Edessäni on urakka. Kävin tänään katselemassa arkistossa vanhoja lopputöitä. Näyttää aika pelottavalta. Miten voikaan olla että aina ja kaikessa saavutan sen inhottavan tunteen että kaikki muut tekee paljon parempia, hienompia ja järkevämpiä juttuja. En ole ollenkaan kilpailuhenkinen tyyppi mutta sitäkin enemmän olen vertailuhenkinen. En niin välitä olla parempi kuin muut mutta haluan tietää miten muut tekevät jotta itse voin tehdä toisin ja myöskin saada kehuja jotka ylistävät sitä kuinka omaperäisen, hienon ja mahtavan tutkimuksen olen saanut aikaan ja kuinka tämän tutkimuksen perusteella saan automaattisesti jatkokoulutuspaikan ja rahoituksen... niinpä niin. Tämän viikon homma on siis ollut kirjoittaa kaikki haastattelut paperille. Homma on työläämpi kuin tajusinkaan koska kaikki haastattelut on Espanjaksi. Yhden 20minuutin haastattelun purkamiseen meni yli 3 tuntia aikaa. Enää onneksi 4 haastattelua jäljellä ja sitten 'pääsen' koodamaan kyselylomakkeita (joita on 12o). Toivoin että olisin saanut kaiken tehtyä tämän viikonlopun aikana mutta nyt näyttää vähän siltä etten todellakaan saa edes kaikkia haastatteluja purettua. Tai siis saisinhan varmaan aikaiseksi mutta kun kulttuurin nälkä on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin että lauantaina on kauan odotettu Lontoon reissu edessä, ensimmäinen tänä syksynä! Tate Modernissa on Frida Kahlo:n näyttely ja National Portrait Gallery:issa on myöskin jotain kiinnostavaa juttua nyt. Mutta todellinen syy mennä Lontooseen juuri nyt on kauan odottamani, syksyn valopilkku, filmifestarit. Ihanaa. Siellä on kaikkea. Vaikka nurisenkin Englannista vähänväliä niin on se kyllä kiva kun Lontoo on vain tunnin junamatkan päässä.

Tänään kävin juttelemassa jatko-opiskelujutuista (eli mastersista/maisterista) ja milloin pitää alkaa hakemaan yliopistoihin. Pelottava vastaus kuului 'as soon as possible, really' eli aika pian. No hitsit, enhän mä nyt ole mitään sellaisia juttuja ole edes ajatellut. En edes tiedä haluanko/aionko tehdä mastersin ja jos aion niin täällä englannissako vai suomessa vai jossain muualla. Ja se mitä en todellakaan halua nyt kokea on stressi ja hermoilu tulevaisuudesta. Toistaiseksi 'tulevaisuus' ja siihen liittyvät asiat ovat tabuja, niistä ei puhuta. Nimittäin jos alan miettimään niin aivan varmasti alan myöskin stressaamaan.

Melkein aloinkin hermoilemaan mutta Radio Helsinki (jota voin kuunnella netistä) soitti Leevi and the Leavingsin 'vakosamettihousuinen mies'. Tuli heti mieleen kun yläasteella täysillä hoilailtiin että 'rock, rauha ja rakkaus me sitä täysillä hoilailtiin..'