Eilen rentoilin koko päivän enkä ajatellutkaan mitään tenttikirjoja. Ihan pokkana vaan viiletin pyörän kera pitkin metsiä ja teitä. Ajatuksiinkin alkoi syntyä jotain tolkkua ja sain itseni jopa vakuuttuneeksi siitä että ihan oikeita asioita olen elmässäni tekemässä. Minulla on ihan selvästi viha-rakkaus suhde kevääseen. Jo monen vuoden ajan kevät on ollut isojen päätösten aikaa. Silloin aina tuntuu että seison jossain tienhaarassa miettimässä kumpaan suuntaan jatkaisin. Ajattelen mielelläni että kaikki vaihtoehdot on hyviä ja jännittäviä ja mitä tahansa päätänkin niin siitä seuraa muutos. Muutos on hyvästä koska muuten kyllästyy. Kyllästymisestä taas seuraa hätiköintiä ja pakonomaista elämän muutosjuttuhommaa. Harmittava juttu näissä päätöksissä on toteutumista edeltävä stressi ja pelko että kaikki menee jotenkin pieleen. En tiedä kauanko haluan että elämässäni on niin monta muuttuvaa osaa mutta tällähetkellä suhtaudun muuttujiin aika neutraalisti, joskus jopa positiivisesti.
Kevät on hyvää aikaa miettiä näitä juttuja eikä yksin siksi että luonto heräilee talven jälkeen ja valoa riittää pitkälle iltaan saakka. Keväällä tuleva kesä ja syksy tuntuvat niin kaukaisilta että uusien asioiden totutteluun on reilusti aikaa. Ihan eri homma syksyllä, silloin ei vaan kestä odottaa että talvi tulisi pian ja sitten kevät. Yritän nauttia tästä keväästä, näistä ajautksista ja toivottavasti elämäni viimeisestä lopputenttihermoilusta.
Täällä kasvaa valtavan suuria hevoskastanjoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti