Arki alkaa

Tänään alkoi taas opiskelut pääsiäisloman jälkeen. Lopputyön valmistumisen aiheuttamasta mielihyvästä pääsin reippaasti irrottautumaan kun uudet deadlinet siintää horisontissa. Nyt vielä 2 esseetä ja sitten voin alkaa valmistautumaan koerumbaan.

Ihan mukavaa oli palata kampukselle kun joka paikassa vilisi ihmisiä. Sain kuitenkin hengailtua siellä viitisen tuntia josta työtehokasta aikaa oli muutama tunti. Toistaiseksi en tiedä mistä ajattelin repiä motivaatiota kirjoittaa enää yhtään mitään. Mutta toistaiseksi tuntuu vielä ihan siedettävältä tämä elämä. Täytynee siis ottaa kaikki irti näistä motivaation rippeistä mitä nyt on vielä jäljellä. Onneksi olen kuitenkin todennut että motivaatio ruokkii itse itseään eikä se voi ihan täysin tyrehtyä. Tai voi, mutta sitä voi vielä silloinkin yrittää elvyttää.

Kutominen on mahtavaa motivaatioharjoittelua! Minun ihka ensimmäinen kutomisprojekti oli tehdä Davelle kaulaliina. Ostin oikein hienoja lankoja ja muuta. Mutta sitten alkoi tökkiä koko homma ja ne langatkin alkoi näyttää tosi rumilta. Ostin lisää lankoja ja tein ihan muita kutomisjuttuja. Eilen se kaulaliinan repale sitten taas pomppasi jostakin ja sen kutominen oli yhtä sujuvaan kuin esim. tervan juonti. Kudoin ja mietin että jos nyt vaan puran koko homman niin onko se luovuttamista? Ja mikä järki tässä on että jos vaikka saankin tämän ruman kaulaliinan valmiiksi niin todennäköisyys että Dave sitä ihan omasta tahdosta haluaa käyttää on hyvin pieni. Tässä kaulaliinan tekeleessä nimittäin on esillä kaikki amatöörikutojan mahdolliset virheet eli silmukan putoaminen ja sen osaamaton uudelleen metsästys, mielivaltainen kaventuminen ja leveneminen ja silmukoiden karkailusta aiheutuneet rei'ät. Kaulaliina päätyi purkuun mutta vaan kasvattaakseni omaa pettymyksen sieto ja virheiden myöntämis -kykyä. Ja iloisesti aloitinkin jo uuden projektin tuosta samasta langasta! Nyt olisi keittiöpsykologille käyttöä analysoimaan miksi luovuttaminen aiheuttaa ahdistusta?

Tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa enemmän kiinnostavalta kuin masentavalta, mikä on tietekin kannustavaa. Olisi suotavaa jos kaikki suunnitelmat aina toteutuisivat juuri niin kuin haluaisin mutta epäilempä että näin käy. Nyt nuo suunnitelmat on sekasotkuna pääni sisällä mutta eiköhän ne siitä kohta selviä.

Nyt lähden juoksemaan pois lopputyöangsteja jotta uusien hommien sisäistys sujuisi mutkattomammin.