Suomesta ja luovuudesta

Keväinen Suomen vierailuni alkaa lähestyä loppuaan. Tällä reissulla on olen saanut selvyyttä joihinkin mieltäni arkarruttavaan asiaan. On tosi kivaa tietää että pääsen Lontooseen töihin syksyllä. Tosin kesäkuviot on vielä ihan auki: ehkä muutetaan Lontooseen, tai sitten tullaan Suomeen tai ehkä sitten jotain ihan muuta. Elämäni Suomessa on siirtynyt johonkin kummalliseen tilaan. Nautin valtavasti niistä asioista joita täällä tein, mutta huomasin eräänlaisen tyhjyyden tunteen monessakin asiassa. En osaa sitä sen paremmin selittää. Enkä tiedä uskallanko tänne edes kirjoittaa kaikkia niitä ajatuksia joita olen mielessäni käynyt läpi. Kuitenkin, ja kaikenkaikkiaan, viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aivan mahtavaa lomaa ja rauhoittumista. Tunnen olevani taas enemmän voimissani gradun ja muun tärkeän kanssa. Kesästä tulee raskas mutta toivottavasti myös ohjaava ja antava.

Eilen pääsin katsomaan sisareni parhaillaan valmistuvaa dokumenttia. Tunnen olevani todella etuoikeutettu että minulla on niin älykäs ja rohkea sisko, jonka työtä voin ihailla ja josta olen aidosti ylpeä. On jännittävää seurata kuinka elokuvan teko tapahtuu ja kuinka paljon siihen liittyy. Luovien ihmisten kanssa keskustelu ja heidän työnsä seuraaminen on ehkä parhautta! Haluaisin että minäkin voisin käyttää työssä vähän sellaista harkittua luovuutta, sellaista josta voisin ammentaa energiaa ja inspiraatiota. Luovuus on muuten määrittelemättömyydessään aivan loistava sana kuvaamaan sitä miten minä asiat ymmärrän. Se että on luova, ei tarkoita että osaa jonkin asia erityisen hyvin tai että sillä olisi mitään tekemistä taiteellisuuden tai musikaalisuuden kanssa: luovuus tarkoittaa (ainakin minulle) sellaista kykyä nähdä ja hahmottaa asioita niin että ne eivät ole sidoksissa mihinkään oletuksiin tai valmiisiin kaavoihin. Minun mielestä luovuuteen ei synnytä (niinkuin ei minun mielestä synnytä miksikään muuksikaan) vaan sitä voi oppia ja sitä pitääkin oppia niin että itsellä olisi mahdollisimman terve käsitys siitä mitä tällä maailmalla on tarjottavanaan.

Kyynisyys ei ole luovaa, positiivisuus on. Siihen pyritään, vaikka välillä tuntuu että kaikki menee päin persettä.