Sunnuntait on maailman tylsimpiä päiviä. Ei ole oikeasti yhtään ihanaa siinä että 'saa vaan olla' tai että 'ei ole kiire minnekkään'. Tuollaisilla fraaseilla on minulle yritetty perustella sitä miksi sunnuntait on niiiin ihania ja leppoisia. Sunnuntaisin odotan että maanantai tulee, jotta vihdoin pääsen hoitamaan asioita, tekemään jotain. Minä olisin halunnut laittaa kaikki tavarat järjestykseen ja suunnitella meidän lomareissua kynän ja paperin kanssa, mutta joku oli kertonut nuo fraasit Davelle ja niinpä hän nyt on siinä luulossa että on ihan 'ok' maata sohvalla ja lukea kirjaa. Blaaah.
Meillä on veden käyttö säännöstelty nyt niin että jokainen saa ottaa yhden jääkylmän suihkun päivässä, ateriointi tapahtuu kertakäyttölautasilta jotta vettä ei vahingossakaan lirahtaisi alakerran keittiöön. Saa nähdä kauanko tätä kestää ja kestääkö minun kärsivällisyys yhtäkauan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti