Jalkapalloa ja pitaleipiä

Olipas taas mukava viikonloppu! On oikeasti hyvä pitää ainakin yhden päivän taukoja lukemisesta. Lauantaina mentiin kaupungille ja kuinka ollakkaan FA-Cup loppuottelu oli käynnissä. Kaikki pubit oli täpöten täynnä joten päätettiin jättää jalkapallohulinat sikseen ja mentiin kiertelemään kauppoihin. Isohkon tavaratalon keittiöosastolla haaveillessani huomasin Daven kadonneen jonnekkin. Pikaisesti kuitenkin paikallistin jalkapallo-ottelun äänten kantautuvan lähistöltä ja menin katsomaan. No, sieltähän se kodinkone osastolta löytyi, samoin kuin luultavasti kaikki tavaratalon muutkin asiakkaat ja myyjät, katsomassa matsin loppuhetkiä. Peli oli siis edennyt jo jatkoajalle ja jännitys todella tuntui ilmassa. Ventovieraat ihmiset jutteli toisilleen ja taivasteli pelin kulkua. Kaikki näytti olevan West Ham -joukkueen puolella paitsi minä tietenkin hurrasin Liverpoolia ihan vaan Sami Hyypiän takia. Peli meni rankkarikisaksi ja tunnelma tiivistyi sitä mukaa kun maaleja tuli. Liverpool voitti ja 'yleisö' valui takaisin kadulle. Samalla kaikki pubit tyhjentyivät eikä tosiaan ollut vaikea kertoa kuka kannatti ja ketä.

Me jatkettiin siitä sitten terassille siiderille ja paikalle tuli sattumalta myös muita tuttuja. Mutta koska lauantaina oli meidän merkkipäivämme niin pubin jälkeen mentiin intialaiseen ravintolaan syömään. Illalla pyöräiltiin kotiin.

_____________________

Tänään sitten mentiin Clacton-on-sea -nimiseen kaupunkiin jonne on n. 15min junamatka. Colne-joki laskee siellä mereen ja paikka onkin tunnettu pitkistä hiekkarannoistaan ja tivolistaan. Näillä merenrantakaupungeilla onkin ihan oma osansa Englannin historiassa. Nimittäin ennen massaturismia nuo merenrantarysät oli keskiluokkaisen brittiväestön lomailukohteita ja usein niissä on aina tivoli ja casino sekä upeita merenrantahuviloita.
Sittemmin Espanjan aurinkorannikko ja muut turistirysät alkoivat vetää keskiluokkaa puoleensa ja Englantilaisten merenrantakaupunkien kiinnostus koki inflaation ja väkevän maineen työväenluokan rentoilupaikkana. Siitä 1900-luvun alun kukoistusvuosista on jäljellä todellakin enää aavistus mutta ihan mielenkiintoisia paikkoja nuo ovat visiteerata.

____________________

Ja tässä tulee nyt tämä blogin uutuus: Ruoka-osuus. Eli sunnuntain (ja äitienpäivän) kunniaksi ei kokattu perinteistä Sunday Roastia vaan hyvinkin lähi-itä tyyppinen illallinen.


Pitaleivät

1.5 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa (täällä nuo pussit on 6 g Suomessa muistaakseni 11 g eli puolet siitä siis)
n. 4 dl jauhoja (koska minä olen terveellinen niin laitoin puolet ruisjauhoja ja puolet vehnäjauhoja)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää lämmintä vettä hiljalleen sekoitellen. Siitä tulee sitten sellainen sopivasti tarttumaton taikina joka pistetään nousemaan kunnes on kaksinkertainen. Tästä taikinasta kaulitaan sellaisia ihan tosi ohuita lättysiä. Ihan muutaman millin paksuisia. Uuni 230 astetta ja lätyt sinne. Sitten seuraa jännittävin vaihe: ilmaa menee taikinan sisään niin että se 'poksahtaa' sellaiseksi pussiksi. Paistoaika n. 8 minuuttia.

Pitaleipien kanssa kuuluu tietenkin hummus-tahna. Netistä löytyy paljon ohjeita mutta me tehtiin se 'mitä kaapista sattuu löytymään' -tyylillä, eli:

½ purkkia kik-papuja
Roiskaus Sitruunanmehua
kämmenellinen Seesamsiemeniä
2 valkosipulinkynttä

Nämä aineet vedellään sähkövatakimella massaksi.

Pitaleipien sisään sitten sopii laittaa mitä haluaa mutta me tehtiin tomaattinen papukastike, fetasalaattia ja raejuustoa. Ja olipa tosi herkullista!!

____________________

Kuvasatoa