Viikot vaan hurisee silmissä. Aika menee niin nopasti. Onneksi ei ole vielä joulukuu!! Esseita olen vääntänyt ja muutenkin juossut ympäriinsä. Kaksi tärkeää tapaamista meni hyvin. Ensimmäinen opettajan kanssa ja toinen tutorin kanssa. Kun tapaa motivoituneita ihmisiä, jotka alkavat vielä minunkin työtä kehumaan niin kyllä siitä saa potkua. Alavireisyyttä on toistaiseksi peitelty vain muiden ihmisten avulla koska itsella ei vaan ole ollut aikaa miettiä mistä tämä taas johtuu. Nyt tuntuu kuitenkin siltä ettei tuolta mielensyvyyksistä mitään selkeää taudinkuvaa saa vaan ainoastaan sekamelskaa joka häiritsee entisestään. Tavoitteenani olisi pyrkiä pois jossittelusta. Sitku-elämä on todella stressaavaa ja vie huomiota pois tämänhetken asioista. Toisaalta pitäisi elää vain tätä hetkeä mutta samalla suunnitella tulevaa varten, miten sellainen onnistuu hermoilematta?

Ette kyllä usko mutta täällä alkoi just satamaan LUNTA! Voi ihmettä!