No voi herramunjee! Kyllapas taas on venahtanyt nama paivitysvalit! Anteeksi vaan.

Aloitetaan vaikka siita etta koulussa menee hyvin. Sain esseita takaisin ja olin iloisesti yllattynyt ettei jouluinen hikarointini suinkaan joutunut kankkulan kaivoon. Tama jakso tosin on aiheuttanut kaikenlaista kiiretta noin niinkuin jarjestelmallisesti ajatellen. Eli, meilla oli kotilaksyina dokumentin analysointi, osallistuva observointi ja haastattelu. Ja, hih heijaa, sain kaikista naista pikkuhommeleista erinomaiset arvosanat. No, tuo ei sinansa paljoa hetkauta silla arvoltaan nama juttuset ovat noin 20% luokkaa koko kurssin arvosanasta. Mutta antaapahan tuo vahan etumatkaa, jos meinaan erinomaista myos esseesta havitella.

Tuo jo mainitsemani haastattelu oli sellainen hassu 15min lorpottely, jonka tarkoituksena oli ainoastaan saada vahan maistiaista edessa olevaa koitosta varten. Nimittain, toista kurssia varten on minun suunniteltava haastattelurunko, toteutettava haastattelu (vah.45 min), analysoitava se ja kaikki tama hauskuus tapahtuu kansalaisidentiteetti kontekstissa. Ja vaikka deadlineen olisikin viela 2kk aikaa, niin arvatkaapas olenko jo tehnyt ko. haastattelun? Joo, olen! Haastattelin ita-saksalaista ystavaani ja nyt kun haastattelu (siita tuli vahan yli tunnin pituinen) on tehty ja kirjoitettu (transcribed?) niin voin hyvilla mielin alkaa analysoimaan ja tutustumaan tarkemmin kirjallisuuteen. Ihanaa, kun ei ole paniikkia ja hataa taman suhteen!! Ja hauskaa oli myos etta ystavani Matt, halusi haastatella minua! No, sehan sopi ja tanaan istuin piinapenkissa juttelemassa kansalaisidentiteetistani. Se oli oikeasti tosi hauskaa!

Muutakin ihanaa on tapahtunut. Olen loytanyt vanhan ihastuksen kohteeni: punttiksen! Viimeisen muutaman viikon aikana olen hengaillut siella useaan otteeseen. Liikunta auttaa kaikkiin vaivoihin: myoskin kiireeseen, joka on eittamatta aina itsekeksittya. Anteeksi vaan Laijaseni, mutta kylla se vaan niin on etta kiire on sosiaalisesti konstruktioitu, eli ihan itse keksittya hapatusta. Kiireinen minakin olen, tosin vain omassa maailmassani.

Lauantaina kaytiin Lontoossa! Jarvis Cockerin keikkaa katsomassa. Mina, Dave ja Matt mentiin Lontooseen jo aamusta, tarkoituksena vahan kierrella. Ja mehan kierreltiin. Paasin vihdoin Spitalfield torille, jona seka alueena etta torina oli jotain sellaista jossa meitsi diggailee hengata. Kaytiin tietenkin myos katsastamassa valokuvanayttelya, Tata modernia ja yleista Lontoon meininkia. Palatakseni hieman Jarvis Cockeriin, voin kertoa etta viimeisena lauluna ei ollut Pulp:ia vaan Black Sabbath:ia ja mikas muukaan kuin Paranoid. Voi sita ihmetyksen maaraa, oli meinaan aika yllattava veto!

Ja sitten tama viikko! Ei voi oikeasti olla viela keskiviikko! Ja ihan kohta, eli huomenna on meidan laitoksen konferenssi. 40 punnan huokeaan hintaan, saan yopya merenrantakaupungissa (hotellissa), nauttia ruoasta ja juomasta, seka 2 paivan ajan esitelmista. Siella minakin esittelen elamani ensimmaisen ihan, ihqu oman tutkimukseni, joka on hyvin teoreettinen, mutta silti hyvin laheinen. Jannittaa vahan jo, mutta perjantai-aamuna tulen olemaan hyvinkin lahella hermorauniota.

Seuraavaksi tulen koneen aareen vasta lauantaina, joten hauskaa loppuviikkoa vaan kaikille!