En jaksa nyt paivittaa tata blogia. Ehka tarvitsen vahan lomaa. Elama ei nyt mene suunnitelmien mukaisesti.

En tajua yhtään..

Takana on paskamaisin viikko aikoihin. Matoja keittiössä, henkinen luhistuminen rahasotkujen takia, pyörän varastaminen ja nyt, porvarihallitus. Voi paska.

No, multa varastettiin pyörä. Täytyy sanoa että nyt menee kyllä tosi huonosti..

Fix Me, Please..?

Aamuisen mato-hässäkän päälle posti toi kasan laskuja, joiden maksaminen ei luultavasti onnistu aivan hetkessä. Tämä lamaannutti minut niin täysin että jäin vaan sänkyyn makaamaan ja... niin, taisin vähän itkeäkin. Yleensä en anna raha-asioiden ottaa niskalenkkiä itsestäni mutta ajatus siitä että olen kohta 27-vuotias enkä vieläkään pärjää omillani, enkä pysty maksamaan laskuja, otti niin pahasti luonnolle että en oikein osannut koota itseäni tämän jälkeen. Nyt kun katselen peilistä turvonneita silmiäni ja luhistuneita hartioitani, tuntuu että pohjakosketus on saavutettu. Tästä tilasta pääsee helposti kahteen suuntaan: ylös ja alas. Mutta onneksi on sellaisia tyyppejä kuin Chris Martin ja Beck jotka auttavat tällaisissa hetkissä.

When you try your best, but you don't succeed. When you get what you want but not what you need.

When you feel so tired but you can't sleep. Stuck in reverse.

And the tears come streaming down your face. When you lose something you can't replace.

When you love someone but it goes to waste. Could it be worse?

Lights will guide you home, And ignite your bones,

And I will try to fix you

(Videon mukana voi fiilistellä: http://www.youtube.com/watch?v=jBEYyHGbwto )

Uuuaaahhh.... hyiiihhh

Meillä on matoja keittiössä! Aamukahvia laittaessa huomasin mukin pohjalla pienen, valkoisen murusen. Aluksi luulin että se on riisinjyvä mutta tarkempi katsaus ja.... hyi yök!! Se oli mato! Katsoin tietekin kaikkiin muihinkin kuppeihin ja kyllä! Meillä on useampia matoja mukien pohjilla. Tästä kauhistuneena soitin isälle. Isä sanoi ettei huolta, näitä nyt aina välillä tulee. Tyhjensin kaapit astioista ja ruokatarvikkeista ja laitoin KAIKEN vedenkestävän kiehuvaan veteen ja heitin roskiin KAIKKI avatut jauho-, riisi-, jne -pussit. Siivoillessani kaappeja (tolulla..hmm menikö kenties liian pitkälle tässä..?) huomasin että kuumaan veteen jättämäni säilykepurkit alkoivat hiljalleen kuoriutua etiketeistään, jolloin niiden tunnistaminen olisi mahdotonta. Sähellystä heti aamusta..

Olen tässä istunut post-traumaattisessa tilassa miettien voiko tätä päivää vielä jotenkin pelastaa. Ehkä voi, koska kello on kuitenkin vasta yhdeksän aamulla.

Tulin tänne blogiin hehkuttamaan onnekkuuttani!!

Kaikki alkoi aamulla kun sisko soitti ja pyysi käännösapua. Kello oli soinut n. 15min aikaisemmin, mutta itse hengailin vielä vällyjen välissä miettien jaksaisinko nousta vielä, sillä mitään kiirettä minnekkään ei ollut. Mutta hyvä että nousin, tai siis, hyvä että sisko soitti jotta päiväni alkoi aiemmin. Muuten olisin helposti hengaillut sängyssä ainakin yhdeksään. Koska aamuinen ilma näytti niin lupaavalta, laiton pian juoksukengät jalkaan ja suuntasin puistoon lenkille. Olenkin juuri saanut päivitettyä mp3 soittimen niin että siellä soi vaihteeksi jotain muuta kuin Belle&Sebastiania. Siellä soi The Concretes, uusi ihastus.

Lenkin jälkeen tuntuu aina niin toimeliaalta että päätin lähteä kirjastoon hakemaan yhtä kirjaa esseetä varten. Kuitenkin matkalla sinne sain puhelinsoiton ystävältäni Matt:iltä joka sanoi olevansa huolissaan minusta. Olen kuulemma ollut jotenkin vaisunoloinen viimeaikoina ja nyt hän tuumasi että tarvitsen piristystä ja että jos vaan sopii niin hän tulisi kylään. Sanoin olevani kotona tunnin päästä joten sopii tulla kahville. Ja ette kyllä arvaa mutta, Matt tuli luokseni kitaran kassa ja soitti ihanasti Beck:iä, Bright Eyes:iä ja Bob Dylania (Viimeinen on jo pitkään keskuudessamme jatkunut kiistely ja tavallaan jo vitsiksi muodostunut juttu). Olen kai aiemmin jo sanonut kuinka tavattomasti nautin siitä että ympärilläni on luovuutta, jota en itse pysty/osaa luoda. Siksipä oli mukavaa kuunnella kun joku soittaa kitaraa. Tämä tosiaan piristi päiväni. Mutta siinäpä ei ollutkaan kaikki! Ja tämä tarina tarvitsee hieman pohjustusta ollakseen ymmärrettävä. Joten palaan ajassa muutaman viikon taaksepäin jolloin minä ja Dave mentiin Matt:lle illalliskutsuille. Siellä tapasin myös Matt:n kaverin joka on sarjakuvataiteilija. Kerron hänelle tietenkin että tykkään kovasti lukea sarjiksia, mutta en ole juuri lainkaan seurannut sitä täällä. Hän puolestaan kertoi olevansa suuri muumi-fani ja ihmetys oli valtaisa kun kerroin ettei se ole kovin muodikasta Suomessa, sillä muumit on lähinnä lasten juttu. Hän sanoi omistavansa kaikki Tove Janssonin albumit mitä on vaan englanniksi julkaistu. Olin tästä jotenkin niin otettu että päätin lainata omat muumi-sarjikseni hänelle, vaikka ne onkin suomeksi.

No, tämän pitkän pohjustuksen jälkeen päästää tähän hetkeen. Matt, tänään kyläillessään luonani antoi minulle paksun kirjekuoren joka oli peräisin tältä ystävältä. Sieltä löytyi hänen julkaisemansa albumi OMISTUSKIRJOITUKSELLA JA KUVALLA! Olin tästä niin onnellinen että otin ihan kuvankin. Mutta koska nettini ei toimi ikinä niin kuin haluaisin niin kuva jää nyt lisäämättä. Kirjeen sisältä löytyi toinenkin albumi, eikä riemullani ollut enää rajoja: se oli Belle&Sebastian ’Put the Book Back on the Shelf’ ja kuinka ollakkaan hän oli julkaissut sarjan myös tässä! Ajattelin ettei päiväni voisi mennä enää paremmin. Lähdin kävelylle sulattelemaan tätä asiaa, kunnes puhelin soi. Se oli Dave joka ilmoitti että tänään mennään kuuntelemaan musiikkia Arts Centreen. Daven tuttuja on tulossa kylille soittelemaan joten meidät oli laitettu vieraslistalle! Dave onkin juuri tulossa tänne kavereineen ja minä lupasin järjestää jotain purtavaa ennen keikkaa.

Koska rahat ovat vähissä ja erityisen vähissä ne ovat tälläviikolla oli sisäistä marttaa puhuteltava, kuinka saada pöytä koreaksi kun jääkaapissa on ketsuppia ja margariinia. Joten leivoin itse leipää ja onnekseni kaupungilla oli tänään kalanmyyntiä eli sain tuoretta kalaa (mikä lie on haddock, joku valkolihainen kala) edulliseen hintaan. Siitä minä kohta paistelen fileet kaikille ja tarjoilen sen keitettyjen pottujen kanssa.

Joten nyt minä täällä odottelen jengin saapumista ja tämän iltaista keikkaa! Hauskaa tiistaita, ystäväiseni!

Edit. myöhemmin: Haddock on kolja. Mikä lie se sitten on...?

Edit. Vielä myöhemmin: Kolja on turskakala http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolja

Terveiset Suffolkista!

Pääsin sunnuntai-ajelulle pitkin naapurikuntaa. Ensin matkasimme kauniiseen Coggeshall:in joka on aikanaan ollut varsin suosittu kylä puuseppien keskuudessa. Kauniita rakennuksia, koristeellisine puukaiverruksineen. Tällaisena lämpimänä kevätpäivänä se oli kuulkaa aivan ihana paikka. Jatkoimme matkaa Sudbury:n jossa nautimme perinteisen Sunday Roast:in paikallisessa pubissa. Koska seurueemme koostui lähinnä ei-briteistä niin muutamalle tämä pub-lounas oli ihan uusituttavuus. Siellä terassilla istuessamme, mietimme että kyllä se vaan niin on että joku on joskus ymmärtänyt ihan väärin kun on Englantilaista ruokaa ruvennut moittimaan.

Matka jatkui Bury St. Edmunds –nimiseen kaupunkiin. Olin itse aivan yllättynyt tämän paikan historiallisuuudesta. Katedraaliin astuessamme se selvisi; tähän pikkuiseen Suffolkilaiseen kaupunkiin oli haudattu itse Mary Tudor, Kuningas Henry VII tytär joka myöhemmin nai Louis XII ja siten hänestä tuli Ranskan kuningatar. Kävellessämme näitä vanhoja kujia myöten päädyimme puistoon jossa näkyivät vanhan kaupungin rauniot. Koska auringonpaiste tuntui siellä niin juhlalliselta päätimme ostaa jäätelöt ja näin ollen tuli vuoden ensimmäiset ulkoilmajätskit syötyä. Ei tässä voi muuta kuin ihastella kuinka on kivaa kun kevät tulee. Retkemme päättyi paikallisen panimon, Greene King, pubiin olusille. Päivä oli kertakaikkiaan mahtava aloitus keväälle!

Tästä positiivisesta viikonlopusta tulen ammentamaan voimia ensiviikolle joka tulee olemaan hankala, pitkä ja raskas. Mutta en kehtaa valitta, kun kaikki on nyt aika hyvin.

Tyttöjen ilta

Oi, kuinka onnekas olenkaan! Olen kai viimeaikoina lähetellyt signaaleja ympärilleni että kaikki asiat elämässäni eivät ole kohdallaan. Ystävieni yhteydenotoista huolimatta olen itsepäisesti jankuttanut kaiken olevan hyvin, mitä nyt vähän kevät väsymystä on ilmassa. Mutta kuinkas kävikään? Lauantaina luokseni tuli joukko ihmisiä, mukanaan kassillinen ruokaa, juomaa sekä DVD leffa. En osannut lainkaan odottaa tällaista, enkä varsinkaan sitä että ystäväni pistivät minut istumaan sohvalle samalla kun he hääräsivät keittiössä intialaista ruokaa. Ja tälläkertaa kyseessä oli siis todella autenttista intialaista sillä ystäväni soitteli välillä ruokaohjeiden perään äidilleen Kalkuttaan! Ruoka oli kuin olikin erinomaista. Samoin oli seura. Katsoimme yhdessä Borat:in, tuon aivan ylikuumentuneen mediamylläkän saatteleman pläjäyksen. En osaa nyt suoralta kädeltä sanoa oliko se hyvä vai huono leffa. Kummallinen olo siitä kuitenkin jäi.

The World is My Oyster

Voi että mä vihaan silittämistä!! Aamu alkoi niin että Davelle tuli puhelinsoitto että töitä olis tiedossa jos olet kaupungilla 45min kuluttua. Dave suihkuun ja minä silittämään kauluspaitaa. Siinä tohinassa huomattiin myös Daven villiintynyt takatukka joka oli kotikonstein saatava toimistokuntoon. Tätä sähellystä kesti noin. 30min jonka jälkeen aloitin omat aamutoimeni.

Koska yliopistolla piti olla vasta klo 12, aamun kulku oli varsin rento. Sain myös luettua esseetä varten monta kappaletta. Amazonista tilaamani kirja tuli myös postissa joten lukemista tosiaan riittää. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että motivaatiota riittää. Ajatella, että nämä esseet ovat sitten ne vihoviimeiset. Tenteistä pääsin eroon jo viimevuonna. Se onkin muuten ihanaa, ettei tänä keväänä tarvitse huolehtia lopputenteistä, ne kun ovat hallinneet keväisiä suunnitelmiani jo vuodesta 2003. Vaikka motivaatiota riittää ja jaksamistakin on vielä hieman jäljellä, haaveilen silti jo jonkinlaisesta reissusta, jonnekkin päin maailmaa.. En tosin tiedä millä rahalla ja ajalla tämä matkailu muka sitten tapahtuu.

Viikonlopuksi ei nyt sitten olekkaan mitään erityisiä suunnitelmia. Ajattelin olla kotona ja lueskella. Huomenna on kai taas kiva ilma joten voisin mennä pyöräilemään..

Ilman takkia ulkona = Kevät

Anteeksi nyt vaan, mutta tulin tänne kertomaan että täällä on 16 astetta lämmintä!! Siis sellaista ettei tartte käyttää takkia. Uskomatonta. Mutta samalla aivan mahtavaa. Tällaisesta aurinkokylvystä saa valtavasti voimaa ja energiaa. En tiedä mainitsinko jo täällä että ostin kirppikseltä mehulingon. No, linko on ollut kovassa käytössä lähes joka aamu. Appelsiinit on nyt halpoja samoin kuin kiiwit. Niistä saa lingottua niin herkullista ja energiatäyteistä mehua että aamukahvit ovat aivan jääneet juomatta.

Aamu alkoi tänään varsin epämukavasti. Sähköposti toi viestin että tämä eräs lähettämäni supertärkeä kirje ei ole saavuttanut päämääräänsä ja deadline on huomenna! Laitoin kirjeen postiin viime perjantaina… voisin, jos viitsisin, liittyä kuoroon joka jupisee paikallisen postin hitaudesta ja epäluotettavuudesta. Mutta en viitsi, koska tähän mennessä posti on toiminut hyvin eikä ne (postityypit) voineet tietää kuinka supertärkää postia oli kirjekuoren sisällä. Niin. Joten menin heti ensitöikseni paikalliseen postitoimistoon ja sanoin että tämän kirjeen pitää olla määränpäässään huomenaamulla! Tästä ilosta maksoin kokonaiset £4.10 joten nyt voi vaan toivoa ja luottaa että se menee varmasti perille.

Tänään on yritettävä saada esseetä tehtyä sillä illalla meille tulee vieraita. Ostin nimittäin kirppikseltä Trivial Pursuitin (£3) ja tänään on sitten pidettävä peli-ilta. Oman hankaluutensa tähän muutenkin jo vaikeaan tietokisailupeliin tuo sellainen seikka, että kysymykset ovat vuodelta 1983. Sinänsä hyvä sillä kaikki osallistuvat pelaajat ovat syntyneet ennen ko. vuotta mutta kuinka paljon arkipäivän (Englantilaista) triviaa kykenemme muistamaan? Koska tykkään suunnitella juttuja etukäteen olen hyvin systemaattisesti kutsunut koolle neljä ihmistä (eli 6 pelaajaa) joista puolet ovat Brittejä.

Mutta nyt on aika syventyä virtuaalisen etnografian ihmeelliseen maailmaan (eli siis essee kysymykseen..)! Hauskaa torstaita vaan kaikille!


P.S. Jean Baudrillard on kuollut…kai? Jean itse on opettanut ettei mikään ole totta (!) varsinkaan se mitä lehdissä lukee. Kyllä mun mielestä olis hyvä jos näitä rohkeita postmodernisteja ei hyllytetä. Nouskoon siis legendaksi hän!
P.P.S. Nadja Pyykkökin on kuollut. Muutaman kuukauden aikana Suomessa on kuollut Juice, Kirka, Esko Nikkari… ja ketä vielä?

Päivitys

Helmikuu vaihtui maaliskuuksi aivan yllättäen. Kontollani on ollut suurehko kirjoitusurakka, joka nyt on viimeinkin päättynyt. Siitä niin helpottuneena päätin osallistua viime lauantaia varsinaiseen live-musiikin juhlaan! Täällä meidän yliopistolla järjestettiin sellaiset festarityyppiset juhlat, jossa kolmeen paikkaan oli järjestetty bändejä soittamaan ja keikat jatkuivat koko illan. Mukana oli paljon hyviä bändejä ja tosi ankeita ja tylsiä esityksiä. Keikkojen välillä käytiin ulkona katsastamassa kuunpimennyksen tilannetta, ja niin vaan ensimmäistä kertaa eläessäni pääsin näkemään pilvettömältä taivaalta, kuinka kuu muuttuu punaiseksi.

Sunnuntai-aamu valkeni aurinkoisena ja päätimme käynnistää pyöräretkisesongin alkaneeksi. Pyöräillähän täällä voi pitkin vuotta mutta pitemmät pyöräilyretket on jätettävä vähemmälle. Ihanaa kun kevät tulee!! Olen jo herätellyt viherpeukaloani ja ostellut siemeniä ja ruukkuja. Varsin järkevää toimintaa kun muutto on väistämättä edessä 4 kuukauden kuluttua. Minne? No, sitä en vielä itsekkään tiedä..

..enemmän kuin tuhat sanaa..

Heipä hei vaan ystäväiseni. Niinpä niin.. päivitysvälit senkun kasvaa. Minuun on iskenyt blogilaiskuus. Siksi tarjoilenkin teille viime viikkojen elämyksiä näin kuvallisessa muodossa. Täällä on kevät jo pitkällä, krookukset kukkii ja aurinko lämmittää. Tekstiä tulee lisää kun laiskuu helpottaa.
















Päätän visuaalisen tarinoinnin perinteikkäiseen kuvaan ihkaoikeasta Fish&Chips:istä. Tällainen höpöruoka voi olla hyvää jos se nautitaan juuri oikeanlaisessa tilanteessa.