No jopa oli taas juhannus. Ei siis ollut minkaanlaista!! Lauantaina aamuna Daven isovanhemmat tuli tuomaan meille sellaista ruokapoyta juttuhommaa. En ollut alkuunkaan vakuuttunut etta haluaisin sellaisen mutta lupasin kuitenkin vilkaista. Suuressa kohteliaisuudessani en tietenkaan kehdannut laittaa niita vanhuksia raahaamaan sita poytasysteemia takaisin kotiinsa niin meillehan se jai. Se on tosiaan pieni ja nappara ja on ihan kivaa kun voi syoda poydan aaressa eika sangylla tai lattaialla mutta kun tuo sattuu olemaan sita eniten inhoamaani sisustus juttua:rottinkia!! En mina halua etta aina kun liikahdan tuolillani tai lasken haarukan poydalle niin raksuu ja natisee. No ei saa olla nirppanokka, joten kai mina tuon kanssa siedan olla.

Leivoin korvapuusteja niille isovanhemmille ja kavi niinkuin aina kay, etta vain ihan muutama niista oli sellaisia houkuttelevan ja kauniin nakoisia. Kun menin kaymaan pikasuihkussa 10min ennen kuin ne isovanhemmat tuli niin Dave oli vetanyt huiviinsa ne kaikkein somimmat puustit!! Kiitos vaan!

Illemmalla mentiin Daven kanssa kaupungille ja siella oli puistossa sellainen tapahtuma kuin tuiki-tuiki-tahtonen -laulun kirjoittamisen 200 vuotis juhla. Joku on keksinyt vaittaa etta tuo loru on taalla kirjoitettu ja niinpa sille sitten oli tallainen tapahtuma omistettu. Ohjelmassa oli kaikenlaista tahtiin liittyvaa juttua kuten kaukoputkia, tahtikarttoja ja muuta. Kotiin tultaessa meidan talon vastapaisessa pikkupuistossa oli myoskin tapahtumaa: Mansikkafestarit! Ihan mielenkiinnolla mentiin katsomaan kun musiikki soi ja paikalla oli paljon ihmisia. Ja aika nopeasti poistuttiin kun oli niin ankeat festarit etta ihan nolotti olla siella.

Kotona tehtiin tapaksia ja ilta olikin tosi kiva. Oli ihanaa tehda ruokaa oikein pitkan kaavan mukaan omassa keittiossa ja sitten syoda kynttilanvalossa ja kuunnella hyvaa musiikkia. Miinusta tuli ainoastaan siita rottinkipoydasta mutta kaipa siihenkin voi jotenkin tottua.

Sunnuntaina ei sitten tietenkaan ollut mitaan muuta maailmassa kun jalkapallo. Talla kertaa tosin mentiin pubiin katsomaan ja se olikin aikamoinen kokemus. Lehdissa on ollut paljon juttua jalkapalloilijoiden vaimoista mutta nakisittepa nuo paikallisten jalkapallofanien vaimot! Aikamoinen liuta pubiruusuja hengailla tupakit kadessaan eika olemus ollut kovinkaan posh. Jalkapallon katsominen pubissa on kylla ihan omanlaistaan!! Suurimmalla osalla ihmisista oli englannin pelipaidat paalla ja huuto oli kova! Eratauolla tarjoiltiin grillattua kanaa ja ranskiksia ihan ilmaiseksi. Tuntui ihan kun olisi ollut jonkun kotona kylassa! Ihmiset jutteli ja tervehti meita ja tarjoitui hakemaan juomia tiskilta!