tiistaina, marraskuuta 22, 2005
Elämä tuntuu taas toisaiseksi siltä kun kävelisi suolla. Jalat polviin saakka upottaununeena tiiviiseen suoturpeeseen niin että jokainen askel on raskas ja turhauttava. Miten tästä syskystä on tuli näin raskas? Välillä on hyviä päiviä ja toisaalta onnellisia hetkiä mutta nyt tuntuu taas synkältä. Sepä se kun ei tiedä mikä vaivaa. Jos tietäis niin osais tehdä jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
joo kyllä kaikki pimeys joskus katoaa ja aurinko yhtäkkiä tulvahtaa. Onneksi pian on jo joulukuu ja sitten taas lähempänä kevättä ja aurinkoa. Täällä on juuri nyt synkän synkkää aivan uskomattoman pimeää jo ilta viideltä. Maa on musta ja kylmä viima tunkeutuu joka paikkaan. Ilon tuo se, että olen menossa taas kitaratunneille ja läksynä oli Tule meille vaan meillä leivotaan ja se sujuu jo jotenkin haa. Huomenna aamulla lähdetään kohti Tamperetta tekemään ennakkotutkimusta seuraavaan leffaan joten sekin tuntuu hauskalta. Toivottavasti säkin koet taas pian jonkun kivan ilon säteen ja viihdyt siellä taas paremmin. Ii
Lähetä kommentti