Kova esitys päällä ja todistelu itselle ja maailmalle että kaikki on hyvin ja täältä noustaan. Häiriintynyttä mieltä ei niin vain huijata! Nyt tuli se kaikista tutuin stressin oire. Unettomuus. Tai siis nukahtamisen vaikeus. Onneksi elän opiskelijaelämää jolloin saa jäädä sänkyyn nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi kun toinen lähtee töihin. Mutta toisaalta perjantait eivät tunnu miltään toisin kuin ne tuntuvat töissäkävijöille. Tänäkin sunnuntaina on odotettavissa rästien tekemistä.

Väsymyksestä huolimatta olen tänään taas purkanut noita haastatteluja. Aika hajottavaa hommaa mutta ilmeisesti tähänkin voi saada rutiinin. Pää alkoikin sitten ilmoittaa hajoamisestaan ja päätin lähteä salille jumppaamaan. Jospa nyt pääsisin ajoissa nukkumaan niin että huomenna jaksaa olla Lontoossa. Edellisessä postauksessa kirjoittelin Frida Kahlosta mutta ei siellä Tate Modernissa sellaista näyttelyä enää olekkaan. Katsotaan millainen kulttuuripäivä me saadaan aikaiseksi.