Eilen sain osallistua meksikolaiseen illanviettoon. Parhautta sellaisessa vietossa on ruoka. Kuka nyt ei meksikolaisesta ruoasta tykkaisi! Tulista, lihaista ja rasvaista tuli vedettya napaan sellaisella voluumilla etta voin huoletta pitaa paastoa taman paivan. Paitsi etta tulin itse jarjestaneeksi kutsut luokseni taksi illaksi, joten kai se taas menee niin etta vieraiden miellyttamiseksi tarjolla on jotain muuta kuin kaalisoppaa.

Ja tastapa sitten kimposi aihe tamankertaiseen postaukseen. Nimittain kun on tallainen sosiaalisten suhteiden sankari, kuten mina (hahhahahaaa), niin ystava-, tuttava- ja kaveripiirit ovat aika rajaton kasite. Se keta juhliinsa kutsuu ja ketka jattaa kutsumatta saattavat aiheuttaa stressia ja hermoilua. Ajatuksenani oli alun perin kutsua koolle niin sanottuja, randomeita eli tyyppeja jotka eivat tunne toisiaan eivatka vaikuta missaan ryhmissa ja ainoa yhdistava tekija heidan valillaan olisi..hhm, no mina. Tama homma kuitenkin riistaytyi kasista silla joku sai vihia bileista ja siita seurasi etta eras toinenkin kuuli ja sitten ja sitten ja niin edes pain.

Hermoilin koko paivan aiheesta kenen mielen haluan pahoittaa ja kuinka kummassa hoidan jalkipelin niin taidokkaasti ettei tama paisuisi valtavaksi epareiluudeksi muuallakin kuin minun paanisisalla. Illansuussa alkoi mietiskelyni saada giganttimaiset piirteet joten lahetin teksiviestin vierailleni, etta juhlat on peruttu koska en jaksa tuntea syyllisyytta siita etten kutsu kaikkia tuntemiani ihmisia. Maallikolle tama voi kuulosta ekaluokkalaisten lapsellisuuksilta ja muulta typeryydelta mutta joukolta sosiologeja tallainen ryhmadynamiikan (yli)analysointi on varsin luontevaa. Useita teksiviesteja myohemmin olin saanut suunnitelman uuteen uskoon. Nyt meilla on sellainen illanvietto johon nyt sattuu tulemaan muutamia tyyppeja ja sattuupa nama bileet olemaan minun kotonani. Ehka myos jotain ruokaa on tarjolla ja viinipullon voi tuoda mukanaan jos haluaa. Tallaisessahan ei ole mitaan pahaa, ei eettisesti eika liioin sosiaalisesti.

Koska tanaan on tyo- ja opiskelupaiva oli minun herattava aikaisin siivoamaan iltaa varten. Siirreltyani cd-hyllya havaitsin valtaisan homeviljelman kasvavan seinassa. Otin kuviakin ja laitan tanne jotta voitte ihmetella miten kiviseina voikaan noin havyttomasti homehtua. Ei ihme etta on kurkkua kutitellut viime kuukausina..

Hauskaa viikonloppua!