Taydennys

...kun meilla oli blinijuhlat ja kaikki 7 osallistujaa edustivat eri kansalaisuuksia.

Meilla jarjestettiin taas ruokajuhlia.Kun kaapissa kerran oli tattarijauhoja niin hyvinkin luonnollisesti illallinen syntyi blineista. Ne lienee aika eksoottisia kaikille muille paitsi venalaisille ja suomalaisille. Meita oli yhteensa 7 tyyppia jotka edustivat sen seitsemaa eri maata eli: Tanska, Saksa, Italia, Portugali, Intia, Englanti ja Suomi. Ja blinien kanssa tarjoiltiin tietenkin sipulia, hunajaa, smetanaa (taalla ei myyda joten sekoittelin kermaviilista ja ranskankermasta), savulohta, suolakurkkuja ja mitahan muuta oli, no en muista mutta poyta koreili joten kylla siella ruokaa riitti. Blinit maistuivat kaikille ja ilta oli oikein hauska. Jopa niin hauska etta vieraat viihtyivat pikkutunneille saakka ja seuraavan paivan luennolla hengaili vasahtanyt joukko mustat rinkulat silmien ymparilla.


...kun kaytiin Lontoossa elokuvafestreilla

Samaisella viikolla taraytettiin Lontooseen oikein porukalla. Tate museossa on nyt meneillaan sellainen taideinstallaatio juttuhomma joka on oikeastaan vaan tosi pitka liukumaki ja sita saa menna laskemaan. Mina tietysti janistin moisesta mutta muutamat rohkelikot (uskallikot?) menivat laskemaan. http://timesonline.typepad.com/critics/2006/10/tate_moderns_sl.html
Kaytiin tietysti myos Lontoon leffafestareilla katsomassa 'The U.S vs. John Lennon'.

...kun vein lapparini (siis kannettava, ei lapio) vihdoinkin korjaamolle

Tyhmasta paasta karsii koko ruumis, ja niin edelleen. Vein siis pitkaan vioitelleen kannettavani korjaajalle kyselemaan voiko korjata vai pitaako hommata uusi. Selitin ongelmaa ja korjaajat siella sanoivat etta 'juu, naissa on sellainen tyyppivika.... ja etta tulee tosi kalliiksi ja pitaa lahettaa merkkihuoltoon..' Kamalaa, ajattelin, ja sanoinkin etta etteko nyt voisi kuitenkin vilkaista etta saako sita mitenkaan kuntoon. Lupasivat sen tehda ja muutaman tunnin paasta puhelin soi ja siita muutaman kymmenen sekunnin paasta nolouden puna levisi kasvoilleni. Vikahan oli siis se etta naytto oli tosi sumea eika siita juuri mitaan pystynyt lukemaan, ja se taas oli aiheutunut siita etta olin vahigossa saatanyt kontrastia ja nayton kirkkautta niin ettei sita naytosta nakynyt mitaan. Voi miten noloa ja miten tympeaa oli maksaa siita kun joku painelee nappeja joita olisin itsekkin hieman mietittyani voinut painella. No, saastyi ainakin isot rahat.

...kuinka opiskelut ovat alkannet ja olen ottanut jo ensimmaiset askeleet gradua kohti

Olen aivan innoissani tasta uudesta projektistani. Meitsi se taalla vaan vaantaa gradua. Olen kaynyt jo juttelemassa ohjaajani kanssa ja saanut hyvia ideoita miten alan materiaalia kerailemaan. Ja nyt kun tietokonekkin toimii ja kohta meille tulee nettikin niin alan tosissani jarjestelemaan ja kirjoittelemaan. Nyt nain jalkeenpain kun mietin niin tykkasin oikeastaan tehda sita mun kandityota eika se ole edes mitenkaan traumatisoinut minua. Mahtavaa, en oikein edes malta odottaa.

Viikot kulkee aivan mahdotonta vauhtia! Miten ihmeessa voi olla jo perjantai? Ja miten voi olla etta ihan kohta on marraskuu?

Terveiset kirjastosta! Ensimmainen kirjastoreissu talle vuodelle. Toistaiseksi kaikki tuntuu viela kivalta ja jannittavalta joten yritan nyt ammentaa tata positiivisuutta ja olla jaksavainen niin kauan kuin pystyn. Viime viikolla kavin juttusilla tulevan (tai oikeastaan jo olevan) ohjaajani kanssa lopputyosta tai graduksi sita kai suomeksi kutsutaan. Koska aihe on jo valmiina ja muutenkin aikalailla mietittyna niin oli mukavaa jutella jonkun kanssa miten paasisin kunnolla alkuun materiaalin kanssa. Ohjaajalla oli hyvia ideoita joita alan tassa hiljalleen toteuttamaan.

Eilisen 14 tunnin tyopaivan ja sita seuranneen baarihyppelyn jalkeinen tila on tuskin optimaalisin vuoden ensimmaiselle kirjastoreissulle mutta jos nyt saisin edes jotain pienta aikaiseksi niin voin hyvilla mielin siirtya elokuvan aareen illalla. Tanaan mennaan vihdoinkin katsomaan sita Al Goren ilmastonmuuton leffaa. Oli jo aikakin. Kertoilen siita sitten kun olen ko. leffan nahnyt. Hauskaa sunnuntaita.

Maailma parantui eilen illalla, huomasitteko? Meille tuli ruokavieraita. Syotiin vatsantaydelta pinaattilasagnea ja juotiin punaviinia. Ilta jatkui paikallisen kautta kampukselle. Olipas tosi hauskaa viettaa nain onnistunutta iltaa hyvassa seurassa.

Tanaan kampuksella naytetaan 'mies vailla menneisyytta' (taas) jonne menen uusien ystavieni kanssa. Talle paivalle ei ole luentoja eika mitaan muutakaan tarkeaa. Davekaan ei ole toissa. Ja aurinkokin paistaa niin etta ilma on tosi syksyisen kaunis. Kohta lahden pyorailemaan ja valokuvia ottamaan. Tama kirjoittelu ei nyt nayta onnistuvan..

Tulin yovuorosta (tai siis nukkumavuorosta) suoraan yliopistolle menematta ensin kotiin. Davekin tuli tanne hoitelemaan jotain juttuasioita ennen toita. Kaytiin yhdessa aamiaisella. Tuntui aika kummalliselta.

Olen koko aamun lukenut surullisena Anna Politkovskayan murhasta. Miten voi tuollaista tapahtua Suomen naapurissa? Amnestyn kautta taisin ensin tutustua Politkovskayan kirjoituksiin Tsetsenian ihmisoikeustilanteesta ja muusta. Ja viime kesana Perpignanissa olevassa valokuvajournalismin nayttelyssa oli oikein yksi sali varattu hanen kuville ja teksteille. Ihan kamalaa ja surullista.

Viikonloppu meni hienosti. Perjantaina oltiin opiskelijoita taas ja kampukselle piti tulla nayttaytymaan. Ilta meni hyvin ja tapasin paljon uusia tyyppeja. Sellainen fiilinki on etta tasta vuodesta tulee mieleenpainuva. Pyorailtiin kotiin aamuyolla kun taysikuu valaisi reittia. Lauantaina kaytiin Lontoossa katsomassa Linda McCartneyn valokuvia Portrait Galleryssa ja 'mestariteoksia' surrealisteilta National Galleryssa. Ostin uuden sinapinvarisen popliinitakin joka sopii uuden (itse tekemani) kaulaliinan kanssa. Seka uudet farkut! Vihdoinkin.

Kuvia tiedossa myohemmin kun muistan ottaa kameran mukaan. Ehka jossain vaiheessa saadaan netti kotiin niin loppuu tama skandinaaveitta kirjoittelu.

Hyvaa viikon alkua!

Sahlinkia

Taalla sita taas hengaillaan kampuksella. Ulkona sataa ja kadet olivat ihan jaassa kun pyorailin tanne. Tanaan sain erityisluksushienousjutun: numerokoodin maisteriopiskelojoiden salaiseen huoneeseen. No, ei se nyt ehka ole mikaan ihan salainen paikka mutta sinne on rajattu paasyoikeus joten tunnen kuuluvani parempaan sarjaan nyt. Siella salahuoneessa, josta perustutkinnon suorittajana vain haaveilin, on upottavat nahkasohvat, kahvikone, mikro ja paivan lehdet. Tuntuupa tarkealta.

En malta odottaa perjantaihin (joka on muuten huomenna, apua!! mihin nama viikot katoavat!!) jolloin saan kirjaluettelot ja paasen osallistumaan ensimmaiseen seminaariin, jee jee jee! Olen niin tohkeissani uudesta statuksestani ettei minua melkein haitannut etta uudessa opiskelijakortissani on sama vanha kuva vaikka vartavasten laittauduin uutta valokuvaa varten. Ei se mitaan, nyt kun kerran olen the graduate.

Olen ollut muuten toissakin jo tanaan. Ja tana aamuna tapahtui vihdoinkin se klassinen heraaminen jolloin suustani paasi sanat : mun pitais olla nyt toissa!. Juuri niin, nukuin pommiin! Ja mita luultavammin, heratyskelloni ei tehnyt tepposia vaan mina itse hiljensin kellon ja jatkoin unia. Ja taytyy sanoa ettei ole mukavaa herata nain. Olin peseytynyt ja pukeutunut n.3 minuutissa ja sitten aloin miettimaan etta miten sinne toihin nyt sitten oikein paasee tahan aikaan. Ei siis muuta kuin taksia soittamaan ja onneksi sainkin yhden sopivasti. Soitin toihin etta tulen myohassa. Kamalan noloa jotenkin. Oikein havetti tulla myohassa vaikka eihan sille mitaan mahda. Onneksi oli sentaan lyhyt paiva joten tasta paivasta voi viela tulla ihan hyva. Ja tuleekin.

Ensimmaista kertaa kuukauteen minulla on perjantai ja lauantai vapaata joten suunnitelmia piisaa. Huomenna on kuitenkin tarkea yliopistopaiva mutta illalla repostellaan. Hauskaa viikonloppua kaikille jos en huomenna ehdi paivitella!

Terveisia Veronasta

Meidan pieni lomapyrahdys suuntautui Veronaan. Kaupunki oli kaunis, ruoka oli hyvaa, viini maukasta ja kulttuuri korkeaa. Kolmeen paivaan mahtuu yllattavan paljon toimintaa. Kierreltiin kaupungilla, katseltiin nahtavyyksia, ihasteltiin taidetta Castelveccion linnassa, syotiin herkullista ruokaa, juotiin hyvaa viinia, kiivettiin Roomalaisen teatterin raunioita pitkin korkealle katsomaan kaupungin valoja illan hamartyessa, loydettiin sattumalta ilmaistapahtuma jossa oli bandeja soittamassa, tutustuttiin bandin jaseniin ja paastiin paikallisten mukana baarikierrokselle, tutustuttiin Lucaan joka on vaatesuunnittelija ja jolta Dave sai t-paidan (tosi hienon muuten!) ja paljon muuta kaikkea!

Tassa muutama kuva (otettu minun uudella, hienolla kameralla)

Veronan reissun jalkeen olen ollut taas tosi intensiivisesti toissa. Mutta nyt olen yliopistolla rekisteroitymassa. Tama paiva on yhta pitkaa sahlaysta ja juoksemista eri toimistoissa hakemassa paperia ja lappusta. Koko kesan olen odottanut etta opinnot alkaa ja nyt ollaan jo nain lahella! Ihanaa! Opiskelu on parhautta.