edes uneksia. Sain neulelehden mukana banbupuikot joilla kutominen nayttaa jotenkin coolimmalta kuin tavallisilla puikoilla. Niissa on vaan sellainen ongelma etta minun tiukassa kasialassa ne tuntuvat liukkailta joten bambupuikoilla kutominen on jatettava julkisiin tiloihin kuten bussiin ja junaan (koska se nayttaa ja kuulostaa niin kivalta mutta on oikeastaaan aika hankalaa).
Tanaan hengailen siis vapaalla ja viikonlopuksi menen toihin. Nama vapaapaivat on mukavia kun ne osuvat viikolle.
Hauskaa viikonloppua!!
Syksy on parhautta. Olenkin jo kutonut yhden kaulaliinan. Haluaisin myos tehda lapaset mutta ilman ohjetta moinen tuntuu hankalalta. Miten se peukalohomma tehdaan? Villasukista haaveilee myos perheeni toinen jasen mutta kantapaan tekemisesta ja siina onnistumisesta en ole uskaltanut edes uneksia. Sain neulelehden mukana banbupuikot joilla kutominen nayttaa jotenkin coolimmalta kuin tavallisilla puikoilla. Niissa on vaan sellainen ongelma etta minun tiukassa kasialassa ne tuntuvat liukkailta joten bambupuikoilla kutominen on jatettava julkisiin tiloihin kuten bussiin ja junaan (koska se nayttaa ja kuulostaa niin kivalta mutta on oikeastaaan aika hankalaa).
Tanaan hengailen siis vapaalla ja viikonlopuksi menen toihin. Nama vapaapaivat on mukavia kun ne osuvat viikolle.
Hauskaa viikonloppua!!
keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006
VAROITUS: tama on pitka postaus ilman skandinaaveja
No niin... mistas sita alkaisi.
Kesa meni kohisten ja niin edelleen.
Heinakuussa hengailin tyottomana ja rahattomana kotosalla. Tylsyytta hoidin pitkilla pyorailyretkilla ja kunnollisten kesailmojen nautiskelulla. Heinakuun puolessavalissa aiti ja isa tulivat kylaan ja juhlimaan valmistumistani. Viikon vierahtaessa ehdittiin maakuntamatkailla ja lomailla porukalla. Heinakuun vaihduttua elokuuksi alkoi minunkin elamaan tulla enemman sisaltoa. Aloitin tylsan toimistotyon ja jo viikon aikana oli sieluuni viiltynyt lukusia paperihaavoja joten paatin katsella jotain muuta hommaa. Tyon hedelmien tipahtelu pankkitililleni teki gutaa elamanlaadulle joten tyottomyys ei todellakaan tuntunut vaihtoehdolta.
Elokuun puolivalissa Suomesta tuli taas vierailupaketti piristamaan meidan arkea. Ohjelmaan kuului syomisen ja juomisen ohessa myos Lontoota ja erityisesti Camden Town:in clubielamaa. Suuri kiitos viela osallistujille! Kuun edetessa minakin vanhenin vuoden verran ja havaitsin hienoisia uurteita silmieni ymparistossa. Paluuta ei siis ole! Kammottava 30 siintaa lahenpana kuin koskaan aikaisemmin. Synttariviikonlopulle osui myos Notting Hill carneval joka kuuleman mukaan on Rio karnevaaleista seuraavaksi suurin. Paikalla oli arviolta 2 miljoonaa ihmista (ihan virallinen arvio, huom!)!! Ja taas meilla oli hauskaa! Syotiin karibialaista ruokaa ja juotiin Jamaikalaista olutta samalla kun katseltiin sambaajien menoa karnevaalikulkueessa. Kokemuksen arvoista todellakin.
Elokuun lahestyessa loppuaan alkoi meitisn tyomotivaatio kuivua kokoon. Halusin tehda jotain muuta hommaa. Onneksi, alkukesainen vierailuni tyottoman arjessa poiki tulosta ja sain haastattelupyynnon sellaiseen mestapaikkaan jonne ihan oikeasti (siis aikuisten oikeasti) halusinkin. Ja sainkin sen paikan! Syyskuun alussa aloitin homman jonka mairitteleva tyonkuva on nimeltaan 'support worker'. Eli, lyhyesti hengailen paivat pitkat (todella pitkat paivat muuten, eilen tein 14tuntisen tyopaivan!!) nuorille tarkoitetussa turvatalossa. Nyt on yksi viikko takana ja olen ihan innoissani. Tyo on kivaa ja motivoivaa ja palkkakin hymyilyttaa, joten mikas sen parempaa. Tai oikeastaan, viela parhempaa on se etta voin tehda tata tyota opintojen ohella joten talous ei ole jatkuvan konkurssin partaalla.
Ainoa harmittava asia mika tasta kesasta jai mieleen on se etten ole matkustanut minnekkaan. Ja siksi istunkin nyt tassa tietokoneella katselemassa halpoja lentoja jonnekkin ensi kuussa. Sellainen tunne on nyt etta pakko on paasta menemaan. Ei kesa tunnu miltaan jos on vaan yhdessa paikassa ja voihan sen kesareissailun hoitaa myos lokakuussa. Niin.
Etta sellaista tanne. Kaikenlaista arkipulinaa on tiedossa piakkoin mutta taman kuun siis painan toita kuin viimeista paivaa joten ihan aina ei jaksa paivittaa!
Kesa meni kohisten ja niin edelleen.
Heinakuussa hengailin tyottomana ja rahattomana kotosalla. Tylsyytta hoidin pitkilla pyorailyretkilla ja kunnollisten kesailmojen nautiskelulla. Heinakuun puolessavalissa aiti ja isa tulivat kylaan ja juhlimaan valmistumistani. Viikon vierahtaessa ehdittiin maakuntamatkailla ja lomailla porukalla. Heinakuun vaihduttua elokuuksi alkoi minunkin elamaan tulla enemman sisaltoa. Aloitin tylsan toimistotyon ja jo viikon aikana oli sieluuni viiltynyt lukusia paperihaavoja joten paatin katsella jotain muuta hommaa. Tyon hedelmien tipahtelu pankkitililleni teki gutaa elamanlaadulle joten tyottomyys ei todellakaan tuntunut vaihtoehdolta.
Elokuun puolivalissa Suomesta tuli taas vierailupaketti piristamaan meidan arkea. Ohjelmaan kuului syomisen ja juomisen ohessa myos Lontoota ja erityisesti Camden Town:in clubielamaa. Suuri kiitos viela osallistujille! Kuun edetessa minakin vanhenin vuoden verran ja havaitsin hienoisia uurteita silmieni ymparistossa. Paluuta ei siis ole! Kammottava 30 siintaa lahenpana kuin koskaan aikaisemmin. Synttariviikonlopulle osui myos Notting Hill carneval joka kuuleman mukaan on Rio karnevaaleista seuraavaksi suurin. Paikalla oli arviolta 2 miljoonaa ihmista (ihan virallinen arvio, huom!)!! Ja taas meilla oli hauskaa! Syotiin karibialaista ruokaa ja juotiin Jamaikalaista olutta samalla kun katseltiin sambaajien menoa karnevaalikulkueessa. Kokemuksen arvoista todellakin.
Elokuun lahestyessa loppuaan alkoi meitisn tyomotivaatio kuivua kokoon. Halusin tehda jotain muuta hommaa. Onneksi, alkukesainen vierailuni tyottoman arjessa poiki tulosta ja sain haastattelupyynnon sellaiseen mestapaikkaan jonne ihan oikeasti (siis aikuisten oikeasti) halusinkin. Ja sainkin sen paikan! Syyskuun alussa aloitin homman jonka mairitteleva tyonkuva on nimeltaan 'support worker'. Eli, lyhyesti hengailen paivat pitkat (todella pitkat paivat muuten, eilen tein 14tuntisen tyopaivan!!) nuorille tarkoitetussa turvatalossa. Nyt on yksi viikko takana ja olen ihan innoissani. Tyo on kivaa ja motivoivaa ja palkkakin hymyilyttaa, joten mikas sen parempaa. Tai oikeastaan, viela parhempaa on se etta voin tehda tata tyota opintojen ohella joten talous ei ole jatkuvan konkurssin partaalla.
Ainoa harmittava asia mika tasta kesasta jai mieleen on se etten ole matkustanut minnekkaan. Ja siksi istunkin nyt tassa tietokoneella katselemassa halpoja lentoja jonnekkin ensi kuussa. Sellainen tunne on nyt etta pakko on paasta menemaan. Ei kesa tunnu miltaan jos on vaan yhdessa paikassa ja voihan sen kesareissailun hoitaa myos lokakuussa. Niin.
Etta sellaista tanne. Kaikenlaista arkipulinaa on tiedossa piakkoin mutta taman kuun siis painan toita kuin viimeista paivaa joten ihan aina ei jaksa paivittaa!
perjantaina, syyskuuta 01, 2006
Hahaa, elossa ollaan!
Valitettavasti blogihiljaisuuden syyna ei ole maailmanymparimatka, hyvantekevaisyystyo kehitysmaissa eika mikaan muukaan kiinnostava juttu. Lupaan palata radalle lahiaikoina joten alkaa luovuttako taman blogin lukemista.
x
x
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)