Vaikken yleensä viitsi yleistellä, niin kerronpa kuitenkin että on olemassa sellainen ihmisryhmä jonka kanssa en oikein osaa olla mitenkään. Yleensä nämä ihmiset ovat keski-ikäisiä miehiä joita ei ole kukaan koskaan kyseenalaistanut tai muutenkaan vähätellyt. Näiltä tyypeiltä tulee puhetta solkenaan eikä nämä monologit yleensä pysy yhdessä aiheessa vaan hyppelevät edes-takas maan ja taivaan välillä. On todella turhauttavaa edes yrittää jutella sellaisten tyyppien kanssa. He usein näyttävät kuvittelevan että puheen määrä vastaa asiansisällöltään samaa. Yleensä näiden tyyppien jutut on vähintäänkin väritetty heidän oman itsensä erinomaisuuden korostamisella. On rasittavaa olla juuttuneena sellaisen itsekehutyypin kanssa, sillä ainoa asia mitä sellaiset tyypit odottavat ovat huokailua ja nyökyttelyä siitä kuinka kertakaikkiaan mahtavia he ovat.
Lienee selvää että jouduin eilen illalla hengailemaan tällaisen mahtailijan kanssa. Opin että keskustelukumppanini on Suomen paras viiniasiantuntija, hän on myös muusikkonero sekä menestynyt kaikessa mihin hän on eläessään ryhtynyt. Kuuntelin kuinka hän mahtavilla johtajantaidoillaan on saanut aikaan uskomattomia asioita. Olin niin ärtynyt ja rasittunut koko keskustelusta että lopulta sain sanotuksi että "ohhoh, kylläpä sinä olet mahtava tyyppi". V****luksi tarkoittamastani lausahduksesta sain niin käsittämättömän itsevarmuus puuskan että olisin voinut jatkaa keskustelua ihan vain itseäni viihdyttääkseni. En kuitenkaan viitsinyt sillä viinilasin tyhjetessä leijuin tämänkin asenteen yläpuolelle. Ja silloin tajusin että en minä oikeastaan inhoa näitä itseään täynnä oleviä pukumiehiä vaan sitä tyyppiä joka minusta tulee kun joudun tällaiseen seuraan. Kyynisyys, ilkeys ja ylimielisyys ovat kenties synneistä kauheimpia joten päätin siitä hetkestä lähtien kitkeä moiset omasta käytöksestäni. Vaan miten se tehdään? Lisää siedätyshoitoa mahtailijoiden seurassa vai niiden karttamista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti