Bright and Breezy I

Kotiutuminen alkoi varsin hermostuttavasti. Esseitten deadline kummitteli mielessä sekoittaen keskittymiskyvyn mihinkaan muuhun. Harmittavaa tällaisessa hermostumistilassa on se että keskittyminen Itse Asiaan, joka tässä tilanteessa tarkoittaa lukemista ja kirjoittamista, hankaloituun ja sitten sitä vaan vajoaa johonkin kummaan passiiviseen tilaan jossa itkeskelee mielessään kuinka valtavasti olisi hommia mutta kun mitään ei saa aikaiseksi. Ei siinä tilanteessa kuintenkaan mikään muu auttanut kun tarttua toimeen ja saada ne pirulaiset valmiiksi.

Nyt kun tuo aika on jo eletty niin voin jälkiviisaana taivastella kuinka vammauttavan typerä idea oli lähteä Brightoniin keskiviikko-torstaiksi (jos 3 esseetä pitää olla kauniisti pinossa maanantaiksi). Brighton, tuo Euroopan gay capital, turrutti nopeasti stressaantuneet aivoni sellaiseen tilaan jossa niin sanottu depersonalisaatio alkoi tuntua varsin tervehdyttävältä vaihtoehdolta. Saapumisajankohtamme (voiko tämä olla yksi sana?) mahdollisti sanoinkuvaamattoman (nyt alkaa olla yhdyssanat hakusissa…) hetken rannalla. Meri esittäytyi meille suurena ja voimakkaana. Meren kohina tai oikeastaa pauhu oli niin voimakas elämys että seisoin rannalla haltioutuneena varmaan lähes tunnin. Korkeat aallot, jotka räiskähtävät täydellä voimalla aallonmurtajiin; tämä oli se hetki joka sai minut kateelliseksi niille ihmisille jotka osaavat sanoin kuvata miltä tuntuu kun meri kuohuu edessä sellaisella voimalla.






Tästä selvittyäni, jatkoimme matkaa kaupungin kestustaan kohti kuuluisia ostoskujia (Lanes). Miten mukavaa olikaan että kaikki kaupat olivat pieniä puoteja ja putiikkeja, ei niinkään suuria ketjuja. Brighton on niin eläväinen kaupunkin että pelkästään kahvilassa istuskelu oli riittävää viidykettä. Kaupungin tunnelma oli helposti aistittavissa missä vain kuljimme. Kävimme tietenkin katsastamassa paikallisen nähtävyyden eli Pavilionin. Taas yksi surrealistinen elämys. Miten erikoista onkaan että tässä hyvin englantilaisessa kaupungissa, jossa juuri hetkeä aiemmin siemailimme Earl Gray:tä aamiaisscone:n kanssa, kohoaa yllättäen tämä rakennus joka on arkkitehtuuriltaan sekoitus Lähi-itää, Intiaa ja Kiinaa. Hulvatonta, mutta kuvaa jotenkin mahtavasti kaupungin asennetta. Outrageous!






Illaksi varasimme pöydän ravintolasta nimeltä Food for Friends. Se sopikin hyvin koska ystävien kesken tässä oltiin. Meita oli 4 porukka joten tilasimme arabialaishenkisen tapashommelin jossa oli kaikenlaista viininlehtikääryleistä täytettyihin paprikoihin. Illanvietto oli niin mukava että illan edetessä tarjoilijan täytyi tulla huomauttamaan sulkemisajasta. Vatsat pullollaan, huulet punaviinistä värjäytyneinä hyvästelimme kaksi joukostamme koska heitä odotti työpäivä seuraavana aamuna. Meitä (minä ja Matt) ei odottanutkaan mikään muu kuin esseitten viimeistely, joten päätimme jatkaa iltaa. Jossain vaiheessa mieleemme tuli ajatus laittaa silmämeikkiä Matt:ille jotta hän näyttäisi vielä enemmän Nicky Wireltä (Matt näyttää hämmentävän paljon Wireltä). Kajaalin ansiosta tai takia tutustuimme pariskuntaan nimeltä Emma ja Tom. Jotka veivät meidät mukanaan paikalliseen baariin nimeltä VaVoom. Ilta jatkui siiderin ja punaviinin virratessa. Ja ensimmäistä kertaa eläessäni päätin laulaa karaokea julkisesti, onneksi Emma sentään tuli mukaani. Enhän minä muuten mutta kun listalta löytyi Carpentersia… Hostellille mentäessä mietimme Matt:in kanssa mahtoiko Emma olla mies vai nainen. Valokuvia katsellessa seuraavan aamuna vastaus oli varsin ilmeinen. Mies nimeltä Emma, mahtavaa!!

Suunnitelmat torstaille kariutuivat hirvittävään jysäriin. Kotiin oli päästävä ja nukkumaan. Ihan oikeasti on hyvin harvinaista että minä tällä tavalla nyt lähden viihtelle mutta ilta oli kaikinpuolin mieleenpainuva ja onnistunut, ja tosi hauska! Ihan vähän vaan harmitti kun esseet oli vielä niin ärsyttävän vaiheessa että en ehtinyt viettää kunnollista rokulipäivää.