Joulunvietto ja sen jälkeinen elämä

Heipä hei vaan taas kaikille.

Täällä sitä mustaa joulua vietetään Suomessa. Tai no, joulu itsessään taitaa olla jo ohi mutta vuosi ei ole vielä vaihtunut minnekkään.

Saavuttiin lumipyryn saattelemana Suomen mantereelle 19.12. Ihanaa, ajattelin, kun kone laskeutui. Oikea joulumaa. Sitten se suli, se lumi siis.

Joulunalus hujahti perhettä ja ystäviä tapaillen sekä kultuurista nautiskellen WeeGee -talossa. Eli kaikki vaan Espooseen, täällä sitä kultuuria piisaa! Ensinmäisiksi juhliksi sattuivat muuan Karon ja Akin sportti-yötähti-niille saunomaan -rymistelyt. Seuraavaksi oli Laijan juhlat jotka ainakin omalta osaltani sujuivat ihanasti. Paljon oli sellaisia tyyppejä ympärillä joita en ollut nähnyt aikoihin. Hauskaa oli!

Aatonaattona vielä mentiin siskolle syömään ja piiiitkästä aikaa päästiin oikein sisarusten kesken lörpöttelemään. Taas oli kivaa! Ja saunamökistä herätessämme luisteltiin kotiin lumettoman joulukuisen maiseman sinisessä valaistuksessa. Kotona sitten seurasi se perinteinen aatto, eli riisipuuroa (en saanut mantelia!), kuusenkoristelua, siivoilua ja laittelua äidin kanssa. Illemmalla kun pukin odotus alkoi käydä pienimpien hermoon, alettiin lauleskelemaan joululauluja! Ei sillä että pienimmäiset olisivat siitä kovinkaan harhautuneet, kunhan pidettiin fiilistä yllä. Ilta oli sellainen kun joulun kuuluukin ja lämmön lehahduksia kulki koko olemuksen läpi, niin mukavaa oli olla Suomessa tärkeimpien tyyppien ympäröimänä.

Näitä välipäiviä on sitten vietelty shoppaillessa ja yleisesti vaan hengaten. Tapanin ajelulla käytiin Tarvaspäässä katsomassa Inhan valokuvia (tosi hyviä, menkää taas Espooseen!). Laijallakin käytiin syömässä ja laulamassa. Joululahjaksi saadut kirjat olen jo lukenut mutta onneksi taskussa polttelee kirjakaupan lahjakortti. Tänään juuri lopetin Riina Pulkkisen 'Raja'-kirjan joka oli sellainen kirja jonka tiedän vielä palaavan mieleen. Toinen hyvä kirja oli Jera Hännisen 'Harakkapoika', jonka myös tuossa lukaisin. Juicen elämänkertapokkarinkin luin, mutta se nyt ei niin kovasti koskettanut, oli se toki ihan hauskasti kirjoitettu.

Vuoden vaihtuessa on hyvä mietiskellä vuotta 2006. Löysimpä sitten tällaisen meemin, johon voi vastailla itsekseen mielessään jos haluaa.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2006, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Montakin juttua! Kirjoitin pienen jutun joka tullaan julkaisemaan (iih!), Pidin blinijuhlat kotona, lahjoitin vaatteita ja roinaa hyväntekeväisyyteen, osallistuin paneelikeskusteluun, valveuduin lisää tärkeistä asioista, kerroin tärkeille ihmisille että he ovat tärkeitä, tein mielessäni suuren päätöksen ja vielä suuremman lupauksen etten koskaan luovuta.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Lupaukseni viime vuonna oli matkustaa Aasiaan, en siis pitänyt lupaustani.. Teen kyllä lupauksen tälle vuodelle mutta en tiedä uskallanko kertoa sitä ääneen...

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kyllä, kaverini synnytti.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei, ainakaan niin läheinen että se olisi henkilökohtaisesti koskettanut

5. Missä maissa kävit?
Suomessa, Italiassa, Slovakiassa

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2007, jota puuttui vuodesta 2006?
Tarkempia ääriviivoja tavoitteille ja niitä kohden ajavien suunnitelmien toteutumista.

7. Mitkä vuoden 2006 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Muistan erityisesti sen päivän kun sain myöntävän vastauksen Maisteriohjelmaan (suuri ilon täyttymys).Ja sen päivän kun maailmani romahti hetkellisesti ja sitä seuraavan hetken kun tajusin pelastuneeni täydelliseltä romahdukselta.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Valmistuminen yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.


9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Monta asiaa on tuntunut epäonnistumiselta mutta nyt kun niitä ajattelee niin ei ne niin pahoja ole olleet, että ihan epäonnistumisesta puhuisin.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
No fyysinen kärsimys kuuluu elämääni, joten selkä nyt tietysti vaivasi, samoin kun kovat päänsäryt.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ostin Bratislavasta sellaisen metallisen hevosen joka nyt hengailee meidän ikkunalaudalla, sen katseleminen tuottaa kummallista ilontunnetta, en osaa sanoa miksi.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Jos hilpeys on hyväntahtoista niin sitten sanon että Dave, mutta jos se on sellaista ilkeää niin sitten en kerro.

13. Kenen käytös masensi?
Daven vanhempien paskamaisuus

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan ja elämiseen ylipäätänsä

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Opiskelun jatkumisesta! Se on edelleenkin suurin innostukseni aihe.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
Jarvis Cocker: 'stormy weather'


17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?
Taidan olla vähän ohuempi

c) rikkaampi vai köyhempi?
Tasaisen köyhä

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Matkustellut, lukenut, kirjoittanut, panostanut tärkeisiin asioihin


19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
En olisi halunnut stressaantua niin paljon

20. Kuinka vietit joulua?
Kuten kerroin, perheen kanssa Suomessa

22. Rakastuitko vuonna 2006?
Jaa, no en ainakaan keneenkään uuteen ihmiseen. Rakastuin kyllä sellaisiin hunajakekseihin Veronassa, ja Englannissa opin rakastamaan ylikypsää cheddaria ja pikkelsiä leivänpäällä (ihan ihmeellistä minulle).

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Green Wing!!


25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Nyt on tuoreimpana mielessä se Pulkkisen 'Raja', se oli kyllä erityisen hyvä kirja.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tänä vuonna en löytänyt mitään suurenmoista

28. Mitä halusit ja sait?
Halusin uuden kameran hävinneen tilalle, ja sain. Halusin myös heijastimia pyöräilyä varten, ja nekin sain. Olen ollut onnekas.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Haluan jatkuvasti jotain mitä en kuitenkaan saa, mutta en jaksa näitä muistella.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Ostin Lucas Moodyssonin 'Kimpassa' HMV:n tarjoukorista. Olin kyllä nähnyt sen aiemminkin mutta jotenkin se oli niin hyvä että sanotaan se.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Me mentiin kai Lontooseen, en oikein muista. 26 vuotta tuli täyteen.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Jos lopputyö olisi mennyt ihan vähän paremmin!

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005?
Mustat skinny fit farkut, joku villapaita ja helmet kaulassa.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Opiskelu, opiskelu ja opiskelu


35. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Kun Politkovskaja murhattiin ja se toinen myrkytettiin ja sitten ne Ipswichin murhat. Toisaalta taas ne USA:n vaalit, Blairin sotkut ja se ekonomistien oivallus kiinnittää huomiota ympäristönmuutokseen (ja muutkin ympäristönmuutos hommat).

36. Ketä ikävöit?
Äitiä, isää, siskoa ja veljeä.

37. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Tapasin rytäkällä paljon ihmisiä jotka tuntuvat hyvin tärkeiltä nyt. Rosina, Matt, Troels, Jainy ja Felix tuovat kaikki elämääni hyvin paljon sisältöä.

Netin kaytto kotona, omalla koneella on yhta helkkaria. Linjoilla pysytaan noin 5-10 minuuttia kerrallaan ja sivujen lataus on hiiidaaassttaaaaaahhh. Aika rasittavaa. Onneksi Daven kone toimii hienosti ja sita mina tassa nyt lainailen, joten ilman skandinaaveja mennaan taas.

Eilen parahti kayntiin viimeinen viikko tata jaksoa. Ei tassa voi muuta kun taivastella mihin se syksy taas hujahti?! Joulujuttuja pitaisi alkaa miettimaan, kaikenlaisen muun ajatustyon ohella. Henkinen loppuuntuminen tapahtui viimeviikolla jonka jalkeen kaikenlainen elaminen on tuntunut varsin tyolaalta. Ihan vaikka pyykin pesu tai kaupassa kaynti tuntuu tyonteolta. Onneksi olen saanut itseni kuntoilemaan edes jollakin lailla. Salia ja lenkkeilya harrastaessa saa edes jonkinmoista jarkea lypsettya tahan surrealistiseen arkeen.

Valilla kuitenkin kay niin etta jotain pienta auringon pilkahdusta sattuu osumaan kohdalle ja sellaisesta voi osatessaan ammentaa vaikka minkalaisen latauksen. Sen taidon olen tainnut oppia. Tallaiset pilkahdukset ovat viime aikoina ilmentyneet ihmishahmoissa, joita taalla ystavikseni kutsun. On varsin helpottavaa marmattaa ja valittaa tyypeille jotka elavat tata samaa hetkea ja stressia kanssani. Ja yllattavasti sellainen joka suuntaan lorpottely voi tuottaa myos henkisen hyvinvoinnin kannalta tarkeaa paaomaa kuin myos ihan konkreettista apua. Oli nimittain erittain hyva, kun nukkumattomuuteni vuoksi roikuin netissa neljan aikaan yolla ja messenger (tuo ihana kommunikaattori) toi tietoisuuteeni tutun tyypin aivan uudenlaisessa valossa. Ja tama hyoty jota tassa nyt yritan selittaa oli se etta, vaikka on tuntenut jonkun tyypin 3 vuotta ja aina vaan ajatellut etta ihan ok, niin yllattaen selviaakin etta se tyyppi on erittain cool ja kaikenlisaksi tietaa paljon esim. Beck:in riski yhteiskunnan teorioista ja muutenkin nayttaa olevan varsinainen postmodernismi guru. Siina vierahteli kivia sydamelta ja taakkoja harteilta kun aamun valjetessa olin saanut lukemaani enempi ymmarrettavaan muotoon.

Messenger hetken jakaminen jonkun kanssa tahan aikaan yosta tuntuu luovan ystavyydelle aivan erityisen taajuuden. On hauskaa etta muittenkin tyyppien mielesta yot ovat hedelmallisinta ja luovinta aikaa kirjoitaa (ja jaaritella messengerissa). Ei nyt nayta silta etta tama habitus tasta mihinkaan muuttuisi.

Ja nyt akkia kisastudiot ja lahtolaskennat kayntiin, Vuokko on tulossa kotiin!

Edit. myohemmin

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Poliisi+Britanniassa+murhattu+Anneli+Alderton+ei+tiett%C3%A4v%C3%A4sti+suomalaistaustainen/1135223636146

Tama kamaluus siis tapahtuu noin 20 km meilta. Naisvihaa pahimmillaan, miksei ne jo loyda sita paskiaista?? Laitoin tanaan mekon paalle kun aurinko paisteli niin kauniisti mutta nyt on jo pimeaa, uskallanko siis kavella kotiin ilman etta poliisi loytaisi minut kuristettuna tuolta metsikosta vai turvaudunko kaveriin joka voisi antaa kyydin? Ai ei ole muka patriarkaalinen tama yhteiskunta?! Kirosana!!

Hei vaan täältä stressimerestä. Kamalaa kiirettä ja hulinaa riittää. Esseet valmistuu hitaanlaisesti mutta ehkä tästä jotain tulee aikaiseksi. Viikko vielä pitää ahertaa ja sitten alkaa joululoma. Oma jaksaminen alkaa olla niin vähissä että seiniä tuppaa nousemaan vastaan minne vaan menee. Onneksi pääsen kohta huilaamaan. Koko syyslukukausi on ollut varsinaista menoa. Näin hauskaa ei ole yliopistoelämäni aikaisemmin ollutkaan. Kaikenlaista uutta on tullut elämääni ja nyt tuntuu etten ehkä haluakkaan lähteä täältä ihan vielä. Saa nähdä miltä keväämmällä tuntuu.

Kävin tänään punttiksella ja saunassa. Siis, ajatella! Olen löytänyt itselleni saksalaisen saunakaverin. On se mukavaa parantaa maailmaa saunan lauteilla. Ei kai tänne nyt sen kummenpaa sitten kuulukkaan. Hauskaa viinkonloppua kaikille!

No niin paastiin taas asiaan. Kirjoittelen tata nyt kotoa mutta Daven koneella joten skandinaavit puuttuu, sori vaan siita.

Tassa siis hieman matkaraporttia ja muutakin jorinaa.

Eli siis kayttaydyimme taysin tekopyhasti ottamalla halvat lennot Bratislavaan (oli tosi halvat £38). Perille paastyamme kirjauduttiin hostelliin, joka sijaitsi presidentin linnan vieressa. Heti ensimmaisista hetkista lahtien tunsin kummaa kotoisuutta Bratislavassa jonka myohemmin huomasin johtuvan yllattavasta yhtalaisyydesta Helsinkiin. Ensimmaisena paivana tietenkin hengailtiin kaupungin keskustassa jonne oli pystytetty ihania joulutoreja. Siella sai huidella kuumaa viinia huiviinsa seka nautiskella grillatun kanan, makkaroiden ja sipulin hurmaavasta tuoksusta. Kaupunki itsessaan oli hyvin kaunis, sellainen keskiaikainen paikka jonka julkisivu oli kauniisti kunnostettu. Mainittakoon kuitenkin etta aivan ydinkeskustan ulkopuolella oli aika ransistynytta menoa. seuraavana paivana paatimme katsella kaupunkia hieman laajemmin mutta pettymykseksemme totesimme sen olevan aika uuvuttavaa hommaa. Ei siella oikein tuntunut olevan oikein muuta tarjottavaa kuin aivan ydin keskusta. Ei niita rupsahtaneita, graffitein peitettyja kerrostaloja viitsinyt kovin kauaa ihastella.

Illalla lahdimme maistelemaan josko Slovakit taitavat oluen teon yhta hienosti kuin naapurinsa Tsekit. Halusin heti ottaa tummaa olutta ja kylla!, se oli juuri sellaista ihanaa, siirappimaista olutta, ei suinkaan mitaan guinnesia (ja tuopin hinta oli n. 0.40€!). Paikallinen opiskelija pubi loytyi helposti ja se olikin ehka yksi miellyttavimmista kokemuksista elaessani. Ei siella kauaa tarvinnut istua kun uteliaat ja ystavalliset Slovakit liittyivat seuraamme. Siina sitten syotiin paikallista herkkua ja juotiin tuota herkullista, paksua olutta.

Seuraavana paivana lahdimme uusien ystaviemme ehdotuksesta tutustumaan Komarnon kaupunkiin, etela-Slovakiaan. Kaupunkin on tunnettu unkarilais-vahemmiston seutuna ja siella oli tienviitat ja muut kaksikielisesti tarjolla. Ei silla etta se olisi meidan eloa helpottanut. Ihmiset olivat taas ystavallisia mutta jostain syysta englanninkielisiin tiedusteluihimme vastattiin aina saksaksi.

Matkustuskuume ei ottanut laantuakseen viela kolmantenakaan paivana jolloin suuntasimme kohti vuoristoa. Harmiksemme aikaa ei ollut tutustua kunnolla vuoristoalueeseen vaan jaimme pois viinitiloilla. Ensimmainen vierailu kohde oli Pezinok, pieni vuorten kupeessa oleva kyla, jonka viinikellareissa vierailimme. Siita jatkoimme Trnavaan, joka on vanha yliopistokaupunki. Siella oli niin hyva fiilinki etta paatimme jaada syomaan illallista kaupungin keskusaukion, hyvinkin kalliin oloiseen paikkaan. Ja arvatkaapa paljonko 3 ruokalajin illallinen viineineen kahdelle tyypille maksoi? Noin 8 Euroa!! Voi mika taivas tama maa meille kahdelle rutikoyhalle opiskelijalle olikaan!

Kaikenkaikkiaan reissu oli todella onnistunut ja Bratislavaa seka Slovakiaa suosittelen lammolla kaikille. Tosin, pidetaan se kuitenkin ihan vaan meidan valisena salaisuutena, ei sinne kukaan mitaan saksalaisia, britteja tai jenkkeja halua!!

Terveiset Bratislavasta

Kuvia seka matkaraportti tulee myohemmin kun saan tuon rasittavan paskiaisen (jota jotkut tietokoneeksi kutsuvat) toimimaan.

Perjantai aamu valkeni Englantilaiseen tapaan sateisesti, ja siita lahtien olenkin hengaillut opintojen parissa. Tanaan on ihastuttavasti sadellut myos kutsuja syominkeihin ja maailmanparannus-sessioihin. Ihanaa kun on ystavia!! Ei tarvitse tuliaisviineja yksin juoda.

Hauskaa viinkonloppua kaikille.