Tehtiin retki Sollér:iin. Ensin mentiin vuorten yli ja läpi vanhalla junalla ja sitten Sollér:ista otettiin vanha ratikka satamaan. Molemmat paikat olivat kauniita. Junamatkalla nähtiin taas mantelipuita ja tällä kertaa nähtiin myös kuinka niitä poimitaan; pitkällä tikulla sohitaan, yksi kerrallaan (kamala homma!!) niin että mantelit tippuvat maassa olevalle kankaalle. Tuoreet mantelit maistuvat aikalailla erilaiselle kun ne joita jouluna syödään (riisipuurossa).
Vaikka tämä saari on pieni, niin eri kaupunkien välillä on jänniä eroja. Täältä kotoisin olevat kaverini kertoivat että he kuulevat heti paikallisten puheesta, mistäpäin saarta he ovat kotoisin! Sollér:issa on saaren paras jäätelötehdas sekä paljon sitrushedelmä viljelm
iä. Paikallinen appelsiinijäätelö oli herkullista! Minä en edes yleensä tykkää mistään appelsiinijutuista.Mielestäni matkustelun yksi ehdoton elämystentuottaja on makunautinnot. Mallorcalainen keittiö on sekoitus katalonialaista tapaskulttuuria ja saaren ihan omia herkkuja. Niistä suosikeikseni on noussut ensaimada ja pan moreno. Saaressa kun ollaan ja vieläpä Välimeren ympäröimänä, on merenantimet aika iso osa paikallista ruokakulttuuria. Tästä päästäänkin hyvin tämän postauksen nirsoiluteemaan nimittäin Dave ei syö mitään merestä nostettua! Ei suostunut edes maistamaan merilevää jota meille tapaksena tarjoiltiin. Toisen nirsoilu on raivostuttavaa. No, totuttelusta kai siinäkin on kyse enkä minäkään mikään ka
ikkiruokainen ole aina ollut. Äiti aina muistaa kertoa tarinan jolloin oltiin Saksassa perheen kanssa ja 'pottuja piti tuolle alkaa keittämään ettei olisi nälkään kuollut'. Niin ja tapahtuipa vaelluksen aikana niin että vaikka nälkä oli valtava kokopäivän kävelyn jälkeen niin tarjolla ollut kasviskeitto ei maistunut koska siinä oli selleriä. Mutta kuten sanoin, toisen nirsoilu on raivostuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti