Tassahan vierahti taas muutama paiva.. ihan uskomatonta!! Miten voi olla jo tiistai? Pitaisiko tassa alkaa hermoilemaan?! No, en nyt viela kuitenkaan viitsi.
Sunnuntai-iltana puhelimeni soi vimmatusti, ja kun vihdoin sain vastattua oli langanpaassa itkuisen kuuloinen ystavani, kysyen voiko tulle luokseni yoksi. Sanoin etta tottakai voi, ja samalla lahetin Daven evakkoon. On jotenkin niin epaoikeudenmukaista kun joillekkin tyypeille tuntuu jatkuvasti tulevan takapakkeja ja huonoja uutisia. Istuimme tietenkin koko illan ja yon juttelemassa. Ja aamun koittaessa, menimme nukkumaan. Sama toistui eilen. Mentiin nukkumaan neljan aikaan ja aamulla aikaisin taas kampukselle. Tavallaan ihan mukavaa elella tallaisessa ihmeellisessa epatodellisessa tilassa. Tanaan kun viela sattui niin mahtava paiva etta ollaan vaan istuskeltu tuossa lammen rannalla, kaikenlaista roskaruokaa syoden. Tata on nyt kestaminen ainakin huomiseen, koitetaan sitten uudestaan sita paivarutiinia ja muuta tehokasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti