Jatko. Alku.

Mitä kaikkea onkaan tapahtunut kun viimeksi päivitin tämän blogin! Elämäni vaikeimmat umpisolmut sekä ihanimmat onnen hetket tapahtuivat. Nyt alkaa vyyhti selvitä ja voin kenties jatkaa kirjoittelua täällä. Olkoon tämä uusi alku. Tai jonkin jatko. En ole vielä päättänyt kumpi.

Pitäisiköhän tätä alkaa herätellä henkiin?

Hyvää Uutta Vuotta!

Alku on hyvä asia. Vuosi 2007 ei ollut kenties jännittävin ja mieluisin kaikista näistä vuosista, mutta ei suinkaan kamalinkaan. Olisin halunnut olla hieman paremmassa kunnossa ja positiivisempi mieleltäni. Mutta kenties on ajateltava että tämänkin oli nyt tällainen vaihe ja tästä vuodesta on tehtävä parempi. En jaksa sen enempää kronikoida, joten listaan vaan asioita jotka tulee ensimmäisenä mielee vuodesta 2007:

2007 oli vuosi jolloin...
- tein gradua
- valmistuin maisteriksi
- muutin Lontooseen
- sain töitä
- olin kahdessa työssä yhtäaikaa
- olin Suomessa kun siellä oli kesä (eka kerta vuosiin!)
- todistin toistamiseen lumettoman joulun ja uuden vuoden
- koin enemmän takapakkeja kuin hyväksymisiä
- olin sairaalassa
- olin sairaampi kuin koskaan aiemmin
- olin väsyneempi kuin koskaan ennen
- kävin Saksassa kahdesti
- matkustelin Englannissa enemmän
- minulta varastettiin pyörä
- opin pitämään suolakurkuista
- opin tekemään erilaisia kahveja
- sain kutsun suurlähettilään itsenäisyyspäiväjuhliin
- sain kaksi jatko-opiskelupaikkaa
- puhuin enemmän suomenkieltä kuin aikoihin
- olin tyytymättömämpi moneen asiaan elämässäni
- traumatisoiduin, väsyin ja ahdistuin
- sain kunniatehtävän olla kaasona
- olin hotellissa yötä Helsingissä
- kävin lake districtissä
- katselin paljon leffoja
- en ajanut kertaakaan autolla

Että semmoista.

Tälle vuodelle en osaa antaa mitään odotuksia. Toivoisin vaan että olisin itse hieman aktiivisempi ja iloisempi. Mutta sekään ei yksin minusta johdu. Isoja juttuja tapahtunee ja aivojeni sisäisten mannerlaattojen liikkumisia on odotettavissa. Nyt ajattelin ensitöikseni päästä eroon tuosta housuja ikävästi kiristelevästä mahamakkarasta.

Joulukuuni on sujunut niin että olen marinoinut omaa maksaani alkoholilla. Nyt vihdoin ymmärrän nenänvalkaisukuun tarkoituksen. Koko joulukuun olen juossut läksiäisissä, pikkujouluissa, itsenäisyyspäivänjuhlissa, sitten taas läksiäisissä, joululounaalla (joka loppui klo 5 aamulla...), jouludrinksuilla ja jouluillallisella. Tänään taas piti ottaa lasilliset shampanjaa ja sitten on vielä illalla yhdet drinksut. Taidan ottaa jäävettä.

Olen todellakin loman tarpeessa. Seuraava päivitys tulee varmaan joskus ensivuonna.

Tämä päivämäärä saattaa jäädä mieleeni, ollaanhan sentään itsenäisyyspäivän liepeillä. Ei varmaan muuten...Mutta asiaan! Tänään saa onnitella tuoretta maisteria.

Tuntuu kummalliselta se, että iltaisin ei ole mitään kirjoitushommia. Viime viikkoon saakka vapaaillat ovat olleet joko jonkun kirjoittelun miettimistä, suunnittelemista tai tekemistä. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen elänyt niin että voin erotella vapaa-ajan ja työajan toisistaan. Opiskelu ei ole työtä koska se on mielenkiintoista, vapaaehtoista ja kivaa. Töissä on ollut aika kiirettä nyt viimeiset kaksi viikkoa. Ajan käsitys ja kokemus ovat muuttuneet kiirehtiessä. Tavallaan tuntuu että aika on laahustanut niin hitaasti etten oikein voi uskoa että edelleenkin on marraskuu. Toisaalta en edes muista koska lokakuu muuttui marraskuuksi. Ja joulukuukin on enää pienen ajan päässä. Joulukuu ja joululahjat, sekä kaikki niihin liittyvät järjestelyt tulevat ajankohtaiseksi.

Olen helpottunut siitä että tiedän palaavani takaisin Lontooseen joulun jälkeen. Helpottunut siksi että tiedän mitä teen tammikuussa. Vihdoinkin taloudellinen tilanteemmekin kohentuu ja voin varovasti suunnitella matkustelua. Ennen joulua ei ehdi mutta ehkä tammikuussa sitten. Olen aloitellut jo kirjoittamaan omaa vuoden 2007 kronikkaa. Tämä vuosi ei ollut niin jännittävä ja mielenkiintoinen kuin vuosi 2006. Ei sillä että olisin tyytymätön koska olenhan saanut käytännöllisiä asioita hoidettua kuten tutkinnonsuorittaminen sekä työpaikan hankkiminen. Eli päällisinpuolin voisi vaikuttaa että olen ollut varsin aikaansaava mutta jos minusta tuntuu että olen elänyt puoliteholla niin silloinhan se tarkoittaa ettei tähän vuoteen liittynyt sellaisia toiveiden täyttymisiä kuin olin suunnitellut. Minun mielestä elämän pitäisi aina olla jännittävää ja mielenkiintoista.

keski-ikäiset miehet, ja heidän pitkästyttävä elämä ja olemattomat teot (lainaus)

Vaikken yleensä viitsi yleistellä, niin kerronpa kuitenkin että on olemassa sellainen ihmisryhmä jonka kanssa en oikein osaa olla mitenkään. Yleensä nämä ihmiset ovat keski-ikäisiä miehiä joita ei ole kukaan koskaan kyseenalaistanut tai muutenkaan vähätellyt. Näiltä tyypeiltä tulee puhetta solkenaan eikä nämä monologit yleensä pysy yhdessä aiheessa vaan hyppelevät edes-takas maan ja taivaan välillä. On todella turhauttavaa edes yrittää jutella sellaisten tyyppien kanssa. He usein näyttävät kuvittelevan että puheen määrä vastaa asiansisällöltään samaa. Yleensä näiden tyyppien jutut on vähintäänkin väritetty heidän oman itsensä erinomaisuuden korostamisella. On rasittavaa olla juuttuneena sellaisen itsekehutyypin kanssa, sillä ainoa asia mitä sellaiset tyypit odottavat ovat huokailua ja nyökyttelyä siitä kuinka kertakaikkiaan mahtavia he ovat.

Lienee selvää että jouduin eilen illalla hengailemaan tällaisen mahtailijan kanssa. Opin että keskustelukumppanini on Suomen paras viiniasiantuntija, hän on myös muusikkonero sekä menestynyt kaikessa mihin hän on eläessään ryhtynyt. Kuuntelin kuinka hän mahtavilla johtajantaidoillaan on saanut aikaan uskomattomia asioita. Olin niin ärtynyt ja rasittunut koko keskustelusta että lopulta sain sanotuksi että "ohhoh, kylläpä sinä olet mahtava tyyppi". V****luksi tarkoittamastani lausahduksesta sain niin käsittämättömän itsevarmuus puuskan että olisin voinut jatkaa keskustelua ihan vain itseäni viihdyttääkseni. En kuitenkaan viitsinyt sillä viinilasin tyhjetessä leijuin tämänkin asenteen yläpuolelle. Ja silloin tajusin että en minä oikeastaan inhoa näitä itseään täynnä oleviä pukumiehiä vaan sitä tyyppiä joka minusta tulee kun joudun tällaiseen seuraan. Kyynisyys, ilkeys ja ylimielisyys ovat kenties synneistä kauheimpia joten päätin siitä hetkestä lähtien kitkeä moiset omasta käytöksestäni. Vaan miten se tehdään? Lisää siedätyshoitoa mahtailijoiden seurassa vai niiden karttamista?