Olipas mukava viikonloppu, vaikka eihän tämä ihan vielä ohi olekkaan. Perjantai oli kerrassaan hermostuttava päivä. Olen jo joulukuusta saakka työskennellyt eräälle opettajalle ikäänkuin henkilökohtaisena avustajana. En tässä nyt sen enempää kerro, mutta ko. henkilölle liikkuminen ja tavaroiden kantaminen on hankalaa joten auttelen häntä kerran viikossa, perjantaisin, kun hän tulee luennoimaan. Saan tästä pienehkön rahallisen korvauksen, joten kai sitä voi työksi silloin kutsua. Koska perjantaisin minullakin on luentoja, niin niiden väliin jäävät hetket yleensä juoksentelen ympäri kampusta milloin missäkin asiassa. Perjantai sisälsi yllättävän paljon tätä kyseistä juoksemista silla lukujärstysten muuttuessa oli tehtäväni ottaa selville uudet luokkahuoneet sekä kuinka niihin pääsee mahdollisimman nopeasti ilman että matkalle osuu portaita tai muita vaikeuttavia tekijöitä.
Kellon lähsetyessa viittä alkoi päiväni vihdoin olla pulkassa. Mutta, koska järjestämäni illanistujaiset (niistä enemmän ed. postaus) oli alkamassa niin kotiin piti kiiruhtaa ja nopeasti. Onneksi olin älynnyt siivota edellisenä päivänä ja Dave oli lupautunut tekemään pizzataikinan ja järjestelemään muitakin juttuja. Ja kun kello alkoi käydä seitemää, pieni (ruma, rottinkinen) pöytämme koreili sellaisista herkuista että vieläkin ylpeydellä muistelen aikaansaannoksiamme.
Koska en edelleenkään osaa laittaa ruokaa ohjeiden mukaan, voin vain kertoa millaisia millaisia yhdistelmiä erilaisista ruoka-aineista kokosimme:
Couscous-salaatti
Couscousia
Kik-herneitä
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Mustia oliiveja
Tuoretta korianteria
Sitruunan mehua
Pinjan siemenia
Suolaa, pippuria, oliiviöljyä
Feta-salaatti
Feta juustoa
Jäävuorisalaattia
Kurkkua
Tomaatteja
Vihreitä oliiveja
Balsamicoa
Oliivioljyä
Suolaa, sokeria ja pippuria
Pizza
Pizzataikina (tehty täysin mututuntumalla)
Päälle:
Vuohenjuustoa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Pinaattia
Tomaattimurskaa johon sekoitetaan valkosipulia, oreganoa ja basilikaa
Juustoraastetta päälle
Lisäksi tarjolla oli tuoretta leipää jonka taas tein täysin mututuntumalla ja vehnäjauhojen loppuessa jatkoin kaurahiutaleilla. Taisin heittää joukkoon myös luonnonjugurttia, hunajaa ja sitruunarosmariinia.
Illanvietto onnistui erittäin hyvin. Ja vieraat vaikuttivat tyytyväisiltä. Itse olin loppuillasta niin väsynyt että kaaduin sänkyyn suorinjaloin vaatteita edes vaihtamatta. Aamulla heräsin virkeänä ennen seitsemää tiskaamaan ja siivoamaan.
Lauantaille ohjelmassa oli minulle järjestetty yllätys. Tiesin että pitää olla valmiina klo 11 ja pitää olla lämpimät vaatteet ja kunnolliset kengät. Päivä oli kertakaikkiaan upea! Ei yhtään pilveä missään vaan kirkkaan sininen taivas ja lämpötila +12 astetta. Tuntui niin keväältä että teki mieli jättää talvitakki kotiin. Ajelimme pitkin Englantilaista maaseutumaisemaa välillä poiketen pieniin kyliin. Ensimmäinen pysähdys oli pikkuinen kylä nimeltä Orford. Siellä sain syödäkseni seudun parasta Fish&Chips:iä. Kylässä oli myös keskiaikainen linnoitus ja jonka parvekkeelta avautui uskomaton näkymä merelle saakka. Matka jatkui kohti Aldesfordia, pientä kalastajakylää. Kävelin rannalla ja katsoin merta, söin kotitekoista jäätelöä ja näin kauneimman auringonlaskun. Olin niin yllättynyt ja kiitollinen siitä että olen saanut elämääni näin mahtavia ihmisiä joiden kanssa hengailu tuntuu olevan parasta juuri nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
mulla niin kiireistä, että huh huh! Ajattelin vaan ilmoittaa, että täällä ollaan hengissä ja luetaan sun blogia ja ajatellaan sua, mutta en vaan oo ehtinyt kirjoitella mitään, enkä nytkään oikeesti ehtis...
Töissä piisaa kiirettä, ihan ylitöiksi asti ja asunnon remppa on kovassa vauhdissa, samoin kuin pakkaus kotona.
Yritän ehtiä joku päivä kirjoitella sulle pidemmin. Pidä huolta itsestäsi ja jatka kuulumisien kertomista. Kyllä sua täällä ajatellaan ja sun juttuja luetaan!!
-laija
Saat sanat kuin Laijalla. Meilläkin on hullun kiirusta juuri nyt. Otolla oli viikonloppuna 5 v synttärit jonne hän kutsui virallisesti vain Ukon ja Haiku-koiran. No isovanhemmat tulivat myös. Juhlat oli yllättävän hauskat ja Otonkin mielestä ihan mahtavat. Ihanaa että sulla on tarmoa kutsua ystäviä kylään ja tehdä herkkuja. Voi kun mäkin haluaisin elää sellaista elämää enemmän. Mikä kumma on että aina on muka kiire tai sitten vain laiskottaa. Ehkä on hyvä juuri sellaisessa harvinaisessa tarmonpuuskassa kutsua tyyppejä kotiin ja sitten ei (yleensä) kehtaa kutsuja perua ainakaan sen takia ettei viitsiskään siivota ja laittaa ruokaa. On siinä kuitenkin oma hommansa, mutta kyllä se aina palkitsee. Hyvä että sä olet siellä inspiroimassa muakin. Terkkuja Davelle T: Iiris
Kiitos kommenteista, ystavaiseni! Voi voi, teidan kanssanne! Ei sita elamaa sovi tuhlata kiireisiin. On kai taallakin kaikenlaista kiiretta mutta olen jotenkin paattanyt olla ottamatta sita turhan vakavasti. Aika kun on hyvin suhteellista.
Miettikaapas vaikka etta miten erottaa oma subjektiivinen aika objektiivisesta ajasta? Sita mina olen tassa viimeaikoina miettinyt.
Lähetä kommentti