Ahkeruus kuulemma palkitaan.. joten?

Olen ollut niin ahkera tanaan. Menin kampukselle jo aikaisin, mutta pian huomasin kirjaston olevan ihan tapotaynna etten viitsinyt sinne jaada lukemaan. On nimittain lopputenttien aika. MUTTA EI MINULLA!!! HA HA HAA! Omat lopputenttini vaipuivat historian hamaraan jo vuosi sitten, eika todellakaan ole ikava.

Mutta siis, kirjastosta sain mukaani ison pinkan luettavaa jota pitaisi kayda lapi ajatuksella tassa tulevien paivien kuluessa. Mahtava edistysaskel graduani varten oli pilottihaastattelu, eli sellainen haastattelu jota ei nauhoitettu eika muutakaan, kunhan juteltiin ja mina testasin haastattelu kysymyksia. Todellista tilanteessa oli se etten ollut tavannut haastateltavaani aiemmin ja etta han edusti juuri sellaista ihmisryhmaa jota olen kiinnostunut tutkimaan (ja jollainen itsekin olen). Haastattelu oli varsin mukava kokemus, ainakin minulle, ja sain siita lisaa itsevarmuutta. Suurin haaste oli luoda sellainen tunnelma jossa haastaletava voi vapautua ja kertoa hyvinkin henkilokohtaisia juttuja minulle. Ja tunnen kylla onnistuneeni siina. Ja toisaalta olin huolissani siita keittionpoyta psykologista, joka sisallani asustaa ja joka alkaa aina vahigossa terapoimaan ihmisia. Sellainen on todella arsyttavaa ja yritankin jatkuvasti opetella etten olisi niin typera. Nyt kuitenkin tunsin onnistuvani vaikka valilla piti oikein muistuttaa itsea etten ala huolehtimaan.

Taalla vallinneen kummallisen matalapaineen ja muutenkin ankean ilmaston takia, tunsin hieman tavallista vasyneemmalta tullessani kotiin. Halusin aivan hirvittavasti juoda porkkanamehua, mutta olen epaillyt kirpparilta loytamani mehulingon tehoa porkkanoiden kanssa. Paatin kokeilla kuitenkin, ja sehan toimi! Mahtavaa.