Mikä on se joka on yhtäaikaa niin ahdistavaa ettei sitä siedä ajatella mutta samalla niin mielenkiintoista ja innostavaa? Tulevaisuus. Joitakin palikoita on loksahdellut paikoilleen rohkaisevasti mutta silti ilmassa on odotusta ja jännitystä. Juuri nyt jännitys tuntuu mukavalta mutta se saatta muuttua koska tahansa. Minä olen mieleltäni sellainen että jokaista suunnitelmaa varten on oltava myös varasuunnitelma ja sen varavarasuunniltema. Näitä suunnitelmia haudon mielessäni joka päivä ja harrastan muutenkin hyvin aktiivista jossittelua. Nämä tällaiset tilanteet jossa päätöksen teko on jonkun muun käsissä tuntuu välillä todella hankalilta mutta niistäkin pääsee yli ja ympäri kun viitsii hieman harjoittaa kärsivällisyyttä. Mielestäni en ole 'mulle-heti-kaikki -tyyppi' mutta en kyllä ole yhtään kärsivällinenkään, ehkä jokin keskitie tässäkin asiassa olisi se ihanteellisin.
Parhainta kärsivällisyyden harjoittelua on hommata jotain muuta puuhaa. Tarvitsen harrastuksen. Koska haluan olla muodikas päätän nyt aloittaa kutomisen! Blogistania on täynnä neuleblogeja ja kutominen (kutominen ja neulominen on minulle se ja sama asia) tuntuu juuri sellaiselta harrastukselta jota haluaisin opetella. Viimeksi olen kutonut ala-asteella ja silloinkin taisin saada aikaan yhden (?!) 15cm pitkän säärystimen. Äitiä kyllä varmaan naurattaa ajatuskin tästä.
Tämä kutomisjuttu on muhinut päässäni jo jonkin aikaa ja nyt ajattelin ottaa härkää sarvista. Viikonloppuna tuli viimeinen silaus tähän uuteen harrastukseen kun kirppiskaupasta löytyi 50-luvun, pieni ja kaunis lankalaatikko. Siis sellainen työkalupakin muotoinen puuloota jossa on 30cm pitkät jalat ja sisällä pikku lokeroita. Sinne voin sitten kätevästi laittaa kaikki keskeneräiset käsityöprojektit (joita ei siis ole vielä olemassakaan muutakuin teoreettisella tasolla). Divarista löysin vielä aloittelijan kutomisoppaan kelpo hintaan! Nyt vaan lankoja ja neuloja ostamaan. Harmi vaan että tuo kevät tekee tuloaan juuri nyt kun haluaisin tehdä isoja, muhkeita kaulaliinoja. (Heh, taisin tässä juuri kumota aiemman väitteeni etten muka olisi 'mulle-heti-kaikki' -tyyppinen henkilö).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
ai kutomaan? Enpä olis susta uskonut. Etkö kuitenkin joutunut kutomaan yläasteella villasukkia? Tai lapasia? Yksi ystäväni kutoi salaa poikikselleen paitaa. Ja antoi sen jouluna lahjaksi. Työhön meni noin 3 vuotta, mutta sitä iloa ja riemua, kun se valmistui ja näytti tosiaan paidalta!
Tulevaisuus on jännä ja mielenkiintoinen asia, mutta muista, että kaikkea ei tarvitse etukäteen suunnitella ja osa tapahtuu ihan suunnittelematta ja onkin aivan loistavaa! Mukavaa tulevaisuutta sulle, nyt meen nukahtamaan sohvalle tuijotellen telkkaa!
Hienoa! Kutominenhan on rentouttava harrastus. Itse narahdin siihen uudelleen viime talvena puuhatessani neulelankoja myyvän firman webbi-sivuja. Kevättä kohti on mukava siirtyä sitten vaikka virkkaamiseen. Bikineitä, laukkuja..
Lapissa oli jo kevättä ilmassa!! Palasin juuri viikon "rentouttavalta" lomalta. Kelkkailua, lumilautailua, live-keikkoja Hullussa Porossa..
Innolla kevättä odottaen, Eltsu
Kiitos kommenteista, tytsyt! Kutomisen aloittaminen on nyt vähän jäänyt taka-alalle koska lopputyö.
Virkkaus kuulostaa oikeastaan enempi mun jutulta..hmm
Lähetä kommentti