Non, je ne regrette rien

Kävin tänään elävissä kuvissa ystäväni kanssa. On lienee selvää että kävimme katsomassa Edith Piaf:in elämästä kertovaa elokuvaa. Ihana! On mahtavaa saada sellaisia kokemuksia jotka jäävät mieleen ja vieläpä koskettavat, ainakin siinä määrin ettei heti viitsi alkaa oman navan ympäristössä tapahtuvista asioista niin ottaa murhetta. Ja mitäs tässä murhetta ottamaankaan, kaikki asiat näyttävät sittenkin loksahtelevan paikoilleen. Sellainen sanonta, jota pimeinä hetkinä pitää lähinnä pilkantekona ja viisasteluna, kuuluu 'asioilla on tapana järjestyä'. En tiedä, kuuluuko tässä totuus, mutta niinä hetkinä, jolloin tuo sanonta saa sisältöä, tuntuvat tekevän erittäin hyvää mielen tasapainolle. Eihän tässä kukaan tiedä mihin suuntaan se elämä lopulta vie?! Nyt taas toistaiseksi tuntuu siltä, että sehän on ihan hauskaa ettei tiedä. Niin!