On taaskin sunnuntai ja haalarit jo nurkkaan jäädä saa, ei oo kiire laisinkaan, herätyskellokin on hiljaa vaan....

Sunnuntait on maailman tylsimpiä päiviä. Ei ole oikeasti yhtään ihanaa siinä että 'saa vaan olla' tai että 'ei ole kiire minnekkään'. Tuollaisilla fraaseilla on minulle yritetty perustella sitä miksi sunnuntait on niiiin ihania ja leppoisia. Sunnuntaisin odotan että maanantai tulee, jotta vihdoin pääsen hoitamaan asioita, tekemään jotain. Minä olisin halunnut laittaa kaikki tavarat järjestykseen ja suunnitella meidän lomareissua kynän ja paperin kanssa, mutta joku oli kertonut nuo fraasit Davelle ja niinpä hän nyt on siinä luulossa että on ihan 'ok' maata sohvalla ja lukea kirjaa. Blaaah.

Meillä on veden käyttö säännöstelty nyt niin että jokainen saa ottaa yhden jääkylmän suihkun päivässä, ateriointi tapahtuu kertakäyttölautasilta jotta vettä ei vahingossakaan lirahtaisi alakerran keittiöön. Saa nähdä kauanko tätä kestää ja kestääkö minun kärsivällisyys yhtäkauan.

Ajelulla

Edellisillan riennot nukuttiin pois ja aamulla herättiin raikkaaseen, sateen jälkeiseen aamuun. Sellaista aamua, tai iltaa tai päivää tai.., en ollut täällä ennen kokenut. Yleensä ilma on aamusta alkaen kuumaa ja kosteaa. Sellainen herääminen vapautti paljon energiaa ja niinpä aivan hetkenmielijohteesta pakattiin kamat ja lähdettiin etsimään autovuokraamoa.

Heti aluksi on mainittava että autoilu ei ole mun henkilökohtaisen lempparijuttujen topten-listassa. Vähän jännitin aluksi että miten mä osaan täällä ajaa kun näillä tuntuu olevan tööttäily herkemmässä kun pohjolassa. Rohkeasti vaan, estoja murtaen, lähdettiin reissuun pienellä VW Pololla. Retki meni Valldemossaan ja Deiá: n jossa olin just viimeviikolla, toisella porukalla, ollut. Siksi mentiin koska olen kuullut ja lukenut että tämä osa on just sitä kauneinta Mallorcaa ja siksi koska en ole yhtään seikkailunhaluinen vaan halusin mennä sinne minne osasin tien. Ajeltiin kauniissa maisemissa, käytiin uimassa, lounastettiin ja luettiin matkaopasta. Seikkailunhalu alkoi sittenkin vaivata. Matkaoppaan mukaan Deiá:sta tie jatkuu Sóllerin kautta, ei vain Mallorcan mutta koko Espanjan, kauneimpaan kylään nimeltä Fornalutx. Sinne siis.

Matkaopas-paholainen ei maininnut että tie ei enään jatkunutkaan ihanana, vaan vuoristoisena ja mutkittelevana. Onneksi Dave otti valokuvia niin että minäkin sitten näin niitä kauniita maisemia, jälkikäteen.

Vuoriston jälkeen huokaisin helpotuksesta koska pahimmat kiemurtelut oli ohitse, mutten arvannutkaan miten kiemuraisia ja kapeita pienten vuoristokylien kadut ovat. Kun lopulta parkkeerattiin Fornalutx:iin niin kyllä siinä pääsi pieni itku, oli vaan aika stressaava matka.


Fornalutx oli aivan todella kaunis pikkukylä Mallorcan korkeimman vuoren Puig Major:in kupeessa. Siellä vierähti tunteja kun ihasteltiin loputtomia appelsiini- ja sitruunamaita ja kauniita vuoristoisia maisemia. Kylä oli sokkeloinen ja portaikkoinen. Nälkähän siinä tuli. Illallinen paikallisessa ravintolassa oli ikimuistoinen. Miten voikaan tuoreet, vasta puusta poimitut sitruunat maistua niin mahtavilta! Takaisinpäin ajellessa löytyi onneksi tie joka meni vuorten läpi suoraan Palmalle.

Rättiväsyneinä, meriveden, aurinkorasvan ja hiekan kirvellessä iholla, saavuttiin kotiin ihan vaan kuullaksemme että meidän pesukoneeseen johtava putki oli aiheuttanut vesivahingon alakerran asukkaan keittiöön ja siksi meiltä on nyt kuumanveden käyttö kielletty ainakin tiistaihin saakka. Ja kun ollaan Espanjassa, niin tiistai voi tarkoittaa mitä tahansa tiistaita jossain tulevaisuudessa. Sen verran löytyi vielä positiivista mieltä ajattelemaan että onneksi sentään kylmävesi kulkeen. Seuraavana päivänä sekin katkesi. Mistäs revit positiivista mieltä nyt kun viikon pyykkivuori odottaa pesijäänsä ja 35asteen helteessä suihkuttomuus tuntuu kidutuskeinolta.

We Want You, We Want you, We Want You As a New Recruit

Meidän irkku-kämppis sairastui kummaan tautiin jossa kaikkia ruumiin osia sattui, vatsaa kivisti ja päätä huippasi. Minä tietenkin pahanpuhujana menin Davelle sanomaan että kuinka 'mä en siis kestä sitä että ihmiset valittaa pikkujutuista, ainahan sitä jotain tulee kun matkustaa..'. No eipä aikaakaan niin itsekkin sain tuta miltä se 'pikkujuttu' tuntui. Oli varsin epämukavaa ja vaikeroinnista ei meinannut tulla loppua. Onneksi (?!) turisti-Dave oli käräyttänyt nahkansa rannalla edellispäivänä eli ulos ei juuri ollut asiaa muutenkaan.

Illalla meidän olot parani ja päätettiin lähteä katsastamaan paikallista iltaelämää. Siis oikeasi, tarkoituksena oli mennä rauhalliselle kävelylle ja sitten ehkä lasilliselle jos siltä tuntui. Mutta ilta sai yllättävän käänteen joka päätyi siihen että me riehaannuimme tanssimaan ja kannukaupalla sangriaan juomaan. Tämä käänne oli nimeltään Village People ja melkein oikea sellainen.
Siinä ei enää vatsanväänteet haitanneet eikä itsestään kuoriutuva iho hiljentänyt tahtia. Jälkeenpäin harmitti vähän ettei tullut kerättyä aineistoa tutkimukseen, sitä olisi ollut reilusti tarjolla..

Ankean sairastelupäivän jälkeen tällainen junttimeininkin sopi auringon hapettamille aivoille niin hyvin että nauratti vielä seuraavanakin päivänä.

(Kuvassa tehdään tietenkin käsillä sitä YMCA -juttua. Olen tietämättäni tehnyt sitä aina väärin..)

Pikainen päivitys

Olen Lomalla. Jos lomalla syö aamupalaksi kroissantteja ja nutellaa, niin sillion voi sanoa että ei se haittaa koska on lomalla. Jos illalla juo ison lasin punaviiniä ja syö rasvaisia tapaksia, niin taas voi sanoa että ei se haittaa kun nyt lomaillaan. Lomailu on rentouttavaa ja vaikka luulin että maailma on kaatunut ja että sähköposti on tukossa yhden lomapäivän jälkeen niin nyt koneelle palattuani huomasin ettei kukaan ole edes kaivannut!!

Eilen oli espanjan kirjallinen tentti ja tänään oli suullinen. Opettaja sanoi jo suullisen kokeen alussa että mulla meni kirjallinen osuus niin hyvin että mitäs me tässä voitais oikein jutella, no kerro vaikka mitä olet tehnyt tänään. Siinä me juteltiin niitä näitä (espanjaksi!!) ja niin oli espanjan kurssi suoritettu. Suorittaminen on ollut mulle allergiaa tuottavaa toimintaa aina siihen saakka kun menin yliopistoon ja aloin oikeasti saamaan muutakin kun just-ja-just-läpi saavutuksia. Niin se motivaatio vaikuttaa!

Nautin nyt lomasta vielä tämän päivän, sitte palaan puoliteholla duunin ääreen viikoksi ja sitten taas täysteholla lomailen (mitä nyt muutaman haastattelun joudun tekemään..)

Maanantai!!

Vihdoinkin tuli se maantantai jota olen odottanut. Dave tulee tänään. En osaa sanoa tuntuuko takana olevet 7 viikkoa pitkältä vai lyhyeltä, menikö ne nopeasti vai hitaasti. Vihdoinkin minulla on täällä joku jonka kanssa voin mennä juomaan punaviiniä ja syömän tapaksia, kävelemään käsikädessä rannalle, ihmetellä nähtävyyksiä, käydä konserteissa ja museoissa ja olla vaan ja jutella.

Hermoiluja

Taas on hermot menossa. Ihanan lungisti täällä onkin mennyt mutta nyt alkoi hermoilu siitä että olenkohan minä sittenkään saanut ihan tarpeeksi aikaiseksi. Vaikka tutorikin Englannista sanoi että mun työ alkaa nyt paisumaan jos en ole aivan tarkkana, niin silti tuntuu että kaikki, KAIKKI, pitäisi olla hallinnassa. Viimeyönä se sitten tapahtui. Sellainen hermoilu etten osannut nukkua vaan mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Ensinnäkin sellaisen miettiminen on tyhmää ja kuluttavaa koska mikään ei ole todellakaan ohi, mitään peruuttamatonta ei ole tullut tehtyä ja aikaa on ens huhtikuuhun asti.

Aamun tunteina sitten tajusin että mun hermoilu johtuu siitä että olen taas asettanut aikarajoituksia ja muita itsekeksimiä päämääriä. Tärkein deadline on ollut se että sitten kun Dave tulee niin KAIKKI on valmista. Dave tulee huomenna. Mä olen odottanut sitä päivää niin kovasti ja nyt sitten riskeeraan onnellisen jälleennäkemisen sillä että lopetan nukkumisen ja alan hermoilemaan. Ei ole hyvä juttu. Siispä, nousin sängystä klo 5.30 tekemään Listaa asioista jotka pitää tänään saada hoidettua. Aika ammattimaisen nopeasti sain Listan tehtyä ja klo 5.45 menin takaisin sänkyyn ja heräsin vasta klo 10.

Nyt taas tuntuu että elämä on hallinnassa mutta tunnen kyllä voimakkaasti sen että stressi ja hermoilu vaanivat kulman takana. Jospa ne nyt pysyisi siellä niin että saisin pitää vähän lomaa...

Tänään oli markkinat

Kotikadun viereisellä isolla tiellä on joka lauantai markkinat. Olisin halunnut ostaa äidille kauniin käsinkirjaillun puuvillaisen pöytäliinan ja siihen sopivat servietit. Aluksi pyysivät 40euroa mutta kun tein lähtöä niin hinta alkoi tippumaan 35e..30e... ehkä ens lauantaina. Ehkä siskokin haluaisi sellaisen?

Luin joitain vuosia sitten Erlend Loe:n Supernaiivin ja se kirja aina välillä palaa mieleen. Haluaisin lukea lisää sellaisia kirjoja jotka vielä vuosien jälkeen tulee mieleen. Toinen kirja joka jäi mieleen oli ensimmäin kokonainen kirja jonka luin englanniksi; Nick Hornby:n 'how to be good'. Nyt ostin sen kirpparilta espanjaksi 'cómo ser buenos', ehkä siitä tulee eka kirja jonka olen lukenut espanjaksi. Toisaalta olisi kyllä ehkä järkevää luekea alkuperäistekstejä mutta kun katselin esim. Garcia Marquezin tai Octavio Paz:in kirjoja niin kyllä tuntuu liian hankalilta. Sen lisäksi etten oikein osaa vielä espanjaa niin että voisin mitään kovin taidokasta tekstiä lukea, niin olen myöskin kamalan nirso enkä ehkä jaksaisi keskittyä mihinkään mestariteoksiin. Englannissa on kivaa lukea Hornby:n ja Ben Eltonin kirjoja vastapainoksi koulukirjoille. Ehkä joku osaa vinkata millaista kirjallisuutta täällä espanjassa kannatta lukea..?

Minä näin tänään kun neljä nunnaa istui pienessä minissä. Jotenkin sellaisen näkemisessä on kaiken huonon sketsiviihteen ainekset. En ole mitenkään tottunut näkemään nunnia ja niitä pitää aina tuijotella. Muistan hyvin kun 10 vuotta sitten oltiin Roomassa äidin ja siskon kanssa ja lentokentällä nunnat kokeilivat hajuvesiä ja hihittelivät; olivat kai tekemässä jotain syntistä muttei liian pahaa.

Uusi kämppis

Tänään tuli yllätyksenä taloon uusi kämppis. Oikea Pohjois-Irlantilainen. Hän viipynee täällä 3viikkoa ja asustelee sen ajan täällä. Heti ensitöikseni, kuullessani että hän on Belfastista, piti mennä kysymään että minkalaista siellä sitten on olla?! On kuulemma tosi rauhallista ja useimmiten aika tylsää. Kaunistakin on ja erityisen vehreätä. Tiedän että Ryanair lentää sinne Stansteadista. Voisin lisätä sen mun Listaan.

Olen joskus kertoillut että harrastan Listojen tekoa. Minulla on Listoja kaikkiin tarkoituksiin koska mihinkään ei voi vähempää luottaa kun omaan muistiinsa. Mikro asteen listoja on kauppalistat ja tee-tänään listat. Sitten on listoja joissa lukee että mitä haluan tehdä vuonna 2005 tai mitä pitää tehdä ennenkuin asettuu aloilleen ja perustaa perheen. Tällainen listailu tuo elämään järjestystä, mutta suurin tyydytyksen tunne tulee kun saa yliviivata tehdyt asiat. Paperilla kaikki on niin helppoa.

Tämä blogi näyttää niin tylsältä että lisäänpä tähän kuvan Palman satamasta.

Köh köh

Yskittää. On yskittyänyt jo kolmatta viikkoa. Sairastelu kuumassa on paljon kamalampaa kun sairastelu kylmässä. Joka vuosi, siinä marraskuun lopulla, sairastun viikoksi kuumeseen ja siitä sitten seuraa yskä. Inhottavaa joo, mutta kuuluu asiaan. Täällä sairastuin siitä hyvästä että luokkahuoneessa on niin kova ilmastointi. Yskä ei tuntunut hellittävän mutta koska olen niin angsti kaikille lääkkeille en piruuttanikaan mennyt apteekkiin, ennen kuin tänään. Ei tämä keuhkoja repivä yskä minua niin häiritse mutta kun asunnossa on toinenkin ihminen joka toivoisi voivansa nukkua. Nyt on sitten lääkettä, ehkä tämä tästä.

Yskiminen toi kuitenkin syskyn mieleeni ja nyt kun kesäalet alkaa olla ohi ja kaupoissa myydään tummia vaatteita ja koulutarvikkeita, on syskyn tulo ihan aistittavissa. Syksyllä kuuluu pukeutua villapaitoihin ja ostaa uudet farkut. Syksyllä tuntuu taas ihanalta kävellä tennareissa. Syskyllä alkaa opiskelut ja mieli on täynnä motivaatiota, suunnitelmia ja tavotteita. Syksyllä alkaa usein uusi harrastus (joka kuolee jouluun mennessä). Syksyllä syödään sieniruokaa, riistaa, keittoja ja juodaan punaviiniä. Syksyllä tulee uusia kirjoja ja ehdottoman must on elokuvafestarit.

No jopas jopas, täällä minä istun 30 asteen helteessä keskellä heinäkuuta haaveilemassa syksystä. Ei huolta, ei se tule vielä pitkään aikaan. Ennen syksyä pitää tehdä paljon kaikenlaista, tämä nyt oli tällainen pieni selvitys itselleni että elämässä on jonkinlainen jatkumo, syksy tulee aina, joka vuosi.

Matkalla mieleen

Äidiltä tuli tänään kirje johon oli liitetty hesarista leikattu artikkeli Espanjan pyhiinvaellus reitistä. Artikkelissa uskontopsykologi sanoo että matkustelun tarkoitus ei ole ainoastaan nähdä ja kokea ulkoisia juttuja mutta myös selvitellä itselleen oman mielen asioita. Pyhiinvaellus Itseen. Artikkeli oli kirjoitettu valitettavan uskonnollissävyisesti mutta kyllä tuossa ajatuksessa on jotain jota minäkin allekirjoitan. Minä kärsin usein matkakuumeesta ja uuden kokemisen ja elämysten keräämisen nälkä on kova. Joskus siihen kuumeeseen auttaa se että selailee matkaopasta ja haaveilee, toisinaan on todella piristävää piipahtaa jossain muualla mutta tällainen 'maiseman vaihto matkailu' niin kuin tätä mun espanjan oleskelua kutsun, on tavalla tai toisella ollut myös matkustelua mieleen ja siihen kuka ja mitä minä olen.

Itseen tutustuminen on toisinaan aika jännää. Kehitystä on tapahtunut niin mielettömästi viimeisen 5 vuoden aikana että välillä itsekkin mietin että kuka se tyyppi oli silloin. Lähtö Englantiin oli ensimmäinen suuri askel, sitä on seurannut satoja pikkuaskelia. Espanjaan lähtö ei sitten ollut niin suuri harppaus mutta kyllä tämä aika keskisuureksi askeleeksi lasketaan. Täällä olen taas saanut huomata mikalaisia muureja olen ympärilleni rakentanut ja mitkä muurit on murrettu. Kaksi suurinta muuria alkaa olla voitettu, ujous ja avunpyytämättömyys. Ujous on joskus niin kamala tauti että se ihan tosissaan häiritsee normaalista elämästä selviytymistä. Ujoilulla saa helposti aivan järjettömät mittasuhteet joihinkin pikkuruisiin asioihin. Eikä ujoilu koskaan auta, ei koskaan hyödytä eikä koskaan palkitse. Härkää sarvista -tilanteet kasvattaa pois ujoudesta ja siitä saa voimaa. Minun härkää sarvista -tilanteet täällä on viimeistään osoittaneet että taistelu ujousmuuria vastaan on voitettavissa. Avunpyytämättömyysmuuri sentään on vähän tiukempaa tekoa. Mistä lie kouluajoilta peritty viisaus, että apua ei saa kysyä muuten on heikko ja tyhmä; itse pitää kaikesta selvitä. Vihdoinkin se marttyyri-minä alkaa väistymään ja apua olen osannut pyytää. Ja mikä yllätys, kukaan ei ole tyrmännyt kehään vaan avittaneet ja tukeneet!

Tänään oli sellainen päivä kun muureja murrettiin oikein hartiavoimin ja Itse oli jatkuvan nöyryytyksen uhan alla. Selvisin kuitenkin ja osasin jopa nauraa Itselle. Tänään siis otettiin askelia.

Päiväreissu

Päiväreissasin eilen muutaman koulukaverin kanssa. Mentiin kauniiseen Valldemossaan, joka on pikkuruinen kylä vuoristossa. Maisemat oli tosi kauniit ja vuodenaikaan, kuivuuteen ja kuumuuteen nähden yllättävän vehreät. Säveltäjä Chopin asusteli aikoinaan siellä muutaman vuoden ja tietysti joku kekseliäs yrittää saada siitä mainosvalttia kylälle. Matkalla näin mantelipuita, taisi olla eka kerta elämässä. Ei niin että niissä olisi mitään kovin erikoista ollut mutta en vaan ole koskaa tullut ajatelleeksi että mantelit kasvavat puissa niinkuin omenat ja kirsikat... no mitenpä muutenkaan..

Valldemossasta jatkettiin Deiá :n joka on kans ihana pikku kylä vuorten keskellä. Matka sinne oli valtavan kaunis, tie kulki niin että toisella puolella avautui meri ja toisella puolella oli vuoristo. Vuorilla ilma oli ihanan raikasta, toisin kun täällä kaupungissa. Vuorilta sitten laskeuduttiin pienelle rannalle jossa vesi oli juuri niin kirkasta ja turkoosia kuin postikorteissa. Uitiin ja syötiin eväitä. Onni on se että 90% turisteista ei koskaan jätä hotellia ja hotellin uima-allasta ja lähde katselemaan noita kauniita maisemia. Siellä sai olla rauhassa. Turistit onkin täällä sijoitettu, n. 15km päähän Palmasta, valtaviin 'rysiin' jossa ne sitten keskenään hengaavat. Suurimmat turisti kohteet on englantilaisten Magaluf ja saksalaisten Arenal. Skandinaavit on saaren pohjois osassa, n. tunnin ajomatkan päässä. Siitä johtuneekin etten ole täällä juuri suomenkieltä kuullut. Lontoossa esim on paljon enemmän suomaisia turisteja kun Palmalla.

briiffaus

Tuli mieleeni nyt kun tämä bloggaaminen tuntuu niin uudelta ja jännältä, että tännehän saattaa eksyä joku sellainen sukulainen/ystävä joka ei tiedä mitä mä hommaan. Eli, lähdin enkkulasta kesäkuun alussa Espanjaan (Palmalle) , jättäen taakseni rankan opiskeluvuoden ja loppukokeet. Täällä aloitin lopputyötäni koskevan tutkimusaineiston keräilyn. Tutkin täällä sitä miten tämä uusi homolaki vaikuttaa yhteiskuntaan ja homoihin itseensä ja sitä kuinka mielenkiintoista onkaan että näin tavallaan konservatiivinen ja katolilainen ottaa näin suuren askeleen edelle montaa muuta maata. Belgian ja Hollannin homolaki ei paljoa maailmaa hetkauttanut koska ko. maita pidetään muutenkin niin liberaaleina (tai erikoisina, heh). Kanada hyväksyi lain vain päivää ennen Espanjaa ja niin ollen Espanjasta tuli neljäs valtio maailmassa jossa samaa sukupuolta olevat saa mennä naimisiin. Täällä laki kulkee nimellä tasa-arvoisen aseman parisuhdelaki, johtunee siitä että nyt on homoilla samat oikeudet avioon ja adoptioon kun heteroillakin. Tästä aiheesta minä voisin kirjoittaa ummet ja lammet ja aivan varmasti palaan asiaan kirjoituksissani, mutta nyt kun kyse oli vaan briiffauksesta niin annetaan olla.

Espanjassa asiat soljuivat paikalleen toisinaan vaikeasti, monen mutkan kautta, toisinaan helposti. Onnekas olin siinä mielessä että asunto löytyi heti. Nyt siis asun kahdestaan saksalaisen Harryn kanssa (joka on työnarkomaani eikä koskaan kotona) isossa 3makkaria, olkkari ja keittiö kämpässä. Ihanaa on kun voi istua illalla parvekkeella ja katsella kun aurinko laskee vuorten taakse.

Syksyllä on paluu takaisin arkeen ja opiskeluun. Ens vuodesta on odotettavissa entistä raskaampi ja vaikeampi mutta asenteella siitäkin selviää.kai.

hah! Sainpas laitettua ekan kuvan. Täytyy opetella miten tänne saa avattua kuvakansion.

Uudessa paikassa asuminen on ihanaa. Jokaiseen päivään mahtuu ylläreitä ja jos aika käy tylsäksi niin haasteita löytyy jo siinä että menee 'hoitamaan asioita kaupungille'. Asioiden hoito espanjassa (ja espanjaksi) onkin ihan omanlaistansa sähellystä. Olen nyt ollut täällä 6 viikkoa ja 5 viikkoa siitä olen odotellut kaikenlaisten elämää helpottavien papereiden yms. saamista. Esim, hyödyllinen bussikortti tullee siinä ens viikon lopulla, samoin kun kauan odottamani opiskelijakortti. Saa nähdä pääsenkö niitä kortteja koskaan käyttämään koska lomailut alkaa elokuussa.

Mulla oli hieno ja kaunis lomasuunnitelma valmiina, tarkkoine päivämäärineen ja kellonaikoineen, mutta Dave alkoi vaatia joustavuutta ja jonkilaista seikkailun mahdollisuutta niin jouduin sitten vähän hölläämään. Mä en ole kovin stressivapaa henkilö eli tarkka suunnitelma tuntuu musta ihanammalta kun ei-ollenkaan-suunnitelmaa -suunnitelma. Nyt meillä on vaan lennot Valenciaan ja takas ja pari yötä sain varata hostellista Madridissa. Muuten mennään ihan fiilispohjalta. Tai ainakin melkein. Mua kyllä huvittais käydä Salamancassa ja Toledossa mutta, kuten jo sanoin, multa on suunnitelmien teko nyt evätty ( joopajooo ja tämähän ei ollut mikään suunnitelma).

Tutkimuksen kanssa menee hyvin. Ihmiset on ihan avuliaasti täyttäneet mun kyselylomakkeita ja muutaman haastattelunkin olen saanut sovittua. Mua oikeestaan kyllä jännittää ne haastattelut kaikkein eniten! Ainoo harmillinen juttu on ettei täältä ole löytynyt kovinkaan hyvää kirjastoa eikä kirjakauppaa. Yliopistolla kun ei ole sosiologian laitosta (minäkin olen täällä yllättäen psykologian opiskeljan statuksella) niin ei sitten ole oikein kirjojakaan. Tutorit molemmissa päissä (englanti ja espanja) ovat olleet tosi avuliaita ja ilman niitä ei olisi mun tutkimus juurikaan edennyt. Overall, homoilla menee täällä lujaa ja ihmiset suhtautuu päällisin puolin myötämielisesti, mutta pinnan alla kuohuu...

Alkuteksti

Tämä blogi on tarkoitettu Minun Ihmisille jotka asuvat Suomessa. Näille sivuille minä kirjoitan tuntemuksista, elämyksistä, ajatuksista, unista ja hetkistä täällä maailmalla.

Jos tähän nyt jonkinlainen alkuteksti täytyy kirjoittaa niin kerrottakoon että täällä on aika tuskallisen kuumaa mutta onneksi iltaa kohti viilenee.