We Want You, We Want you, We Want You As a New Recruit

Meidän irkku-kämppis sairastui kummaan tautiin jossa kaikkia ruumiin osia sattui, vatsaa kivisti ja päätä huippasi. Minä tietenkin pahanpuhujana menin Davelle sanomaan että kuinka 'mä en siis kestä sitä että ihmiset valittaa pikkujutuista, ainahan sitä jotain tulee kun matkustaa..'. No eipä aikaakaan niin itsekkin sain tuta miltä se 'pikkujuttu' tuntui. Oli varsin epämukavaa ja vaikeroinnista ei meinannut tulla loppua. Onneksi (?!) turisti-Dave oli käräyttänyt nahkansa rannalla edellispäivänä eli ulos ei juuri ollut asiaa muutenkaan.

Illalla meidän olot parani ja päätettiin lähteä katsastamaan paikallista iltaelämää. Siis oikeasi, tarkoituksena oli mennä rauhalliselle kävelylle ja sitten ehkä lasilliselle jos siltä tuntui. Mutta ilta sai yllättävän käänteen joka päätyi siihen että me riehaannuimme tanssimaan ja kannukaupalla sangriaan juomaan. Tämä käänne oli nimeltään Village People ja melkein oikea sellainen.
Siinä ei enää vatsanväänteet haitanneet eikä itsestään kuoriutuva iho hiljentänyt tahtia. Jälkeenpäin harmitti vähän ettei tullut kerättyä aineistoa tutkimukseen, sitä olisi ollut reilusti tarjolla..

Ankean sairastelupäivän jälkeen tällainen junttimeininkin sopi auringon hapettamille aivoille niin hyvin että nauratti vielä seuraavanakin päivänä.

(Kuvassa tehdään tietenkin käsillä sitä YMCA -juttua. Olen tietämättäni tehnyt sitä aina väärin..)