Tulin tänne blogiin hehkuttamaan onnekkuuttani!!

Kaikki alkoi aamulla kun sisko soitti ja pyysi käännösapua. Kello oli soinut n. 15min aikaisemmin, mutta itse hengailin vielä vällyjen välissä miettien jaksaisinko nousta vielä, sillä mitään kiirettä minnekkään ei ollut. Mutta hyvä että nousin, tai siis, hyvä että sisko soitti jotta päiväni alkoi aiemmin. Muuten olisin helposti hengaillut sängyssä ainakin yhdeksään. Koska aamuinen ilma näytti niin lupaavalta, laiton pian juoksukengät jalkaan ja suuntasin puistoon lenkille. Olenkin juuri saanut päivitettyä mp3 soittimen niin että siellä soi vaihteeksi jotain muuta kuin Belle&Sebastiania. Siellä soi The Concretes, uusi ihastus.

Lenkin jälkeen tuntuu aina niin toimeliaalta että päätin lähteä kirjastoon hakemaan yhtä kirjaa esseetä varten. Kuitenkin matkalla sinne sain puhelinsoiton ystävältäni Matt:iltä joka sanoi olevansa huolissaan minusta. Olen kuulemma ollut jotenkin vaisunoloinen viimeaikoina ja nyt hän tuumasi että tarvitsen piristystä ja että jos vaan sopii niin hän tulisi kylään. Sanoin olevani kotona tunnin päästä joten sopii tulla kahville. Ja ette kyllä arvaa mutta, Matt tuli luokseni kitaran kassa ja soitti ihanasti Beck:iä, Bright Eyes:iä ja Bob Dylania (Viimeinen on jo pitkään keskuudessamme jatkunut kiistely ja tavallaan jo vitsiksi muodostunut juttu). Olen kai aiemmin jo sanonut kuinka tavattomasti nautin siitä että ympärilläni on luovuutta, jota en itse pysty/osaa luoda. Siksipä oli mukavaa kuunnella kun joku soittaa kitaraa. Tämä tosiaan piristi päiväni. Mutta siinäpä ei ollutkaan kaikki! Ja tämä tarina tarvitsee hieman pohjustusta ollakseen ymmärrettävä. Joten palaan ajassa muutaman viikon taaksepäin jolloin minä ja Dave mentiin Matt:lle illalliskutsuille. Siellä tapasin myös Matt:n kaverin joka on sarjakuvataiteilija. Kerron hänelle tietenkin että tykkään kovasti lukea sarjiksia, mutta en ole juuri lainkaan seurannut sitä täällä. Hän puolestaan kertoi olevansa suuri muumi-fani ja ihmetys oli valtaisa kun kerroin ettei se ole kovin muodikasta Suomessa, sillä muumit on lähinnä lasten juttu. Hän sanoi omistavansa kaikki Tove Janssonin albumit mitä on vaan englanniksi julkaistu. Olin tästä jotenkin niin otettu että päätin lainata omat muumi-sarjikseni hänelle, vaikka ne onkin suomeksi.

No, tämän pitkän pohjustuksen jälkeen päästää tähän hetkeen. Matt, tänään kyläillessään luonani antoi minulle paksun kirjekuoren joka oli peräisin tältä ystävältä. Sieltä löytyi hänen julkaisemansa albumi OMISTUSKIRJOITUKSELLA JA KUVALLA! Olin tästä niin onnellinen että otin ihan kuvankin. Mutta koska nettini ei toimi ikinä niin kuin haluaisin niin kuva jää nyt lisäämättä. Kirjeen sisältä löytyi toinenkin albumi, eikä riemullani ollut enää rajoja: se oli Belle&Sebastian ’Put the Book Back on the Shelf’ ja kuinka ollakkaan hän oli julkaissut sarjan myös tässä! Ajattelin ettei päiväni voisi mennä enää paremmin. Lähdin kävelylle sulattelemaan tätä asiaa, kunnes puhelin soi. Se oli Dave joka ilmoitti että tänään mennään kuuntelemaan musiikkia Arts Centreen. Daven tuttuja on tulossa kylille soittelemaan joten meidät oli laitettu vieraslistalle! Dave onkin juuri tulossa tänne kavereineen ja minä lupasin järjestää jotain purtavaa ennen keikkaa.

Koska rahat ovat vähissä ja erityisen vähissä ne ovat tälläviikolla oli sisäistä marttaa puhuteltava, kuinka saada pöytä koreaksi kun jääkaapissa on ketsuppia ja margariinia. Joten leivoin itse leipää ja onnekseni kaupungilla oli tänään kalanmyyntiä eli sain tuoretta kalaa (mikä lie on haddock, joku valkolihainen kala) edulliseen hintaan. Siitä minä kohta paistelen fileet kaikille ja tarjoilen sen keitettyjen pottujen kanssa.

Joten nyt minä täällä odottelen jengin saapumista ja tämän iltaista keikkaa! Hauskaa tiistaita, ystäväiseni!

Edit. myöhemmin: Haddock on kolja. Mikä lie se sitten on...?

Edit. Vielä myöhemmin: Kolja on turskakala http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolja