Hermoiluja

Taas on hermot menossa. Ihanan lungisti täällä onkin mennyt mutta nyt alkoi hermoilu siitä että olenkohan minä sittenkään saanut ihan tarpeeksi aikaiseksi. Vaikka tutorikin Englannista sanoi että mun työ alkaa nyt paisumaan jos en ole aivan tarkkana, niin silti tuntuu että kaikki, KAIKKI, pitäisi olla hallinnassa. Viimeyönä se sitten tapahtui. Sellainen hermoilu etten osannut nukkua vaan mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Ensinnäkin sellaisen miettiminen on tyhmää ja kuluttavaa koska mikään ei ole todellakaan ohi, mitään peruuttamatonta ei ole tullut tehtyä ja aikaa on ens huhtikuuhun asti.

Aamun tunteina sitten tajusin että mun hermoilu johtuu siitä että olen taas asettanut aikarajoituksia ja muita itsekeksimiä päämääriä. Tärkein deadline on ollut se että sitten kun Dave tulee niin KAIKKI on valmista. Dave tulee huomenna. Mä olen odottanut sitä päivää niin kovasti ja nyt sitten riskeeraan onnellisen jälleennäkemisen sillä että lopetan nukkumisen ja alan hermoilemaan. Ei ole hyvä juttu. Siispä, nousin sängystä klo 5.30 tekemään Listaa asioista jotka pitää tänään saada hoidettua. Aika ammattimaisen nopeasti sain Listan tehtyä ja klo 5.45 menin takaisin sänkyyn ja heräsin vasta klo 10.

Nyt taas tuntuu että elämä on hallinnassa mutta tunnen kyllä voimakkaasti sen että stressi ja hermoilu vaanivat kulman takana. Jospa ne nyt pysyisi siellä niin että saisin pitää vähän lomaa...