Bright and Breezy II

Maanantaina klo 15.30 (deadline klo 16) olin printtailemassa esseitä palautusta varten. En ikinä jätä niitä näin kamalaan viimetinkaan, mutta epäilisin että Brigtonilla olisi osuutta tähän asiaan. Koska muistitikku teki tepposet, lähetin esseet sähköpostilla itselleni. Mutta Dave oli hetkeä ennen lukenut ko. esseet ja hänen koneestaan puuttuu Word-ohjelma, joten yliopiston koneet eivät sitten avanneetkaan esseitäni. Kauhun sekaisin tuntein soitin Davelle ja selittää sopersin että avaa ne mun koneella ja vaihda ne word tiedostoiksi. Dave alias ei-mitään-käsitystä-tietokoneista sitten alkoi sekoilemaan kotona ja sai ensin lähetetyksi ihan vääriä juttuja ja jotain muuta aivan käsittämättömän sekavaa sotkua. Olin niin turhautunut että itkeä pirautin siellä tietokoneluokassa kunnes joku ystävällinen tyyppi tuli kysymään mikä hätänä. Tyyppi (en tullut kysyneeksi nimeä) soitti Davelle ja väänsi rautalangasta miten hänen tulee toimia ja näin vihdoin sain oikeat esseet, oikeassa muodossaan tulemaan. 15.50 juoksin toimistolle ja sain kuin sainkin palautettua esseet ihan ajallaan. Olin niin helpottunut tästä että hengailin vaan kampuksella ja selitin jokaiselle tuntemalleni ihmiselle kuinka tosi viimetingassa sain kaikki esseet valmiiksi.

Tämän kommelluksen jälkeen nukuin maanantain ja tiistain hyvin autuaasti. En muistaakseni tehnyt yhtään mitään. Mutta, keskiviikkon lähdin taas Brightoniin. Tosin tälläkertaa hieman virallisemmissa tunnelmissa. Osallistuin paikallisen yliopiston avointen ovien –päivään ja kävin katsastelemassa mitäs vaihtoehtoja siellä voisi olla tarjolla näin jatko-opiskeluja ajatelle. Mielenkiintoista kerrassaan! Oli oikein mukavaa jutella sellaisen tyypin kanssa joka voisi kenties avustaa minua ja jonka mielestä tutkimustyöni on tosi kiinnostava ja että olenpas tosi rohkea kun olen ottanut lukemiekseni Laing:ia joka ei liene kovin muodikasta sosiologipiireissä. Koska tutkimukseni luonne sitä vaatii, olen myös tutustunut jonkinverran sosiaalipsykologiaan. Kotiin tultaessa leijuin hetken haaveissani. Tästä tapaamisesta poiki kuitenkin jotain tosi hyvää, sellaista että se pistää vähän hymyilemään. Nyt tulevaisuuden suunnitelmat ovat ainakin saaneet uuden kohteen, sellaisen jota kohti yritän päästä. Keväämmällä tiedän enemmän. Alkää kysykö nyt.