tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Univelallinen


Mikähän stressi se siellä pääkopassa taas hieroo? Eilen, kellon käydessä neljää, mietiskelin miten ankaraa ajan tuhlausta unettomuus on. Yöllä olen pirteä ja voisin tehdä töitä mutta sen sijaan pyöriskelen sängyssä tuntikaupalla ja aamulla olen väsynyt, keskittymiskyvytön, epämotivoitunut ja mitä kaikkea. Olen kuitenkin ahkerasti vääntäytynyt sängystä ylös aamuisin ja yrittänyt selvitä iltapäivään energiajuomien avulla. Se on aika rasittavaa ja epäterveellistä. Nyt just ei ole tietoa eikä jaksamusta selvittää miten tästä selvitään.

Elämä muuttui yhtäkkiä kamalan kiireiseksi. Yleensä arki ja velvollisuudet ovat soljuneet eteenpäin rauhallisessa tempossa mutta nyt täytyy hosua, eikä se ole kivaa. Aamut varsinkin ovat kovin vaikeita. Huonosti nukutun yön jälkeen en todellakaan pysty olemaan tehokas. Ennemmin lorvin muutaman tunnin jonka aikana voin syödä aamiaista, käydä suihkussa, lukea meilit mutta nyt täyty kaikesta selvitä nopeasti. Vallan ryhditöntä, tiedän, mutta en kai koskaan väittänyt olevani aamunvirkku.

Onneksi valoa kajastaa tämänkin tunnelin päässä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

no älä muuta sano. aina mäkin mietin kun en unta saa, että pitäskö sitä alkaa puuhailla
jotain fiksua, muttei sitä ikinä viitti, kun aattelee, että uni vielä tulee ja pelkää että muuta herää.

Anonyymi kirjoitti...

No mulla asiat aivan toisin päin. Mä nukahdan joka ilta sohvalle jo kymmeneltä ja joskus ennenkin. En saa mitään aikaan iltaisin. Onneks on ees toi koira, et tulee vähän ulkoiltua. No mun onkin pitänyt tässä heräillä jo viiden maissa, joka sekään ei kovin inhimillistä oo... No tsemppii vaan, onneks tän kevään jälkeen opinnäytetyö palautettu ja sitten helpottaa (oikeesti kylläkin tässä yhteiskunnassa on aika vaikee elää ilman kiirettä ja stressiä!).
Afrikkaan vaan pariksi kuukaudeksi, niin ajan käsitys taas vähäksi aikaa hämärtyy :)

Vuokko kirjoitti...

Emmi: On tosiaan hankalaa olla hereillä ja odotella unta ja samalla olla niin hiljaa ettei herätä muita. Minä ainakin unettomuuksissani pyörin ja venkoilen sängyssä, käyn välillä vessassa ja keittiössä ja sitten taas pyörin sängyssä. Pitää olla hyväuninen että mun kanssa pärjää.

Laija: Saisinpa sun unenlahjat!