Aamuinen kotiinpaluu

Tulin tana aamuna kotiin klo 5.30. Aika mahtavaa. Meilla oli pokeri-ilta (ja aamu). Sellainen leikkirahoilla pelattava pokeri. Siina on jotain erinomaista, kun kavelee kotiin auringon sarastaessa ja lintujen laulaessa. Nyt tietenkin tuntuu aika typeralta, mutta ehka tamakin paiva kaynnistyy jossain vaiheessa.

Tanaan on yhden ystavani synttarit ja keli mita mahtavin. Tarkoituksenani oli leipoa kunnollinen kakku, mutta saa nyt nahda miten sen kanssa kay. Ehka teenkin jonkunlaisen helpon juustokakun. En osaa viela oikein sanoa.Synttareiden ja perjantain vuoksi, ilta jatkunee tanaankin myohaan. Siksi nyt on yritettava olla skarppina ainakin muutaman tunnin ajan, silla tiistaina oleva esitelma odottaa kirjoittamista ja opettelua.

Meidan laitos jarjestaa sellaisen pienen seminaarin, jossa kaikki maisteriopiskelijat esittelevat gradujensa aiheita. Ihan kivaa nahda minkalaisten aiheitten parissa muut tyypit vaantavat. Vahan jannittaa, mutta yritan pitaa sen taka-alalla, onhan tassa viela paivia aikaa miettia mita sanoisi. Ennen eilista olin jo paattanyt 'sairastua' juuri sopivasti seminaari paivana, mutta eilisten keskustelujen aikana sain jostain sellaisen itseluottamus satsin, etta ihan noin vaan paatin etta nyt tai ei koskaan! Pakko kai mun on alkaa naista esitemista selviamaan, ilman n.s. paskahalvausta. Viimeksi luin esitelmani suoraan paperista, mika on tosi ankeaa katseltavaa. Nytkaan en usko etta uskallan menna ilman papereita, mutta jos vaan opettelen kaiken ulkoa, se ei ehka nayta niin kuivalta ja tonkolta. Yritan ihan tosissani nyt oppia olemaan pelkaamatta tiettyja tilanteita. Jos vaikka saisin leivottua tasta ihan neutraalin kokemuksen, niin ehka sitten oltaisiin oikeilla jaljilla. On se jannaa.