Tulin yovuorosta (tai siis nukkumavuorosta) suoraan yliopistolle menematta ensin kotiin. Davekin tuli tanne hoitelemaan jotain juttuasioita ennen toita. Kaytiin yhdessa aamiaisella. Tuntui aika kummalliselta.

Olen koko aamun lukenut surullisena Anna Politkovskayan murhasta. Miten voi tuollaista tapahtua Suomen naapurissa? Amnestyn kautta taisin ensin tutustua Politkovskayan kirjoituksiin Tsetsenian ihmisoikeustilanteesta ja muusta. Ja viime kesana Perpignanissa olevassa valokuvajournalismin nayttelyssa oli oikein yksi sali varattu hanen kuville ja teksteille. Ihan kamalaa ja surullista.

Viikonloppu meni hienosti. Perjantaina oltiin opiskelijoita taas ja kampukselle piti tulla nayttaytymaan. Ilta meni hyvin ja tapasin paljon uusia tyyppeja. Sellainen fiilinki on etta tasta vuodesta tulee mieleenpainuva. Pyorailtiin kotiin aamuyolla kun taysikuu valaisi reittia. Lauantaina kaytiin Lontoossa katsomassa Linda McCartneyn valokuvia Portrait Galleryssa ja 'mestariteoksia' surrealisteilta National Galleryssa. Ostin uuden sinapinvarisen popliinitakin joka sopii uuden (itse tekemani) kaulaliinan kanssa. Seka uudet farkut! Vihdoinkin.

Kuvia tiedossa myohemmin kun muistan ottaa kameran mukaan. Ehka jossain vaiheessa saadaan netti kotiin niin loppuu tama skandinaaveitta kirjoittelu.

Hyvaa viikon alkua!

Sahlinkia

Taalla sita taas hengaillaan kampuksella. Ulkona sataa ja kadet olivat ihan jaassa kun pyorailin tanne. Tanaan sain erityisluksushienousjutun: numerokoodin maisteriopiskelojoiden salaiseen huoneeseen. No, ei se nyt ehka ole mikaan ihan salainen paikka mutta sinne on rajattu paasyoikeus joten tunnen kuuluvani parempaan sarjaan nyt. Siella salahuoneessa, josta perustutkinnon suorittajana vain haaveilin, on upottavat nahkasohvat, kahvikone, mikro ja paivan lehdet. Tuntuupa tarkealta.

En malta odottaa perjantaihin (joka on muuten huomenna, apua!! mihin nama viikot katoavat!!) jolloin saan kirjaluettelot ja paasen osallistumaan ensimmaiseen seminaariin, jee jee jee! Olen niin tohkeissani uudesta statuksestani ettei minua melkein haitannut etta uudessa opiskelijakortissani on sama vanha kuva vaikka vartavasten laittauduin uutta valokuvaa varten. Ei se mitaan, nyt kun kerran olen the graduate.

Olen ollut muuten toissakin jo tanaan. Ja tana aamuna tapahtui vihdoinkin se klassinen heraaminen jolloin suustani paasi sanat : mun pitais olla nyt toissa!. Juuri niin, nukuin pommiin! Ja mita luultavammin, heratyskelloni ei tehnyt tepposia vaan mina itse hiljensin kellon ja jatkoin unia. Ja taytyy sanoa ettei ole mukavaa herata nain. Olin peseytynyt ja pukeutunut n.3 minuutissa ja sitten aloin miettimaan etta miten sinne toihin nyt sitten oikein paasee tahan aikaan. Ei siis muuta kuin taksia soittamaan ja onneksi sainkin yhden sopivasti. Soitin toihin etta tulen myohassa. Kamalan noloa jotenkin. Oikein havetti tulla myohassa vaikka eihan sille mitaan mahda. Onneksi oli sentaan lyhyt paiva joten tasta paivasta voi viela tulla ihan hyva. Ja tuleekin.

Ensimmaista kertaa kuukauteen minulla on perjantai ja lauantai vapaata joten suunnitelmia piisaa. Huomenna on kuitenkin tarkea yliopistopaiva mutta illalla repostellaan. Hauskaa viikonloppua kaikille jos en huomenna ehdi paivitella!

Terveisia Veronasta

Meidan pieni lomapyrahdys suuntautui Veronaan. Kaupunki oli kaunis, ruoka oli hyvaa, viini maukasta ja kulttuuri korkeaa. Kolmeen paivaan mahtuu yllattavan paljon toimintaa. Kierreltiin kaupungilla, katseltiin nahtavyyksia, ihasteltiin taidetta Castelveccion linnassa, syotiin herkullista ruokaa, juotiin hyvaa viinia, kiivettiin Roomalaisen teatterin raunioita pitkin korkealle katsomaan kaupungin valoja illan hamartyessa, loydettiin sattumalta ilmaistapahtuma jossa oli bandeja soittamassa, tutustuttiin bandin jaseniin ja paastiin paikallisten mukana baarikierrokselle, tutustuttiin Lucaan joka on vaatesuunnittelija ja jolta Dave sai t-paidan (tosi hienon muuten!) ja paljon muuta kaikkea!

Tassa muutama kuva (otettu minun uudella, hienolla kameralla)

Veronan reissun jalkeen olen ollut taas tosi intensiivisesti toissa. Mutta nyt olen yliopistolla rekisteroitymassa. Tama paiva on yhta pitkaa sahlaysta ja juoksemista eri toimistoissa hakemassa paperia ja lappusta. Koko kesan olen odottanut etta opinnot alkaa ja nyt ollaan jo nain lahella! Ihanaa! Opiskelu on parhautta.

Meita yhdistaa 26.08.1980

Loysin syntymapaivakaiman!! Ja voi jee, millainen innostus siita tuli! Tallainen keskustelu kaytiin eilen tyopaikallani (englanniksi tietenkin)

Mina: Kuinka vanha sa muuten olet?
Lindsey: tosi vanha, 26
Mina: makin oon 26
Lindsey: koska sa oot syntynyt?
Mina: elokuussa, 1980. Koska sa?
Lindsey: makin oon syntynyt elokuussa! 26. paiva!
Mina: Ei voi olla totta! Makin oon!

Tanaan oli taas vapaapaiva toista ja menin kaupungille vihannesostoksille ja sattumalta tormasin Lindsey:in. Kaytiin kahvilla ja oli niin kivaa etta jatkettiin Magnersille laheiseen kuppilaan. Huomasimme pian etta meita yhdistaa muutkin asiat kuin ko. paivamaara. Voi miten mukavaa on tutustua mielenkiitoisiin tyyppeihin ja saada uusia kavereita!

Tanaan on satanut koko paivan. Haluaisin tehda kanakeittoa. Vihdoinkin on sellainen syksyinen paiva etta voi herkutella keitolla. Illaksi Dave kay hakemassa leffan ja meidan koekeittiossa tehdaan sipseja ja ketsuppia.

Nama ohjeet on pastanjauhajien sivulta! Kannattaa tutustua!http://pastanjauhantaa.blogspot.com/

Kana-nuudelikeitto

400-500 g broilerin filee-suikaleita (maustamaton)
1 nippu kevätsipulia tai pari tavallista sipulia
150 g nuudelia
7 dl vettä
1 tlk kookosmaitoa
1 lime
2 rkl punaista currytahnaa
2 rkl soijaa
4 rkl thai fish saucea
2 rkl makeaa chilikastiketta
mustapippuria pari kierrosta myllystä

Paista broilerisuikaleet ja kuullota sipulit. Kiehauta kattilassa kookosmaito ja red curry -tahna. Lisää vesi, sipulit ja broilerit - kiehauta. Lisää mausteet, limen mehu ja nuudelit. Keitä 5-7 min. Valmista!

Sipsit

Pese ja harjaa yksi iso peruja. Viipaloi juustohoylalla ihan ohueksi ja asettele viipaleet leivinpaperille vieri viereen. Sivele oliivioljylla ja mausta suolalla ja pippurilla (tai vaikka paprikalla ja grillimausteella, ei kai se ole niin nuukaa!). Uusi 180-asteiseksi ja perunat paistoon ylatasolla noin 20min. Tai sitten kun ovat valmiin oloisia. Jotkut sipsit jaavat vahan oljyisiksi niin niita voi kuivattaa talouspaperin paalla.

Ketsuppi

1 kg kypsiä tomaatteja
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
2 dl sokeria
2 dl viinietikkaa
2 rkl siirappia
2 tl suolaa
1/4 tl kanelia
ripaus kardemummaa, neilikkaa, cayennepippuria, mustapippuria ja valkopippuria

Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Lohko tomaatit ja poista niistä kanta. Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna sipulit. Poista paprikasta kanta ja siemenet ja leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi. Mittaa kattilaan viinietikka, sokeri ja siirappi. Kuumenna. Lisää joukkoon paloitellut kasvikset ja mausteet. Kiehauta seosta runsaan tunnin ajan eli kunnes kasvikset ovat täysin pehmenneet ja seos on hieman kiinteytynyt. Soseuta huolellisesti. Jos seos ehtii soseutumisen aikana jäähtyä, kuumenna se vielä kattilassa. Tölkitä kuumana kuumennettuihin tölkkeihin. Ketsuppi säilyy viileässä kuukausia.

Muistakaa suosia luomua lahiruokaa, nyt on kotimaiset tomaatit ja sipulit viela kaupoissa edullisesti. Lisa-aineetonta ja herkullista!

Nyt on edessa rankka tyoviikonloppu joka jatkuu tiistai-iltaan saakka. Keskiviikkona lennetaan muille maille. Takaisin blogin aareen tulen vasta ensikuun puolella joten hauskaan viikkoa vaan kaikille!

Mina se taalla taas..

Alkaa helpottaa, tuo matalapaine nimittain. On aika kurjaa, muuten, jos ei voi poistua asunnostaan ilman sarkylaake arsenaalia. Lasken paivia Italian reissuun, viikkoja koulun alkuun ja kuukausia joululomaan. Siihen saakka pystyn suunnittelemaan mutta vuosi 2007 ei viela kerro itsestaan mitaan. Minulla ei ole siis hienointakaan aavistusta mita tuo vuosi tuo tullessaan. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina etta tama nimenomainen vuosi tulee muuttamaan elamaani enemman kuin esimerkiksi vuosi 2005 joka oli kaikenpuolin mielenkiintoinen ja vauhdikas muttei sinansa poikinut juuri mitaan pitkallista.

Viikot vierii aivan kasittamatonta vauhtia! Miten voi nyt jo olla keskiviikko? Mita tapahtui maanantaille ja varsinkin tiistaille?! To do- listakin makaa paivattamattomana.

Lisays myohemmin:

Jihuu! Meidan lukujarjestykset on julkaistu ja nyt tiedan etta tulen olemaan toissa maanantaisin ja keskiviikkoisin ja ehka joskus myos viikonloppuisin. Syksysta tulee rankka tai ahkera, riippuen energiatasostani. Haaveilen paastoamisesta (taas) jotta paasisin eroon tasta tukkeesta ja irroitettua vahan energiaa piilolihaksistoon.

Feministienergiaa sensijaan voi ammentaa taalta http://www.naisunioni.fi/tulva/index.html

Matalapainetta

Taalla on matalapainetta. Kuulemma oikein trooppista sellaista. Minulle se aiheuttaa paansarkya. Dave kavi apteekista hakemassa laaketta ja siella kerrottiin etta se johtuu matalapaineesta.

Toita on edelleenkin paljon ja kiiretta pitaa. Onnekseni tyopaikkani on rentoilukeskus jossa suurinosa ajasta jutellaan, hengaillaan, syodaan ja katsellaan telkkaria. Parhautta on se etta tyokaverit on kivoja ja hyvaa henkea piisaa joten pitkan pitkat vuorot eivat tunnu niin hankalilta. Rasittavuuksiakin sattuu joka paivalle mutta ne nyt on ollut sellaisia pikkujuttuja (ainakin toistaiseksi). Mutta jos samassa paikassa hengailee n.60 tuntia viikossa niin tuntuu ihan mukavalta etta lahiviikoille on tiedossa omaa juttua ja hauskuutta.

Daven kanssa on kivaa hengailla ja viikonloppuna kaytiin oikein elavissa kuvissa. Kaytiin katsomassa Almodovarin 'volver' joka oli aivan tosi hyva! Meidan kylan leffateatteri on hieman ankea joten jouduttiin junailemaan Ipswichiin katsomaan ko. leffaa. Mutta se olikin sitten sen arvoista silla leffakokemus oli erittain miellyttava. Ajatelkaapa itse: paljon jalkatilaa, kallistuva selkanoja, pehmeat istuimet, taydellinen valaistus ja leffa jonka toivoi jatkuvan ja jatkuvan.

Syksy alkaa vihdoinkin saapumaan kaupunkiin, tosin ei ilmaston puolesta. Lontoon elokuvafestareiden ohjelma on julkaistu ja mina suunnittelen tyovuoroni sen mukaan. Yliopiston kirjaluettelot on julkaistu, joten amazon.co.uk sivut on ahkerassa luennassa. Ostin ihanat sinapinkeltaiset langat villatakkia varten. Hankin vihdoinkin sellaisen lenkkeilylaitteen joka laskee kalorit, kilometrit ja muut tarkeat jutut ja siihen voi ladata myos musiikkia. Kohta saan uuden opiskelijakortin ja sita myoten 20% alennuksen kirjakaupoista, eli pokkariostoksille menoa odotellaan. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata etta allekirjoittanut on vihdoinkin saanut palkkapussin.

hii-o-hoi

Minapa se vaan menin ja ostaa taraytin halpalennot eurooppaan. Hih, saa nahda mita Dave tuumailee. Mutta, top top, eipas hotkyilla. Kyseessa on vaan pieni kolmenpaivan pyrahdys eraaseen eurooppalaiseen kaupunkiin jossa tarkoituksena on tyydyttaa kulttuurin-, taiteen- ja historiannalkamme.

Syksysta haaveilua

Terveisia helteesta. Taalla on taas aivan tukahduttavan kuumaa. En kylla jaksaisi enaa millaan ajatellakkaan mitaan kesavaatetusta. Muutama viikko sitten olin aivan onnessani kun paasin kayttamaan uusia punaisia hai-saappaitani kun kavin kerailemasa boysenmarjoja. Kunnollista syksya taalla on vietetty aika ajoin mutta sitten aina tulee tallainen takakesa. Haaveilen sienimetsasta ja kosteasta syysilmasta. Haluan kayda kampaajalla leikkaamassa pois taman ahdistavan kesaruoskan ja lenkkeilylla ohentuneet reiteni ansaitsevat kunnolliset uudet farkut. Mutta tietenkaan mitaan noista ei voi hankkia ennenkuin kunnollinen syksy tulee niin ettei ole enaa pelkoa etta helteet yllattaisivat.

Syksy on parhautta. Olenkin jo kutonut yhden kaulaliinan. Haluaisin myos tehda lapaset mutta ilman ohjetta moinen tuntuu hankalalta. Miten se peukalohomma tehdaan? Villasukista haaveilee myos perheeni toinen jasen mutta kantapaan tekemisesta ja siina onnistumisesta en ole uskaltanut edes uneksia. Sain neulelehden mukana banbupuikot joilla kutominen nayttaa jotenkin coolimmalta kuin tavallisilla puikoilla. Niissa on vaan sellainen ongelma etta minun tiukassa kasialassa ne tuntuvat liukkailta joten bambupuikoilla kutominen on jatettava julkisiin tiloihin kuten bussiin ja junaan (koska se nayttaa ja kuulostaa niin kivalta mutta on oikeastaaan aika hankalaa).

Tanaan hengailen siis vapaalla ja viikonlopuksi menen toihin. Nama vapaapaivat on mukavia kun ne osuvat viikolle.

Hauskaa viikonloppua!!

VAROITUS: tama on pitka postaus ilman skandinaaveja

No niin... mistas sita alkaisi.

Kesa meni kohisten ja niin edelleen.

Heinakuussa hengailin tyottomana ja rahattomana kotosalla. Tylsyytta hoidin pitkilla pyorailyretkilla ja kunnollisten kesailmojen nautiskelulla. Heinakuun puolessavalissa aiti ja isa tulivat kylaan ja juhlimaan valmistumistani. Viikon vierahtaessa ehdittiin maakuntamatkailla ja lomailla porukalla. Heinakuun vaihduttua elokuuksi alkoi minunkin elamaan tulla enemman sisaltoa. Aloitin tylsan toimistotyon ja jo viikon aikana oli sieluuni viiltynyt lukusia paperihaavoja joten paatin katsella jotain muuta hommaa. Tyon hedelmien tipahtelu pankkitililleni teki gutaa elamanlaadulle joten tyottomyys ei todellakaan tuntunut vaihtoehdolta.

Elokuun puolivalissa Suomesta tuli taas vierailupaketti piristamaan meidan arkea. Ohjelmaan kuului syomisen ja juomisen ohessa myos Lontoota ja erityisesti Camden Town:in clubielamaa. Suuri kiitos viela osallistujille! Kuun edetessa minakin vanhenin vuoden verran ja havaitsin hienoisia uurteita silmieni ymparistossa. Paluuta ei siis ole! Kammottava 30 siintaa lahenpana kuin koskaan aikaisemmin. Synttariviikonlopulle osui myos Notting Hill carneval joka kuuleman mukaan on Rio karnevaaleista seuraavaksi suurin. Paikalla oli arviolta 2 miljoonaa ihmista (ihan virallinen arvio, huom!)!! Ja taas meilla oli hauskaa! Syotiin karibialaista ruokaa ja juotiin Jamaikalaista olutta samalla kun katseltiin sambaajien menoa karnevaalikulkueessa. Kokemuksen arvoista todellakin.

Elokuun lahestyessa loppuaan alkoi meitisn tyomotivaatio kuivua kokoon. Halusin tehda jotain muuta hommaa. Onneksi, alkukesainen vierailuni tyottoman arjessa poiki tulosta ja sain haastattelupyynnon sellaiseen mestapaikkaan jonne ihan oikeasti (siis aikuisten oikeasti) halusinkin. Ja sainkin sen paikan! Syyskuun alussa aloitin homman jonka mairitteleva tyonkuva on nimeltaan 'support worker'. Eli, lyhyesti hengailen paivat pitkat (todella pitkat paivat muuten, eilen tein 14tuntisen tyopaivan!!) nuorille tarkoitetussa turvatalossa. Nyt on yksi viikko takana ja olen ihan innoissani. Tyo on kivaa ja motivoivaa ja palkkakin hymyilyttaa, joten mikas sen parempaa. Tai oikeastaan, viela parhempaa on se etta voin tehda tata tyota opintojen ohella joten talous ei ole jatkuvan konkurssin partaalla.

Ainoa harmittava asia mika tasta kesasta jai mieleen on se etten ole matkustanut minnekkaan. Ja siksi istunkin nyt tassa tietokoneella katselemassa halpoja lentoja jonnekkin ensi kuussa. Sellainen tunne on nyt etta pakko on paasta menemaan. Ei kesa tunnu miltaan jos on vaan yhdessa paikassa ja voihan sen kesareissailun hoitaa myos lokakuussa. Niin.

Etta sellaista tanne. Kaikenlaista arkipulinaa on tiedossa piakkoin mutta taman kuun siis painan toita kuin viimeista paivaa joten ihan aina ei jaksa paivittaa!

Hahaa, elossa ollaan!

Valitettavasti blogihiljaisuuden syyna ei ole maailmanymparimatka, hyvantekevaisyystyo kehitysmaissa eika mikaan muukaan kiinnostava juttu. Lupaan palata radalle lahiaikoina joten alkaa luovuttako taman blogin lukemista.


x

Kesalaitumilta terve! Tai siis ainoa asia joka elamassani on nyt kesalaitumilla on tama blogi.

Jotta taalla maassa paasee toita tekemaan niin on ensin osallistuttava paperisotaan virastoja vastaan. Kamalaa juoksemista ja hotkyilya tama elama on ollut. Piti ihan naapurikaupunkiin asti matkustaa saadakseen jonkun kansanvakuutusnumeron!

Paasin toihin, enka tykkaa! Ihan tyhma paikka ja ankeita tyokavereita. Sain nimittain tanaan soiton toisesta paikasta jossa ne olis valmiita palkaamaan mut pitkaksi aikaa ja olemaan joustava tyoajoissa! Duuni alkais vasta syyskuussa eli nyt aion ihan pokkana hengailla tuolla tyhmassa duunissa ja sitten vaan syyskuussa sanoa etta sortsi, nyt ma lahen.

Kaikkea on tapahtunut mutta koska muuten tulisi tikkua silmaan niin laitanpa vaan ihan ranskalaisilla viivoilla viimeaikaiset hommat:

- Valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi ja sain pitaa neilohattua ja sellaista kaapua. Olisin halunnut heittaa sen hatun ilmaan niinkuin amerikkalaisissa leffoissa mutta en kehdannut koska kukaan muu ei tehnyt niin. Se harmittaa hieman.

- Aiti ja isa tuli kaymaan ja royhistelemaan rintaansa ylpeydesta minun kantaessa ko. hattua ja katellessa dekaania ja muita yliopistohemmoja.

-Reissattiin pitkin ihastuttavaa Norfolkia

-Daven (16v) teini sisko tuli kylaan ja aiheutti hermoromahduksia ymparillaan. Vanhemmat olivat huojentuneita paastessaan eroon teinistaan ja tytto helpottunut etta paasi eroon kalkkiksista muutamaksi paivaksi. Win-Win saattaisi joku sanoa, mutta me ei kylla tassa pelissa mitaan voitettu -kalliita ovat nuo teinityttoset ja niiden yllapito.

- Tamanhetkinen motivaatio tulee syksyn ajattelemisesta -ma olen jo kyllastynyt tahan helteeseen ja tallaiseen kesaan. En jaksa enaa. Haluan kayttaa farkkuja ja tennareita!

Tallaista tanne. Viikonlopuksi on taas tiedossa jotain ankeita hellelukemia. Uhmataan melanoomaa ja mennaa festareille! Jee!

No jopas venyy ja paukkuu nama paivitysvalit! Ei siis olla vielakaan hommattu nettia, syy on siina ettei ole rahaa. Ollaan muutenkin aika totaalisen PA just nyt mutta tilanne helpottunee kun aloitan tyot.

Eli siis sain toita (huh, onneksi)

Elama on niin tavallista ettei mitaan kummepaa kirjoitettavaa ole ilmaantunut. Kaytiin IKEA:ssa syomassa lihapullia ja ostamassa kaikenlaista tarpeellista (?!). Sohva puuttuu edelleen mutta muuten alkaa kamppa olla kalustettu. Illat on ihania taalla. Sellaisia valoisia ja lampimia. Daven tyoaika kun on toimistoaika niin illlat ja viikonloput ovat tarkeita. Pitkat pyorailyretket, picknickit ja maaseutu on varsin mukavaa. Lontookin on mukava, varsinkin puistot siella. Kultuuria ollaan harrastettu live-musiikia kuunnellen.

Mina haluaisin matkustella enka olla kotona kokoaikaa. Olenkin tylsyyksissani kehitellyt itselleni addiktion lenkkeilyyn, suklaamuroihin ja jaakahviin. No, onneksi ensiviikoksi on tiedossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja vahan reissaamista taman ihanaisen East Anglian ulkopuolelle!!

Kuuntelussa Thom Yorken 'soolosingle' (jota ei saa sanoa soolosigleksi, mutta mika sitten on sellainen artisti joka lahtee badista ja tekee oman levyn?!) jota on haukuttu ylisupermegamelankoliasta. Ihmettelyssa mita tapahtui White Stripesille ja mista tama The Raconteurs oikein tuli? Mietinnassa myos miksi media maalailee Pete Dohertysta jotain surusilmaista ruonoilijapoikaa (ei minusta se viimeisin laulu nyt ihan mitaan runoutta ole)? Lukemisena (vihdoinkin kun on aikaa) A Short History of Tractors in Ukrainian, jossa on ihastuttava feministihenki ja jonossa on paljon muita lukemattomia kirjoja! Kutominen on valiaikaisesti jaanyt koska Daven mummo lainasi minulle ompelukonetta, joten silla olen surautellut vaikka mita! Ja olen ihan vitsaillakseni kaivanut esiin espanjan kirjat ihan vaan kertausmielessa. Jos olisi rahaa en ikina tekisi mitaan muuta kuin kuuntelisi levyja, lukisin kirjoja ja pyorailisin. Onneksi tata autuutta on viela reilun viikon verran jaljella.

Kesainen viikonloppu

Perjantai-ilta oli niin lammin etta lahdettiin pienelle pyoraajelulle katselemaan kun aurinko laskee peltojen taakse. Kesa-illat ovat parhautta!! Luonnon rauhassa, kaukana kaupungin melusta eika merkkiakaan saaskista!! Ihanaa! Kotiin tultuamme ei jaksettu kovin kauaa hengailla sisatiloissa vaan mentiin kaveriporukan kanssa terassi-iltaa viettamaan. On kivaa asua kaupungilla kun voi ihan huoletta kavella kotiin heti kun alkaa vasyttamaan.

Lauantain ohjelman maarasi jalkapallo.. voi surkeus! Mina hinkusin taas pubiin katsomaan ja tallakertaa tuo meidan kulmapaikka olikin ihan tupaten taynna. Aluksi salaa toivoin etta Portugali olisi voittanut mutta matsin loppupuolella alkoi huono-omatunto kolkuttaa ja paatin tsempata Englantia, ihan vaan paikallisten fanien takia. Ei, en mina rankkarikisaa toivonut! Enka varsinkaan sita katkeraa haviota! Paivan ainoaksi ilouutiseksi jai loytamamme ita-eurooppakauppa jossa myydaan smetanaa!! Ihan oikeaa smetanaa!! Dave ei ymmartanyt olla tasta onnellinen vaan surkutteli koko illan Rooneyn punaista korttia ja muuta epista.




Tassa oli kaikki viela JEEE ja toivoa oli ilmassa!



Tassa kohtaa alkoi jo sattumaan. Kuvassa on monta (tyhjaa) pulloa Magners siideria joka on aivan huippua varsinkin kuumalla ilmalla!


Sunnuntai aamuna mittari naytti yli 30 astetta. Kaupunki on tallaisina paivina aivan tuskallinen paikka joten lahdimme jo aamutuimaan kohti rannikkoa. Ja mita sielta loytyikaan!? Kuka enaa kaipaa Torremolinosta kun voi menna Walton-on-the-naze:iin!! Kolme puntaa meno-paluu lippu ja yoksi paasee kotiin! Pyorailtiin pitkat patkat rannikkoa Frintonin ja Holland-on-sea:n kautta Clactoniin (yhteensa 15mailia(laskekaa itse, en mina muista paljonko tuo on kilometreossa!)).

Evaana meilla oli wrappeja, koska ne nyt on vaan niin katevia ja keveita herkkuja. Ja koska teemana oli valimeri niin wrapit oli maustettu espanjalaisittain chorizo makkaran siivuilla ja manchego juustolla seka salaatilla ja tomaatilla. Toinen evaswrappi oli kreikkalaishenkinen fetajuuston ja oliivien kera maustettu! Ja mansikoita jalkkariksi! Oli hyvaa.

Aamu alkoi varsin mielenkiintoisesti. Olin lahdossa lenkille kun postimies toi Davelle osoitetun kirjeen House of Commons:ilta. Siis eduskunnasta!! Olin niin ihmeissani etta soitin Davelle toihin ja kysyin saako avata. Sain avata ja siella oli meidan paikallisen kansanedustajan vastaus Daven kiukunpuuskaan. Eli, nyt kun me asutaan kaupungilla niin Dave joutuu pyorailemaan toihin vilkkaiden teiden varsilla ja yhtena aamuna silla oli vaan kilahtanut autoilijoiden paskamainen kaytos liikenteessa etenkin pyorailijoita kohtaan. Tasta seurasi tulikiven katkuinen meili liikennelaitokselle, kunnanhallitukselle ja paikalliselle kansanedustajalle.

Tama on ihan oikea ongelma taalla ja pyorailyn kieltaminen kaupungeissa nousee joka kevat otsikoihin samassa mittakaavassa kuin koiranpaska keskustelu Suomessa. Viha on molemminpuolista mutta koska pyorailijoita on niin pienenpieni vahemmisto ei heidan aantaan juuri kuunnella.

Tama kirje joka tana aamuna tuli oli hyvin ymmartavainen ja sovitteleva (voiko kansanedustajalta odottaa muuta?) ja sisalsi kutsun Bob Russell:in paikallishallinto kokoukseen ja sita seuraavaan puutarhajuhlaan. Koska paikallispoliittinen vaikuttaminen on hauskaa ja siella tarjotaan ruokaa niin mina ainakin haluan menna. Puutarhajuhlat! Ah, miten aristokraattista ja ylaluokkaista!

Taman paivan kruunasi tieto arvosanoista. Hienosti meni! Kuukauden paasta juhlitaan yhteiskuntatieteiden kandidaattia, eli minua! Ja jos kaikki menee niinkuin mina haluan niin vuoden paasta juhlitaankin sitten maisteria.

Muutakin hyvaa kuuluu eli sain eilen kutsun tyopaikkahaastatteluun sellaiseen hommaan mihin todella haluaisin ja toivon etta paasen! Tasta duunista voisi olla suurta hyotya myos tulevaisuudessa. Mutta kerronpa siita tarkemmin sitten jos jotain kerrottavaa tulee.

Jottei kukaan luule etta minun elama olisi vaan hauskaa ja ruusuilla tanssimista niin kerronpa muutaman harmituksen aiheuttajan:
- Olen lahetellyt CV:ita joissa on vaara puhelinnumero
- Olen (valiaikaisesti) havittanyt kaikki tyo-, ja koulutodistukset
- Ei ole yhtaan rahaa
- Israel hyokkasi Palestiinaan (no ei tama ole ihan henkilokohtainen harmi mutta suututti aikamoisesti)

No jopa oli taas juhannus. Ei siis ollut minkaanlaista!! Lauantaina aamuna Daven isovanhemmat tuli tuomaan meille sellaista ruokapoyta juttuhommaa. En ollut alkuunkaan vakuuttunut etta haluaisin sellaisen mutta lupasin kuitenkin vilkaista. Suuressa kohteliaisuudessani en tietenkaan kehdannut laittaa niita vanhuksia raahaamaan sita poytasysteemia takaisin kotiinsa niin meillehan se jai. Se on tosiaan pieni ja nappara ja on ihan kivaa kun voi syoda poydan aaressa eika sangylla tai lattaialla mutta kun tuo sattuu olemaan sita eniten inhoamaani sisustus juttua:rottinkia!! En mina halua etta aina kun liikahdan tuolillani tai lasken haarukan poydalle niin raksuu ja natisee. No ei saa olla nirppanokka, joten kai mina tuon kanssa siedan olla.

Leivoin korvapuusteja niille isovanhemmille ja kavi niinkuin aina kay, etta vain ihan muutama niista oli sellaisia houkuttelevan ja kauniin nakoisia. Kun menin kaymaan pikasuihkussa 10min ennen kuin ne isovanhemmat tuli niin Dave oli vetanyt huiviinsa ne kaikkein somimmat puustit!! Kiitos vaan!

Illemmalla mentiin Daven kanssa kaupungille ja siella oli puistossa sellainen tapahtuma kuin tuiki-tuiki-tahtonen -laulun kirjoittamisen 200 vuotis juhla. Joku on keksinyt vaittaa etta tuo loru on taalla kirjoitettu ja niinpa sille sitten oli tallainen tapahtuma omistettu. Ohjelmassa oli kaikenlaista tahtiin liittyvaa juttua kuten kaukoputkia, tahtikarttoja ja muuta. Kotiin tultaessa meidan talon vastapaisessa pikkupuistossa oli myoskin tapahtumaa: Mansikkafestarit! Ihan mielenkiinnolla mentiin katsomaan kun musiikki soi ja paikalla oli paljon ihmisia. Ja aika nopeasti poistuttiin kun oli niin ankeat festarit etta ihan nolotti olla siella.

Kotona tehtiin tapaksia ja ilta olikin tosi kiva. Oli ihanaa tehda ruokaa oikein pitkan kaavan mukaan omassa keittiossa ja sitten syoda kynttilanvalossa ja kuunnella hyvaa musiikkia. Miinusta tuli ainoastaan siita rottinkipoydasta mutta kaipa siihenkin voi jotenkin tottua.

Sunnuntaina ei sitten tietenkaan ollut mitaan muuta maailmassa kun jalkapallo. Talla kertaa tosin mentiin pubiin katsomaan ja se olikin aikamoinen kokemus. Lehdissa on ollut paljon juttua jalkapalloilijoiden vaimoista mutta nakisittepa nuo paikallisten jalkapallofanien vaimot! Aikamoinen liuta pubiruusuja hengailla tupakit kadessaan eika olemus ollut kovinkaan posh. Jalkapallon katsominen pubissa on kylla ihan omanlaistaan!! Suurimmalla osalla ihmisista oli englannin pelipaidat paalla ja huuto oli kova! Eratauolla tarjoiltiin grillattua kanaa ja ranskiksia ihan ilmaiseksi. Tuntui ihan kun olisi ollut jonkun kotona kylassa! Ihmiset jutteli ja tervehti meita ja tarjoitui hakemaan juomia tiskilta!

Mulle tuli koti-ikava! Taalla on ihan paska kesa. Tuulee vaan eika ole edes rantoja minne vois menna ottamaan aurinkoa. Eika ollenkaan sellainen kesainen tunnelma niin kuin suomessa vaan voi olla. Kaikki kesatapahtumat on tosi kalliita, ei taalla tiedeta espan lavasta tai kaivarin konserteista! Mitaan muuta ei voi tehda kun homehtua sisalla tai hengailla pakokaasuisessa kaupungissa. Helsigissa merenaarella on aina raikasta ja torilta saa makeita mansikoita ja lihapiirakoita eika mitaan allottavia ranskiksia ja kalaa!

Nauttikaa suomen kesasta, te etuoikeutetut! Nyt tekisi mieli vannoa etten enaa koskaa halua viettaa kesiani missaan muualla kun Suomessa! Ei tama tammoinen ole mistaan kotoisin!

Muuttopäivän aattona

Täällä minä istun pahvilaatikoiden keskellä. Huomenna me muutetaan mutta Dave lähti jo tänään vanhemmilleen hakemaan autoa ja joitain huonekaluja (jotka meille ystävällisesti lahjoitetaan (ei siis autoa lahjoiteta!!)). Sitten aamulla mennään ja avataan uuden kodin ovi ja alkaa muuttaminen. Vuosi sitten kun tänne muutettiin meillä oli 9kpl pahvilaatikoita täynnä kirjoja, levyjä, vaatteita, astioita ja muuta kamaa. Nyt pahvilaatikoita on 18kpl! En tosiaan ymmärrä mistä tämä roina on tähän pikkuruiseen huoneeseemme päätynyt mutta jotenkin sitä vaan on kerääntynyt. Onneksi nyt muutetaan isompaan kotiin jonne voi levittytyä rauhassa (ja kerätä lisää kamaa!?).

Tämän blogin päivitys saattaa nyt jäädä vähemmälle koska uuden nettiliittymän hankkimiseen tiettävästi menee viikkoja.

Hauskaa Kesää kaikille!

Tiivistelmä

Opettajien lakko päättyi ja minä sain takaisin kaikki esseet. Hyvin meni! Nyt odotellaan lopputyön ja tenttien tarkistamisen myötä lopullista arvosanaa.

Reissasin Hollantiin viikoksi lomailemaan ja nauttimaan auringosta ja lapsienergiasta. Oleskelu sujui niin hyvin ja rentouttavasti että tänään olen ollut varsin toimekas ja aikaansaava. Hollannissa oli kesä kuumimmillaan mutta takaisin tullessa Englannissa oli vastassa varsinainen myrsky.

Huomenna on työhaastattelu ja tänään olen itkenyt paniikissa sitä ettei minulla ole mitään järkevää päällepantavaa eikä rahaakaan ole liikaa jotta voisi ostaa uusia vaatteita. Jostain kaapin perältä löytyi kuitenkin ryppyinen kauluspaita joka saa luvan kelvata mustien housujen kanssa. Entäs kengät sitten? Ei aavistustakaan.

Tämän loppuviikon täyttää muuttokuorman kokoaminen ja työasioista hermoilu. Lauantaina on suuri ja kauan odotettu päivä. Muutto uuteen kotiin. JEE

Hihihihihahahaa hohohohhhihihihii

Kyllä naurattaa! Vihoviimeinen tentti on ohi. Sain kuin sainkin keskittyttyä vastaamaan kysymyksiin vaikka viimeinen puolituntinen olikin vähän hankalaa.. Kysymyksistä sen verran että tälläkertaa olikin oikein runsauden pula mihin vastaisin. Kolmeen piti vastata mutta minulla olis ollut just täpäkkä vastaus neljään. Sitten piti arpoa kumpaan tulis parmpi vastaus. Mutta siis, ohi on tämä tutkinto! I H A N A A ! !

Nyt seuraa symbolinen hetki kun heitän paperinkeräyslaatikkoon kaikki muistiinpanot ja monisteet! Juhlimaankin pääsen vielä tänään. Jee jee jee.

Kesäkuu

Nyt on kesäkuu! Koko toukokuu hujahti aivan silmien edestä ja nyt pitäisi olla kesä. Täällä ei todellakaan tunnu kesältä. Kylmää ja tuulista, eikä aurinkoa ole kunnolla näkynyt moneen päivään. Antaa kesän viivytellä ihan rauhassa ens maanantaille klo 12 saakka jolloin minä kävelen ulos tenttisalista viimeisen kerran.

Kaikenlaista hermoiltavaa riittää. Tentti pitää hoitaa kunnialla ja sitten alkaa töiden metsästys. Olen myöhässä liikenteessä tietenkin mutta tämä kevät on ollut niin kiireinen etten ole edes ajatellut mitään työn hakua. Jotain varasuunnitelmia on olemassa joten en minä ihan tyhjän päälle putoa kuitenkaan.

Täällä opettajien lakko vaan jatkuu. Vieläkään ei ole tietoakaa miten tämä kevät on mennyt noin niinkuin arvosanojen puolesta. Siitä en kuitenkaan jaksa nyt ottaa stressiä koska kaikki UK:n yliopisto-opiskeljijat ovat samassa tilanteessa. Harmittavaa tämä tienkin on.

Tämä viikko ja viikonloppu pyhitetään täysin tentille joten tuskin tulee mitään jännittäviä postauksia tännekkään. Toivottavasti kelit suosii siellä Suomessa kun täällä nyt näyttää marraskuulta.