Huomenna meille tulee uusi perheenjäsen. Daven isovanhenpien lahjoittamana meidän nurkkaan saapuu asumaan telkkari. En ole ihan vielä päättänyt ollakko puolesta vai vastaan tätä hanketta mutta nyt ei minun mielipidettä kyselty. Onneksi täällä näytetään kaikenlaista sontaa jatkuvalla syötöllä joten vaaraa addiktioon ei todellakaan ole.

Tämä viikko tuntuu jotenkin erilaiselta kuin edelliset. Jotenkin on mukavampaa ja helpompaa olla. Olen saanut aloitettua esseitten vääntämisen. Luin, kuulin tai näin jostain että joillakin ihmisillä on sisäänrakennettuna sellainen malli että tärkeät hommat tehdään aina vasta viimehetkellä. Vaikka kuinka vannoisi ja lupaisi että 'seuraavalla kerralla aloitan varmasti ajoissa' niin siltikin lukeminen/kirjoittaminen aina lipsuu sinne viimeiseen iltaan ja itkun tuherrukseen. Minulla taitaa olla juuri sellainen harmillinen rakennelma aivoissa. Tänä vuonna yliopisto aloitti 'nollatoleranssin' palautettavien esseitten suhteen, eli yhtäkään esseetä ei vastaanoteta deadlinen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitten sitä että minun on ruvettava tätä rakennelmaa purkamaan, varaa virheisiin ei ole.

Nyt on taas projekti edistynyt niin että lähetin ensimmäisen virallisen suunnitelman opettajalle tarkastettavaksi. Lähetin myös koodatut kyselylomakkeet ja haastattelut. Vastaus oli kannustava; You seem to be getting on very well indeed with this. Well done and see you at the next meeting.