Oon kotona taas

Hei vaan ja selvennystä kehiin. Edellinen viestini taisi joistain tahoista vaikuttaa harmittavalta Suomi-angstilta. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitus, ei yhtään! Suomessa oli ihanaa vierailla ja minun ihmiset eivät muutenkaan kuulu tuohon mainitsemaani 'mehtäläiset' luokkaan, vaan ovat kaikki ystävällisyydellään ja älykkyydellään täyttäneet vaatimukset joilla voi tuntea kuuluvansa ns. Tärkeisiin Ihmisiin. Pyydän anteeksi sydämeni pohjasta, jos jollekkin on jäänyt sellainen mieli että ystävyyteni olisi hiipumassa. Näin ei ole, Suomi on edelleen rakas kotimaani ja siellä asuvat ystäväni ovat olemassaoloni tärkein määrittelijä. Kiitän myös kauniisti kaikista hetkistä ystävieni kanssa jotka sain taas viettää.

Perhe varmasti tietää asemansa elämäni peruskalliona. Yhdessä vietetyt hetket, retket ja hengailut ovat minulle niin tärkeitä että olisi aivan mahdottoman surullista jos joku ei sitä muka tietäisi. Kiitos kuuluu heillekkin.

Mutta nyt palaan taas tähän hetkeen ja lähetän terveiset täältä sateisesta Englannista. Lento meni ihan hyvin samoin bussimatka kotiin. Nyt ajattelin sitten aloittaa laihdutuskuurin kun jouluna tuli keräiltyä ylimääräistä niin että farkuista jää sellaiset kamalat painaumat vatsaan, näyttää rumalta. Mutta ei se olekkaan niin helppoa että tuosta vaan keittelisi kaalisoppaa ja sillä eläisi. Meillä on tänne asuntoon piilotettu pussikaupalla karkkia ja suklaata sekä jääkaappi rehottaa riisipiirakoista ja emmental-juustosta. Ja ne herkuthan menee pilalle jos ei niitä syö ja Davelle syöttäminen on yhtä helmiä sioille -tuhlausta. No ei kai. Osaa tuo brittikin nauttia, muttei varmalla niin paljon kun minä. Käytiin kuitenkin täydennysreissulla supermarketissa joten jotain tuoretta syotävääkin löytyy.

Onneksi tämä palaaminen arkeen tapahtunee viivellä koska, samoin kuin Suomessa, myös täällä viikonloput eivät ole arkea, joten kaikesta rutiinin omaisesta toiminnasta voi huoletta luistaa. Tosin, olen valitettavasti huomannut etteivät esseeni ymmärrä valmistua ilman minun panosta, joten niitä sitten naputellaan yötä myöten. Edessäni on kiireinen viikko, kuukausi ja vuodenaika joten nyt jos koskaan on tärkeää saada muistiin nämä hetket. Tämä blogi siis pysyköön elossa! Toivottavasti tätä joku lukeekin..