No voi herramunjee! Kyllapas taas on venahtanyt nama paivitysvalit! Anteeksi vaan.

Aloitetaan vaikka siita etta koulussa menee hyvin. Sain esseita takaisin ja olin iloisesti yllattynyt ettei jouluinen hikarointini suinkaan joutunut kankkulan kaivoon. Tama jakso tosin on aiheuttanut kaikenlaista kiiretta noin niinkuin jarjestelmallisesti ajatellen. Eli, meilla oli kotilaksyina dokumentin analysointi, osallistuva observointi ja haastattelu. Ja, hih heijaa, sain kaikista naista pikkuhommeleista erinomaiset arvosanat. No, tuo ei sinansa paljoa hetkauta silla arvoltaan nama juttuset ovat noin 20% luokkaa koko kurssin arvosanasta. Mutta antaapahan tuo vahan etumatkaa, jos meinaan erinomaista myos esseesta havitella.

Tuo jo mainitsemani haastattelu oli sellainen hassu 15min lorpottely, jonka tarkoituksena oli ainoastaan saada vahan maistiaista edessa olevaa koitosta varten. Nimittain, toista kurssia varten on minun suunniteltava haastattelurunko, toteutettava haastattelu (vah.45 min), analysoitava se ja kaikki tama hauskuus tapahtuu kansalaisidentiteetti kontekstissa. Ja vaikka deadlineen olisikin viela 2kk aikaa, niin arvatkaapas olenko jo tehnyt ko. haastattelun? Joo, olen! Haastattelin ita-saksalaista ystavaani ja nyt kun haastattelu (siita tuli vahan yli tunnin pituinen) on tehty ja kirjoitettu (transcribed?) niin voin hyvilla mielin alkaa analysoimaan ja tutustumaan tarkemmin kirjallisuuteen. Ihanaa, kun ei ole paniikkia ja hataa taman suhteen!! Ja hauskaa oli myos etta ystavani Matt, halusi haastatella minua! No, sehan sopi ja tanaan istuin piinapenkissa juttelemassa kansalaisidentiteetistani. Se oli oikeasti tosi hauskaa!

Muutakin ihanaa on tapahtunut. Olen loytanyt vanhan ihastuksen kohteeni: punttiksen! Viimeisen muutaman viikon aikana olen hengaillut siella useaan otteeseen. Liikunta auttaa kaikkiin vaivoihin: myoskin kiireeseen, joka on eittamatta aina itsekeksittya. Anteeksi vaan Laijaseni, mutta kylla se vaan niin on etta kiire on sosiaalisesti konstruktioitu, eli ihan itse keksittya hapatusta. Kiireinen minakin olen, tosin vain omassa maailmassani.

Lauantaina kaytiin Lontoossa! Jarvis Cockerin keikkaa katsomassa. Mina, Dave ja Matt mentiin Lontooseen jo aamusta, tarkoituksena vahan kierrella. Ja mehan kierreltiin. Paasin vihdoin Spitalfield torille, jona seka alueena etta torina oli jotain sellaista jossa meitsi diggailee hengata. Kaytiin tietenkin myos katsastamassa valokuvanayttelya, Tata modernia ja yleista Lontoon meininkia. Palatakseni hieman Jarvis Cockeriin, voin kertoa etta viimeisena lauluna ei ollut Pulp:ia vaan Black Sabbath:ia ja mikas muukaan kuin Paranoid. Voi sita ihmetyksen maaraa, oli meinaan aika yllattava veto!

Ja sitten tama viikko! Ei voi oikeasti olla viela keskiviikko! Ja ihan kohta, eli huomenna on meidan laitoksen konferenssi. 40 punnan huokeaan hintaan, saan yopya merenrantakaupungissa (hotellissa), nauttia ruoasta ja juomasta, seka 2 paivan ajan esitelmista. Siella minakin esittelen elamani ensimmaisen ihan, ihqu oman tutkimukseni, joka on hyvin teoreettinen, mutta silti hyvin laheinen. Jannittaa vahan jo, mutta perjantai-aamuna tulen olemaan hyvinkin lahella hermorauniota.

Seuraavaksi tulen koneen aareen vasta lauantaina, joten hauskaa loppuviikkoa vaan kaikille!

Lauantai-iltana

Lauantai-iltana ei telkkarista tule mitään. Siksi istunkin nyt tässä koneen äärellä ja teen yhtä koulujuttua maanantaiksi. Tänään on ollut varsin masentava päivä, ainakin sään puolesta. Mutta minäpä päätin ihan varsin olla masentumatta. Välillä täällä Englannissa on harmaata ja sateista, mutta mitäs minä aion tälle asialle tehdä? EN MITÄÄN, kun ei sille mitään mahda. Jostain syystä olen viimeaikoina kuunnellut liian paljon kaikenlaista marinaa ja nurinaa. Raivostuttaa kun muitten huolet ja kiireet alkavat painamaan. En jaksa nyt alkaa masentumaan kun on kaikkea kivaa tulossa ihan lähitulevaisuudessa: matkustelua, konferenssia, yöpymistä hotellissa, Jarvis Cockerin keikkaa, Lontoon reissua ja Turner Prize:a.

Toisin sanoen, saatan olla hieman kiireinen päivittämään tätä blogia seuraavien muutaman viikon aikana.

Tulin tahan nyt pikaisesti kertomaan kuulumiset. Taalla paistaa aurinko taydelta taivaalta ja lampotila on siina +5 kieppeilla. Aamulla kavellessa kampukselle maa oli roudassa ja hengitys huurusi. Tuntui ihanan talviselta. Nyt tuntuu jo ihan kevaalta koska linnut laulavat ja maa on vihreana. Joissain puissa on jo pienet silmut havaittavissa. Kello on vasta 12 ja tulin jo kotiin yliopistolta. Ajattelinkin lahtea vahan lenkkeilemaan kohta.

Takalaiset terveysgurut ovat hurahtaneet sellaiseen ihmeeseen kuin Goji marja tai susimarja (?? ei aavistustakaan mika tuo olisi suomeksi, wolfberry se on englanniksi). Se on kuulemma sellainen vitamiinipommi etta paihittaa pitoisuudellaan jopa tyrnin ja etta nyt kun kevatta kohden mennaan niin olisi tuo marja myos ehdoton vastustuskykya lisaava juttu. Ja niin tietenkin menin ostamaan naita ihmemarjoja, silla mielellanihan mina luonnon konsteihin luotan. Ja nain ollen, taisin siis itsekkin hurahtaa naiden marjojen ihmeellisyyteen.

Olipas mukava viikonloppu, vaikka eihän tämä ihan vielä ohi olekkaan. Perjantai oli kerrassaan hermostuttava päivä. Olen jo joulukuusta saakka työskennellyt eräälle opettajalle ikäänkuin henkilökohtaisena avustajana. En tässä nyt sen enempää kerro, mutta ko. henkilölle liikkuminen ja tavaroiden kantaminen on hankalaa joten auttelen häntä kerran viikossa, perjantaisin, kun hän tulee luennoimaan. Saan tästä pienehkön rahallisen korvauksen, joten kai sitä voi työksi silloin kutsua. Koska perjantaisin minullakin on luentoja, niin niiden väliin jäävät hetket yleensä juoksentelen ympäri kampusta milloin missäkin asiassa. Perjantai sisälsi yllättävän paljon tätä kyseistä juoksemista silla lukujärstysten muuttuessa oli tehtäväni ottaa selville uudet luokkahuoneet sekä kuinka niihin pääsee mahdollisimman nopeasti ilman että matkalle osuu portaita tai muita vaikeuttavia tekijöitä.

Kellon lähsetyessa viittä alkoi päiväni vihdoin olla pulkassa. Mutta, koska järjestämäni illanistujaiset (niistä enemmän ed. postaus) oli alkamassa niin kotiin piti kiiruhtaa ja nopeasti. Onneksi olin älynnyt siivota edellisenä päivänä ja Dave oli lupautunut tekemään pizzataikinan ja järjestelemään muitakin juttuja. Ja kun kello alkoi käydä seitemää, pieni (ruma, rottinkinen) pöytämme koreili sellaisista herkuista että vieläkin ylpeydellä muistelen aikaansaannoksiamme.

Koska en edelleenkään osaa laittaa ruokaa ohjeiden mukaan, voin vain kertoa millaisia millaisia yhdistelmiä erilaisista ruoka-aineista kokosimme:

Couscous-salaatti
Couscousia
Kik-herneitä
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Mustia oliiveja
Tuoretta korianteria
Sitruunan mehua
Pinjan siemenia
Suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Feta-salaatti
Feta juustoa
Jäävuorisalaattia
Kurkkua
Tomaatteja
Vihreitä oliiveja
Balsamicoa
Oliivioljyä
Suolaa, sokeria ja pippuria

Pizza
Pizzataikina (tehty täysin mututuntumalla)

Päälle:
Vuohenjuustoa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Pinaattia
Tomaattimurskaa johon sekoitetaan valkosipulia, oreganoa ja basilikaa
Juustoraastetta päälle
Lisäksi tarjolla oli tuoretta leipää jonka taas tein täysin mututuntumalla ja vehnäjauhojen loppuessa jatkoin kaurahiutaleilla. Taisin heittää joukkoon myös luonnonjugurttia, hunajaa ja sitruunarosmariinia.

Illanvietto onnistui erittäin hyvin. Ja vieraat vaikuttivat tyytyväisiltä. Itse olin loppuillasta niin väsynyt että kaaduin sänkyyn suorinjaloin vaatteita edes vaihtamatta. Aamulla heräsin virkeänä ennen seitsemää tiskaamaan ja siivoamaan.

Lauantaille ohjelmassa oli minulle järjestetty yllätys. Tiesin että pitää olla valmiina klo 11 ja pitää olla lämpimät vaatteet ja kunnolliset kengät. Päivä oli kertakaikkiaan upea! Ei yhtään pilveä missään vaan kirkkaan sininen taivas ja lämpötila +12 astetta. Tuntui niin keväältä että teki mieli jättää talvitakki kotiin. Ajelimme pitkin Englantilaista maaseutumaisemaa välillä poiketen pieniin kyliin. Ensimmäinen pysähdys oli pikkuinen kylä nimeltä Orford. Siellä sain syödäkseni seudun parasta Fish&Chips:iä. Kylässä oli myös keskiaikainen linnoitus ja jonka parvekkeelta avautui uskomaton näkymä merelle saakka. Matka jatkui kohti Aldesfordia, pientä kalastajakylää. Kävelin rannalla ja katsoin merta, söin kotitekoista jäätelöä ja näin kauneimman auringonlaskun. Olin niin yllättynyt ja kiitollinen siitä että olen saanut elämääni näin mahtavia ihmisiä joiden kanssa hengailu tuntuu olevan parasta juuri nyt.

Eilen sain osallistua meksikolaiseen illanviettoon. Parhautta sellaisessa vietossa on ruoka. Kuka nyt ei meksikolaisesta ruoasta tykkaisi! Tulista, lihaista ja rasvaista tuli vedettya napaan sellaisella voluumilla etta voin huoletta pitaa paastoa taman paivan. Paitsi etta tulin itse jarjestaneeksi kutsut luokseni taksi illaksi, joten kai se taas menee niin etta vieraiden miellyttamiseksi tarjolla on jotain muuta kuin kaalisoppaa.

Ja tastapa sitten kimposi aihe tamankertaiseen postaukseen. Nimittain kun on tallainen sosiaalisten suhteiden sankari, kuten mina (hahhahahaaa), niin ystava-, tuttava- ja kaveripiirit ovat aika rajaton kasite. Se keta juhliinsa kutsuu ja ketka jattaa kutsumatta saattavat aiheuttaa stressia ja hermoilua. Ajatuksenani oli alun perin kutsua koolle niin sanottuja, randomeita eli tyyppeja jotka eivat tunne toisiaan eivatka vaikuta missaan ryhmissa ja ainoa yhdistava tekija heidan valillaan olisi..hhm, no mina. Tama homma kuitenkin riistaytyi kasista silla joku sai vihia bileista ja siita seurasi etta eras toinenkin kuuli ja sitten ja sitten ja niin edes pain.

Hermoilin koko paivan aiheesta kenen mielen haluan pahoittaa ja kuinka kummassa hoidan jalkipelin niin taidokkaasti ettei tama paisuisi valtavaksi epareiluudeksi muuallakin kuin minun paanisisalla. Illansuussa alkoi mietiskelyni saada giganttimaiset piirteet joten lahetin teksiviestin vierailleni, etta juhlat on peruttu koska en jaksa tuntea syyllisyytta siita etten kutsu kaikkia tuntemiani ihmisia. Maallikolle tama voi kuulosta ekaluokkalaisten lapsellisuuksilta ja muulta typeryydelta mutta joukolta sosiologeja tallainen ryhmadynamiikan (yli)analysointi on varsin luontevaa. Useita teksiviesteja myohemmin olin saanut suunnitelman uuteen uskoon. Nyt meilla on sellainen illanvietto johon nyt sattuu tulemaan muutamia tyyppeja ja sattuupa nama bileet olemaan minun kotonani. Ehka myos jotain ruokaa on tarjolla ja viinipullon voi tuoda mukanaan jos haluaa. Tallaisessahan ei ole mitaan pahaa, ei eettisesti eika liioin sosiaalisesti.

Koska tanaan on tyo- ja opiskelupaiva oli minun herattava aikaisin siivoamaan iltaa varten. Siirreltyani cd-hyllya havaitsin valtaisan homeviljelman kasvavan seinassa. Otin kuviakin ja laitan tanne jotta voitte ihmetella miten kiviseina voikaan noin havyttomasti homehtua. Ei ihme etta on kurkkua kutitellut viime kuukausina..

Hauskaa viikonloppua!