Aamu alkoi varsin mielenkiintoisesti. Olin lahdossa lenkille kun postimies toi Davelle osoitetun kirjeen House of Commons:ilta. Siis eduskunnasta!! Olin niin ihmeissani etta soitin Davelle toihin ja kysyin saako avata. Sain avata ja siella oli meidan paikallisen kansanedustajan vastaus Daven kiukunpuuskaan. Eli, nyt kun me asutaan kaupungilla niin Dave joutuu pyorailemaan toihin vilkkaiden teiden varsilla ja yhtena aamuna silla oli vaan kilahtanut autoilijoiden paskamainen kaytos liikenteessa etenkin pyorailijoita kohtaan. Tasta seurasi tulikiven katkuinen meili liikennelaitokselle, kunnanhallitukselle ja paikalliselle kansanedustajalle.

Tama on ihan oikea ongelma taalla ja pyorailyn kieltaminen kaupungeissa nousee joka kevat otsikoihin samassa mittakaavassa kuin koiranpaska keskustelu Suomessa. Viha on molemminpuolista mutta koska pyorailijoita on niin pienenpieni vahemmisto ei heidan aantaan juuri kuunnella.

Tama kirje joka tana aamuna tuli oli hyvin ymmartavainen ja sovitteleva (voiko kansanedustajalta odottaa muuta?) ja sisalsi kutsun Bob Russell:in paikallishallinto kokoukseen ja sita seuraavaan puutarhajuhlaan. Koska paikallispoliittinen vaikuttaminen on hauskaa ja siella tarjotaan ruokaa niin mina ainakin haluan menna. Puutarhajuhlat! Ah, miten aristokraattista ja ylaluokkaista!

Taman paivan kruunasi tieto arvosanoista. Hienosti meni! Kuukauden paasta juhlitaan yhteiskuntatieteiden kandidaattia, eli minua! Ja jos kaikki menee niinkuin mina haluan niin vuoden paasta juhlitaankin sitten maisteria.

Muutakin hyvaa kuuluu eli sain eilen kutsun tyopaikkahaastatteluun sellaiseen hommaan mihin todella haluaisin ja toivon etta paasen! Tasta duunista voisi olla suurta hyotya myos tulevaisuudessa. Mutta kerronpa siita tarkemmin sitten jos jotain kerrottavaa tulee.

Jottei kukaan luule etta minun elama olisi vaan hauskaa ja ruusuilla tanssimista niin kerronpa muutaman harmituksen aiheuttajan:
- Olen lahetellyt CV:ita joissa on vaara puhelinnumero
- Olen (valiaikaisesti) havittanyt kaikki tyo-, ja koulutodistukset
- Ei ole yhtaan rahaa
- Israel hyokkasi Palestiinaan (no ei tama ole ihan henkilokohtainen harmi mutta suututti aikamoisesti)

No jopa oli taas juhannus. Ei siis ollut minkaanlaista!! Lauantaina aamuna Daven isovanhemmat tuli tuomaan meille sellaista ruokapoyta juttuhommaa. En ollut alkuunkaan vakuuttunut etta haluaisin sellaisen mutta lupasin kuitenkin vilkaista. Suuressa kohteliaisuudessani en tietenkaan kehdannut laittaa niita vanhuksia raahaamaan sita poytasysteemia takaisin kotiinsa niin meillehan se jai. Se on tosiaan pieni ja nappara ja on ihan kivaa kun voi syoda poydan aaressa eika sangylla tai lattaialla mutta kun tuo sattuu olemaan sita eniten inhoamaani sisustus juttua:rottinkia!! En mina halua etta aina kun liikahdan tuolillani tai lasken haarukan poydalle niin raksuu ja natisee. No ei saa olla nirppanokka, joten kai mina tuon kanssa siedan olla.

Leivoin korvapuusteja niille isovanhemmille ja kavi niinkuin aina kay, etta vain ihan muutama niista oli sellaisia houkuttelevan ja kauniin nakoisia. Kun menin kaymaan pikasuihkussa 10min ennen kuin ne isovanhemmat tuli niin Dave oli vetanyt huiviinsa ne kaikkein somimmat puustit!! Kiitos vaan!

Illemmalla mentiin Daven kanssa kaupungille ja siella oli puistossa sellainen tapahtuma kuin tuiki-tuiki-tahtonen -laulun kirjoittamisen 200 vuotis juhla. Joku on keksinyt vaittaa etta tuo loru on taalla kirjoitettu ja niinpa sille sitten oli tallainen tapahtuma omistettu. Ohjelmassa oli kaikenlaista tahtiin liittyvaa juttua kuten kaukoputkia, tahtikarttoja ja muuta. Kotiin tultaessa meidan talon vastapaisessa pikkupuistossa oli myoskin tapahtumaa: Mansikkafestarit! Ihan mielenkiinnolla mentiin katsomaan kun musiikki soi ja paikalla oli paljon ihmisia. Ja aika nopeasti poistuttiin kun oli niin ankeat festarit etta ihan nolotti olla siella.

Kotona tehtiin tapaksia ja ilta olikin tosi kiva. Oli ihanaa tehda ruokaa oikein pitkan kaavan mukaan omassa keittiossa ja sitten syoda kynttilanvalossa ja kuunnella hyvaa musiikkia. Miinusta tuli ainoastaan siita rottinkipoydasta mutta kaipa siihenkin voi jotenkin tottua.

Sunnuntaina ei sitten tietenkaan ollut mitaan muuta maailmassa kun jalkapallo. Talla kertaa tosin mentiin pubiin katsomaan ja se olikin aikamoinen kokemus. Lehdissa on ollut paljon juttua jalkapalloilijoiden vaimoista mutta nakisittepa nuo paikallisten jalkapallofanien vaimot! Aikamoinen liuta pubiruusuja hengailla tupakit kadessaan eika olemus ollut kovinkaan posh. Jalkapallon katsominen pubissa on kylla ihan omanlaistaan!! Suurimmalla osalla ihmisista oli englannin pelipaidat paalla ja huuto oli kova! Eratauolla tarjoiltiin grillattua kanaa ja ranskiksia ihan ilmaiseksi. Tuntui ihan kun olisi ollut jonkun kotona kylassa! Ihmiset jutteli ja tervehti meita ja tarjoitui hakemaan juomia tiskilta!

Mulle tuli koti-ikava! Taalla on ihan paska kesa. Tuulee vaan eika ole edes rantoja minne vois menna ottamaan aurinkoa. Eika ollenkaan sellainen kesainen tunnelma niin kuin suomessa vaan voi olla. Kaikki kesatapahtumat on tosi kalliita, ei taalla tiedeta espan lavasta tai kaivarin konserteista! Mitaan muuta ei voi tehda kun homehtua sisalla tai hengailla pakokaasuisessa kaupungissa. Helsigissa merenaarella on aina raikasta ja torilta saa makeita mansikoita ja lihapiirakoita eika mitaan allottavia ranskiksia ja kalaa!

Nauttikaa suomen kesasta, te etuoikeutetut! Nyt tekisi mieli vannoa etten enaa koskaa halua viettaa kesiani missaan muualla kun Suomessa! Ei tama tammoinen ole mistaan kotoisin!

Muuttopäivän aattona

Täällä minä istun pahvilaatikoiden keskellä. Huomenna me muutetaan mutta Dave lähti jo tänään vanhemmilleen hakemaan autoa ja joitain huonekaluja (jotka meille ystävällisesti lahjoitetaan (ei siis autoa lahjoiteta!!)). Sitten aamulla mennään ja avataan uuden kodin ovi ja alkaa muuttaminen. Vuosi sitten kun tänne muutettiin meillä oli 9kpl pahvilaatikoita täynnä kirjoja, levyjä, vaatteita, astioita ja muuta kamaa. Nyt pahvilaatikoita on 18kpl! En tosiaan ymmärrä mistä tämä roina on tähän pikkuruiseen huoneeseemme päätynyt mutta jotenkin sitä vaan on kerääntynyt. Onneksi nyt muutetaan isompaan kotiin jonne voi levittytyä rauhassa (ja kerätä lisää kamaa!?).

Tämän blogin päivitys saattaa nyt jäädä vähemmälle koska uuden nettiliittymän hankkimiseen tiettävästi menee viikkoja.

Hauskaa Kesää kaikille!

Tiivistelmä

Opettajien lakko päättyi ja minä sain takaisin kaikki esseet. Hyvin meni! Nyt odotellaan lopputyön ja tenttien tarkistamisen myötä lopullista arvosanaa.

Reissasin Hollantiin viikoksi lomailemaan ja nauttimaan auringosta ja lapsienergiasta. Oleskelu sujui niin hyvin ja rentouttavasti että tänään olen ollut varsin toimekas ja aikaansaava. Hollannissa oli kesä kuumimmillaan mutta takaisin tullessa Englannissa oli vastassa varsinainen myrsky.

Huomenna on työhaastattelu ja tänään olen itkenyt paniikissa sitä ettei minulla ole mitään järkevää päällepantavaa eikä rahaakaan ole liikaa jotta voisi ostaa uusia vaatteita. Jostain kaapin perältä löytyi kuitenkin ryppyinen kauluspaita joka saa luvan kelvata mustien housujen kanssa. Entäs kengät sitten? Ei aavistustakaan.

Tämän loppuviikon täyttää muuttokuorman kokoaminen ja työasioista hermoilu. Lauantaina on suuri ja kauan odotettu päivä. Muutto uuteen kotiin. JEE

Hihihihihahahaa hohohohhhihihihii

Kyllä naurattaa! Vihoviimeinen tentti on ohi. Sain kuin sainkin keskittyttyä vastaamaan kysymyksiin vaikka viimeinen puolituntinen olikin vähän hankalaa.. Kysymyksistä sen verran että tälläkertaa olikin oikein runsauden pula mihin vastaisin. Kolmeen piti vastata mutta minulla olis ollut just täpäkkä vastaus neljään. Sitten piti arpoa kumpaan tulis parmpi vastaus. Mutta siis, ohi on tämä tutkinto! I H A N A A ! !

Nyt seuraa symbolinen hetki kun heitän paperinkeräyslaatikkoon kaikki muistiinpanot ja monisteet! Juhlimaankin pääsen vielä tänään. Jee jee jee.

Kesäkuu

Nyt on kesäkuu! Koko toukokuu hujahti aivan silmien edestä ja nyt pitäisi olla kesä. Täällä ei todellakaan tunnu kesältä. Kylmää ja tuulista, eikä aurinkoa ole kunnolla näkynyt moneen päivään. Antaa kesän viivytellä ihan rauhassa ens maanantaille klo 12 saakka jolloin minä kävelen ulos tenttisalista viimeisen kerran.

Kaikenlaista hermoiltavaa riittää. Tentti pitää hoitaa kunnialla ja sitten alkaa töiden metsästys. Olen myöhässä liikenteessä tietenkin mutta tämä kevät on ollut niin kiireinen etten ole edes ajatellut mitään työn hakua. Jotain varasuunnitelmia on olemassa joten en minä ihan tyhjän päälle putoa kuitenkaan.

Täällä opettajien lakko vaan jatkuu. Vieläkään ei ole tietoakaa miten tämä kevät on mennyt noin niinkuin arvosanojen puolesta. Siitä en kuitenkaan jaksa nyt ottaa stressiä koska kaikki UK:n yliopisto-opiskeljijat ovat samassa tilanteessa. Harmittavaa tämä tienkin on.

Tämä viikko ja viikonloppu pyhitetään täysin tentille joten tuskin tulee mitään jännittäviä postauksia tännekkään. Toivottavasti kelit suosii siellä Suomessa kun täällä nyt näyttää marraskuulta.