Nyt ei kylla tuu mitaan tasta tyonteosta

Terveisia Brightonista! Tuosta tulevaisuuteni kotikaupungista (tama siis post-lontoo elamanvaihe). Sain kutsun konferenssiin sinne, ja tietenkin oli mentava. Mika mahtava tilaisuus tavata laitoksen tyyppeja ja etenkin tulevaa ohjaajaa. Me tietenkin myohastyttiin ensimmaisesta paneelista, joten paatettiin menna aamupalalle kampukselle ja muutenkin hieman katselemaan ymparistoa. Taytyy sanoa etta tuleva yliopisto on ainakin noin visuaalis-esteettisesti miellyttavampi kuin tamanhetkinen.

Konferenssi oli yhta sosiologian professorin elakkeelle siirtymista varten jarjestetty juttu, mutta osallistujina oli aika isoja nimia. Oli siis tosi mielenkiintoista seurata paneeleja. Aiheena oli tuon kyseisen proffan elamantyo ja akateemiset kiinnostuksen kohteet. Mukana oli paljon esitelmia sosiaalisesta stratifikaatiosta, post-kommunistisesta euroopasta ja kosmopolitanismista. Eli tosi jannittavaa ja mielenkiintoista. Juttelin myos vaitoskirja aiheestani tulevan ohjaajani kanssa, ja paasinpa kertomaan siita muillekkin tyypeille. Nyt tama kaikki alkaa tuntumaan jotenkin todellisemmalta.

Tilaisuuden jalkeen mentiin tietenkin Brightonin keskustaan, mutta mieli oli niin taynna asioita ja puitavaa, joten paadyttiin vaan kavelemaan edestakaisin sita pitkaa rantaa. Oli kaikenkaikkiaan mahtava ja minulle henkilokohtaisesti, tulevaisuudellisesti ja akateemisesti tosi tarkea. Etta semmoista.

dii di di di di, di diid di di di dii

Terveisia Lontoosta! Oli tosi kiva reissu. Otin kaksikerrosbussin asemalta, jolla matkustin ita-Lontoon poikki keskustaan. Loysin sen alueen jossa tulen olemaan toissa syyskuusta alkaen, mutta en loytanyt sita toimistoa. Tama ehka siksi, etta vaikka katsoin kartasta niin en enaa paikanpaalla muistanut missa se paikka olikaan. Sen sijaan nain telkkarikaupan telkkarista etta Gordon Brown on palaamassa Downing streetille 45min kuluttua. Otin metron Green Park:iin ja kavelin sielta kuningattaren linnan ohi ja kohti Downing Streetia. Siella oli tietenkin paljon ihmisia, katsomassa kuinka Britannian uusi paaministeri saapuu edustusasuntoonsa. Olen puhunut Browista ja Blairista niin paljon viimeaikoina, etten jaksa nyt tanne alkaa kertomaan mita mielta mina tasta kaikesta olen. Tarkeintahan tietenkin on ettei konservatiivit ole vallassa!

Downing streetilta kaveltiin SoHoon syomaan. China Towninsta loytyi sellainen ihana vietnamilainen paikka, joka toimi hieman samalla ajatuksella kuin tapasbaari, eli pyota tilattiin tayteen pienia annoksia. Mina tilasin paljon ayriaisia ja kalaa, ja voi etta oli ihanaa ruokaa! Lontoossa on niin mukavaa kayda, siella on aina jotain sellaista jota en ole koskaan nahnyt ja kokenut. Olen niin innoissani etta pian paasen kokeilemaan asumista siella.

VAPAAPAIVA!!! viiiuuu viiiuuuu

Hahahaaa!!! Tanaan on vihdoinkin kauan odotettu vapaapaiva ja meitsi suuntaa nyt Lontooseen. Aloitin vapaapaivani oikeastaan eilen illalla, jolloin kaytiin Daven kanssa syomassa oikein ravintolassa ja myohemmin tavattiin kavereita pubissa. Nyt kuitenkin valittiin pubiksemme sellainen tosi groovy ja soulfunk paikka nimeltaan What? Siis sellainen paikka jossa on upottavat nahkasohvat ja kaiuttimista kuuluu sellaista modernia soulmusiikkia. Lopuksi kaveltiin kotiin, koska molempien maarut olivat niin taynna. Gradu on menossa ihan hyvin, muuten en uskaltaisi mitaan vapaapaivia pitaakkaan.

Lontoossa aion menna visiteeraamaan tulevaa tyopaikkaani, seka joku museo/taidepjajays olisi myos tosi kiinnostava. Daven synttarit on lahestymaisillaan, joten lahjaakin pitaa katsella. Dave eilen vinkkasi etta han haluaisi kovasti sellaisen tosi harvinaisen vasenkatisten telecaster kitaran. Oli kuulemma ihan tietty soitin mielessa eika hintakaan ole kuin 500 puntaa! Siis tosi halvat lahjaideat mielessa. Mielellani mina ostaisin vaikka stratocasterin, mutta ei kelan opintotuilla ole varmaan tarkoituskaan tuollaisia lahjoja ostella. Jos muistan niin otan kameran mukaan, jotta saadaan hieman varia tanne blogiin.

Hyvaa keskiviikkoa!

10 000

Olipas taas harvinaisen rupsahtanut sunnuntai. Onneksi kello on vierahtanyt eteenpain niin etta tata paivaa voi kutsua jo maanantaiksi. Eli nyt on maanantai. Ja edessa on ihana, kokonainen viikko. En jaksa nyt uuvuttaa teita tylsilla gradujutuillani (vaikka ihan tosi, mulla ei juuri muut asiat nyt pyori paassa). Voin kertoa vaikka sellaista etta taalla on alkanut BigBrother, joka on kylla aika kamalaa seurattavaa. Mutta, eihan tama voi olla kiinnostavaa kenellekkaan joka ei sita paase seuraamaan! Voisin kertoa kavereistani ja viikonloppuisista ruokajuhlista mutta ei sellaisten lukeminen voi mitenkaan olla mielenkiintoista kenellekkaan, silla kukaan ei ole tavannut ystaviani taalla.

Voin ehka kertoa sellaista, etta olen koettanut miettia minkalaista oli olla ala-asteella. Tiedan, ilman miettimista etta se oli tosi kamalaa. Olin yksinainen ja eristaytynyt, enka ymmartanyt miksi minun yhtakkia odotettiin olevan reipas ja rohkea. Miksi lasten pitaa olla reippaita? Miksi on jotenkin hyva asia olla ulospainsuuntautunut? Varsinkin, jos ulospainsuutautuneisuus sotii taysin vastaan omaa mielikuvaa itsesta. En siis koskaan oppinut olemaan sellainen kuin kaikki odottivat minun olevan. Oli ahdistavaa, kun tiesin etta petin muiden odotukset kun en oikein osannut kayttaytya siella luokkahuoneessa. Suurimmaksi osaksi katselin varmaan ulos ikkunasta tai piirtelin kuvia vihkoon. Ei sellaista kaytosta voitu mitenkaan koulussa hyvaksya. Ala-astetta kesti 6 vuotta ja tuli yla-aste. Mina raukka yritin kovasti uudelleenluoda itseani, mutta taas kerran jain roolini vangiksi, ainakin hetkeksi. Kun seitseman vuotta elamasta kuluu alisuoritumiseen, noyryyttamiseen ja nakymattomyyteen, niin viimeistaan kai sitten murrosiassa kaikki se turhautuminen tulee esille. Olinkin sitten teinitytto, ihan koko rahan edesta! Se oli hieman vaikeaa siella keskiluokkaisessa lahiossa, jossa ystavavaihtoehtoina oli 'kunnon tytot' tai 'luuserit'. Muiden silmissa olin varmastikkin luuseri, vaikka sekaan ei oikein tuntunut omalta itselta. Jos joku olisi ala-asteella kertonut, etta on ihan hyva juttu olla hiljainen ja ujo ja antaa aikaa opetella olemaan luokassa niin kenties ikavuodet 14-21 olisi sujunut muunlaisissa tunnelmissa kuin itsemurha viesteja kirjoitellen ja jatkuvasti miettien kuinka kamalaa elama on. Viime kevaana, bussimatkalla Helsingista Espoon lahiohelvettiin, kerroin kaverilleni kuinka vaikeita nuo vuodet oikeasti minulle olivat, sain vastaukseksi tuhahduksen ja ilmoitusluonteisen asian 'mulla oli ainakin tosi kivaa'. Luojan kiitos paasin pois Espoosta, niista ympyroista ja kaikesta mita elama siella olisi minulle tarjonnut.

Tuo kymppitonni tuossa otsikossa, tarkoittaa sanojen maaraa jonka rikoin tanaan gradua kirjoitellessa. En voi olla muuta kuin aivan superonnellinen etta elamani lahti menemaan toiseen suuntaan kuin milta se lahtokohdistaan naytti.

Juhannus update

No onpas iloista luettavaa Suomen juhannusuutiset! 10 kuollut, vakivaltarikoksia ja ratti-ja ruorijuoppoutta. Kummallisin oli kuitenkin tama, ja nyt aion viilata pilkkua koska tama oli niin rumasti uutisoitu. Iltasanomissa kerrottiin Raumanmeren juhannuksesta, jossa Juhlilla sattui myös kaksi raiskausta. Vai sattui?!? Ihan vahingossa vaan tapahtui, tosta noin vaan??!! Oksettavaa!

Meilla ei ollut mitaan kummenpaa juhannustoimintaa taalla. Juhannuksen kunniaksi annoin itselleni kuitenkin 2 vapaapaivaa gradun teosta. Torstaina oltiin kaverin luona ruokajuhlissa, jossa menussa oli chorizo-kidneypapu taytteisia tortilloija, seka turkkilaisen ystavan tekemaa valkopapupataa pilau riisin kanssa. Tallaista proteiini pommia saikin sitten sulatella pitkalle perjantai-iltaan, silla nalka ei tullut koko seuraavana paivana. Perjantaina pidettiin taas ruokajuhlia, mutta tallakertaa mina olin puikoissa ja kokkasin aurinkokuivattutomaatti-punainen pesto- mozzarella -marinoitua lohta grillattuna, uusien perunoiden (tilli-voisula kastikkeella) ja salaatin kanssa. Hyvin upposi ja sain jopa kehuja.

Lauantaina olinkin sitten taas tyon aarella ja luin Margaret Archeria. Ystavani pyysi minua jokin aika sitten lukemaan ja ymmartamaan morphogenesiksen ja autopoiesiksen eron (joo, s-tieteissa kaytetaan valilla naita biologiasta tulevia sanoja, selvittamaan jonkin jutun rakennetta) Luhmanin systeemiteorissa. Onneksi se piti silloin opetteleman, silla nyt jouduin itsekkin lukemaan morphogenesiksesta ja strukturaatiosta, eli naista Archerin jutuista. Ei ihan my cup of tea, ja tuskin tulen sita gradussani kayttamaan. Olen nyt hieman hermoraunio taman gradun takia, tuntuu ettei se nyt mene mihinkaan suuntaan. Toivottavasti tama on nyt jotain lomaltapaluu ankeutta, jospa tanaan tuntuisi hieman jarkevammalta. Nyt on alkanut ihan oikeasti ahdistaa myoskin se etta on kesa ja taalla on ihan paskat ilmat. Joka paiva sataa ja tuulee niin kylmasti etta on pakko kayttaa housuja ja kenkia! En kesta myoskaan enaa tata paikallaan oloa, joten ensviikon vapaapaivana menen Lontooseen. Jos silloin sataa, niin se on kylla suuri vaaryys.

Juhannus, jussi ja mittumaari

Taalla ei juhlita juhannusta, eika mulla ole mitaan tekemista talle viikonlopulle. Aurinko paistaa, ja on kivaa ja lamminta ja haluttaisi grillata, mutta kaikki muuta on ankeita ja tyointoisia. Itse lahetin ensimmaisen version teoriaosuudesta ohjaajalle tanaan, ja siten lupasin itselleni pitaa vapaapaivan. En ole oikeastaan tehnyt muuta kuin kaynyt lenkilla ja pitkalla kavelylla ja sitten olen nukkunut. Olen ollut hieman stressaantunut viimeaikoina eli nukkuminen on ollut hieman sita sun tata.

Mutta nyt yritan tasta virkistya ja ehka koittaa keksia jotain rentouttavaa tekemista illaksi. Hyvaa Juhannusta vaan kaikille ja nauttikaahan Suomen kesasta!

Ujous on voitettavissa?

Mullei oo nettia nyt, joten paivitykset on hieman harvassa.

Taman viikon olen vaan lukenut ja kirjoittanut. Teoria osuus on ihan tosi pikapikaa valmis ja olenkin nyt lueskellut metodologia juttuja, ja sita myoten paasen pian juttelemaan siita miten aion taman tutkimuksen oikein tehda. Lievaksi ongelmaksi muodostui eilen se, etta kaiken taman lukemisen paatteeksi, olen hukannut tutkimuskysymykset! Siis koko gradun suola ja sokeri on se etta mina esitan ongelman, jonka luulen voivani ratkaista ja nyt sitten olen mennyt ja loperrellyt kaikenlaisista asioista maan ja taivaan valilla ja unohtanut vedella punaisia lankoja tutkimuskysymyksiin. No, sattuuhan sita. Katsotaan mita ohjaajani sanoo.

Ei mul tas nyt muuta. Paitsi etta mua on alkanut todenteolla oksettaa kaikki sellaiset kirjat jotka neuvoo miten meidan pitaisi tassa maailmassa kayttaytya.

p.s miksei mun paivitykset nay?

Yolla satoi oikein kaatamalla, ja nyt ulkona on ihanan raikasta. Ja kaikenlisaksi on maanantai! Voiko viikko enaa paremmin alkaa?! Olen seurannut sivusta yhden kaverini karsimysta heinanuhan takia. Kamalaa aivastelua, niiskuttamista ja silmien kirvelya koko kevat. Viime oinen sade taisi olla siunaus tuolle ystavalleni, silla han tekstasi heti aamun koittaessa etta nyt mennaan lenkille, kun vihdoinkin paasee. Lenkin jalkeen sain tiedon meilitse, etta loputkin esseet ovat palautuneet toimistoon. Ja siten kavin hakemassa koko yliopistourani korkeimman arvosanan! Vahanko hulppeaa! Kyseessa oli kvantitatiivinen kurssi jota inhosin sydanjuuriani myoten (ne, jotka koskaan joutuvat temppuilemaan SPSS ohjelman kanssa tietavat mista puhun) ja esseeseen suhtauduin harkaa sarvista -asenteella.

Touhukkas aamuni kaantyi juuri iltapaivan puolelle ja nyt olenkin matkalla kirjastoon. Muutama kappale on luettavana talle paivalle, ja josko sitten tana iltana saisin kirjoiteltua ensimmaisen valmiin kappaleen gradusta. Sen valmistumisen myota, paasen vihdoin siirtymaan uuteen lukemiseen ja aiheeseen. Eilen tokkaisi ensimmaisen kerran hieman pahemmin, tuli hetkeksi sellainen olo etten varmasti koskaan selvia tasta ja olen asettanut aivan liian korkeat tavoitteet.

Hyvaa sunnuntaita

Sunnuntai... en viitsi edes aloittaa joka viikkoista marinaa siita kuinka ankeita sunnuntait ovat!

Ollaan nyt nukuttu kaksi yota tassa kampus asunnossa. Ihan hyvin on mennyt, mutta luulen etta pienenpaan asuntoon (lue: yksi 10 nelion huone meille ja 3 vessaa ja keittio jaettava 12 muun ihmisen kanssa) muuttaminen on parisuhteen kannalta erityisen hankalaa. Ollaan me ennenkin naissa rotanloukuissa asuttu, mutta kun se oli vaan niin mukavaa kun oli oma vessa ja keittio, ja tilaakin vahan enemman. Jos en olisi asunut Englannissa nainkin kauaa, en varmasti suostuisi tallaiseen asuntoratkaisuun. Mielestani on aivan kusetusta maksaa 70 euroa viikossa tasta laavasta, mutta halvempaa ei ole olemassakaan ja toisaalta tata hupia kestaa vain noin 1.5 kuukautta. Sitten katsellaan minkalaiseen laavaan me Lontoossa muutetaan. Pakko lopettaa tama, koska muuta alkaa ahdistamaan. Ainiin, pakko viela mainita etta meidan eilen ostama leipa on kadonnut tuolta yhteiskeittion kaapista, eli tastalahtien kaikki ruoka on pidettava
omassa huoneessa. Jee!

Ja sitten ihan muihin asioihin eli graduun. Eilen sain vihdoinkin taas hieman kirjoiteltua. Nyt alkaa olla kaksi ensimmaista kappaletta viimeistelya vaille valmiita. Kirjoittelen sita erissa, niin etta olen aloittanut jo monta kappaletta ja kirjoittelen niita sita mukaa kuin luen tai keksin jotain uutta. Nyt kun olen kampuksella, niin opiskelu sujuu ehka hieman paremmin nain sunnuntaisin, kuin kaupungilla. Mutta kaikkein parasta on kuitenkin se, etta huomenna on maanantai! Ja
toivottavasti ensi viikko ei hulahda samalla tavalla ohi kuin tuo viimeksi eletty viikko.

Ihan kamala viikko

Onneksi on ohi tama viikko.

Tiistai: Menin aamulla meidan laitoksen seminaariin, jossa tutkijat esittelivat tekemisiaan. Erityisen kiinnostava oli sellainen paneeli jossa Rob Stones (laitoksen pomo) ja Ewa Morawska (Znaniecki:n entinen oppilas!! Vahanko mieletonta!?) keskustelivat etnografian ja strukturaatio teorian yhdistamisesta. Mun mielesta on aina tosi mielenkiintoista kuinka mikro ja makroteoriat saadaan yhdistettya. Itsekin ajattelin tulla maailman kuuluisaksi sosiologiksi kehittelemalla tallaisia teorioita.

Seminaarin jalkeen menin elektomagneettiseen tutkimukseen, johon olin lupautunut osallistuvani. Taalla meidan yliopistolla varvataan jatkuvasti ihmisia kaikenlaisiin tutkimuksiin, yleensa ne ovat psykologisia ja niin taisi olla tamakin. Osallistun naihin juttuihin yleensa siksi etta muutaman tunnin koekaniinina olosta saa yleensa noin £10, joka on opiskelijalle ihan mukava taskuraha. Tama elektromagneettinen tutkimus oli varsin hauska! Sen tarkoitus oli tutkia kuinka erilaiset radio- ja muut sahkoaallot vaikuttavat ihmiseen. Tutkimuksen ajan mina istuin sellaisessa aanieristetyssa huoneessa, jossa oli keskella tuoli ja vastapaata valtava telkkari. Ennen testin alkua, tutkija mittasi verenpaineeni ja teki muutaman muistitestin. Sitten mina istuin siella testihuoneessa ja katselin luontoelokuvaa ja aina valilla piti tayttaa kaavake jossa kysyttiin vointia, kuten onko paansarkya tai muuta. Testin lopuksi mitattiin taas verenpaine ja keskittymiskyky jne.

Gradua tuli kirjoiteltua hieman, mutta suurimmaksi osaksi mietin kuinka saisin fenomenologian (Husslerin perinteenmukainen) ja hermeneutiikkan ajatuksia sovellettua tahan omaan tyohon..

Keskiviikko: Aamulla oli tapaaminen gradun ohjaajani kanssa. Juteltiin hieman aikataulusta ja muusta sellaisesta. Sain myos palautetta tutkimussuunnitelmastani. Ohjaajani sanoi etta teoriaosuus nayttaa olevan hyvalla mallilla, ja etta enenpaa ei lukemista kannata tassa vaiheessa ottaa. Ensimmainen versio teoriaosuudesta on valmistautumaisillaan ja metodologia osuus on myos ihan mukavasti lahtenyt kayntiin. Vielakaan ei siis ahdista!

Tapaamisesta lahdin suoraan tapaamaan Davea ja Felixia jotka olivat sillavalin vuokranneen pakettiauton! Silla huristeltiin meille ja alettiin kasaamaan laatikoita pakuun. Pojat olivat jo aamupaivalla muuttaneet sangyn, sohvan, kirjahyllyn ja telkkaritason Felixille, ja muut huonekalut kierratyskeskukseen. Kampassa oli siis enaa jaljella pahvilaatikoita taynna kirjoja, vaatteita, keittiojuttuja ja kaikkea muuta mahdollista. Naita kamoja lahdimme sitten viemaan ystavani Matt:in vanhempien kotiin Wickfordiin. Sinne on sellainen 45min ajomatka taalta meilta. Matt:in aiti tarjosi lounasta. Uskomatonta ystavallisyytta! Ottaa 6 pahvilaatikollista tavaroitani niiden kotiin sailytykseen ja viela tarjota lounasta!

Kotona odotti viela kaikenlaista sekalaista roinaa ja muutama pahvilaatikko. Siivosin keittion ja vessan ja aivan rattivasyneena mentiin Felixille yoksi. Ei siis ajatustakaan gradulle.

Torstai: Aamulla mentiin kaikki yhdessa kuuntelemaan mun gradunohjaajan esitelmaa laitoksen seminaariin. Olisin halunnut jaada koko paivaksi kuuntelemaan muidenkin esitelmia, mutta muutto odotti muuttajaa. Yliopistolta mentiin Daven kanssa kotiin siivoamaan ja iltapaivalla Felix tuli autoinensa hakemaan loput tavarat jotka paatyivat taas muutamaan eri osoitteeseen. Viiden aikaan illalla kamppa oli vihdoin ja viimein saatu tyhjaksi ja puhtaaksi. Ja minnekkas muuallekkaan kuin pubiin, me siita jatkettiin. Siella tapasin Troelsin ja Matt:in ja ilta jatkui mukavasti pilkkuun saakka (joka taalla siis tulee klo 23). Mentiin taas Felixille yoksi, koska valiaikainen kampusasuntomme oli niin taynna laatikoita ja muuta kamaa ettei sinne mahtunut nukkumaan. Eli taaskaan ei mitaan opiskelua!

Tama asuntohomma on hieman mutkikas monestakin syysta. Daven kampusasunto on taman kuun loppuun saakka ja mina asun kaverini kampassa (joka on tyhjillaan muutaman viikon). Heinakuun 3. paiva saadaan uusi kamppa kampukselta jonne muutetaan yhdessa. Ma en jaksa kylla yhtaainoataan muuttoa enaa mutta ei tassa nyt juuri muu auta.

Jossain vaiheessa tata hullua viikkoa sain iloisia uutisia! Minua pyydettiin tyohaastatteluun sinne yliopistoon jonne sain sen vaitoskirjapaikan. Sielta ilmoitettiin etta he etsivat opettajia ensimmaisen vuoden sosiologian opiskelijoille, ja tahan hommaan yleensa varvataan jatko-opiskelijoita. Se tapaaminen olisi ollut nyt. Mutta arvatkaapa vaan kuinka meitsille kavi? No, selkahan se tietysti katkesi muuton yllattaessa ja nyt olen kykenevainen hienovaraiseen ja varovaiseen liikuskeluun muutaman metrin sateella. Makaan nyt sangyssa kirjoittamassa tata, ja koin asken aivan valtavan tuskantunteen kun kurkotuin ottamaan karkkia tuosta poydalta. Etta sellaista, kiva kun on tallainen paskaselka.

Hah! Selvisinpas!

AAAAaaahhhhhh vihdoinkin on maanantai! Selvisin viikonlopusta jotenkuten ja nyt olen valmis uuteen, raikkaaseen viikkoon. Perjantaina menin kuin meninkin tuohon paattajaisjuhlaan. Ensin grillailtiin ja sitten istuskeltiin tuolla kampuksella satojen muiden opiskelijoiden tavon. Tavallaan kamalan haikea ilta, silla hyvastelin monta ihmista joita en ehka koskaan tule enaa tapaamaan. Haikeita jaahyvaisia ja muuta surullista, mutta samalla ihan mukavaa yhdessaoloa. Lauantai olikin sitten aivan taysin turha paiva. Ajeltiin porukalla rannalla syomaan fish&chipsia, joka siis oli lauantain ainoa ei turha juttu, ja illalla en jaksanut opiskella yhtaan. Jaksoin vaan maata sangyssa ja olla vaysnyt. Sellainen tuntuu tassavaiheessa aivan mahdottomalta ajantuhlaukselta.

Sunnuntaina sentaan menin kampukselle ajoissa ja sain edes hieman luettua. Tosi illalla oli taas jaahyvaisillallinen tiedossa, joten kirjoittamista en vielakaan saanut aikaiseksi. Olen langettanut itselleni saannon etta joka paiva pitaa kirjoittaa vahintaa 500 sanaa. No, nyt on 1500 sanaa rastissa, koska olin niin toivoton viikonloppuna. Taidan vaihtaa tuota saantoa niin etta viikonloppuisin ei ole pakko saada mitaan paperille.

Hyvaa ja riemukasta viikonalkua!

Ei taas viikonloppua!!

Sunnuntai-angstini on laajentunut viikonloppu-angstiksi. Nyt on taas tyontayteinen, hienosti ohjelmoitu, strukturoitu ja toteutettu viikko takana, ja edessa kamala ja tylsa viikonloppu joka huipentuu ankeaan sunnuntaihin. Viikolla on paljon mukavampaa, silloin ihmiset ovat ahkeria ja toimeliaita, ja viikolla tyonteko tuntuu ihan normaalilta. Viikonlopun koittaessa, viikonaikana opitut rakenteet murtuvat ja elamasta tulee kaaosta. Viikolla jaksan hertata kohtuullisen aikaisin, silla koskaan ei voi tietaa mita posti tai sahkoposti tuo tullessaan. Arkena jaksaa tehda toitakin ihan eritavalla kuin viikonloppuna, jolloin kukaan muukaan ei nayta tekevan muuta kuin maleksivan.

Tanaan on kampuksella sellainen tapahtuma kuin paattajaiset. Eli lopputentit on ohi ja opiskelijat lahtevat kesatoihin tai uraa luomaan. Sinansa aika surullista, silla tama on nyt neljas ja viimeinen kerta kun osallistun tahan tapahtumaan. Tama on siis ihan oikeasti Essexin vuosien paattymista. En nyt jaksa menna yksityiskohtiin mita tama minulle merkitsee, mutta ehka juuri siksi tunnenkin olevani aivan taysin poikki ja puhki vasynyt. Jopa siina maarin etta olen ajatellut jattaytyvani pois moisesta juhlinnasta. Mutta en oikeastaan voi, silla tama on myos viimeinen mahdollisuuteni nahda kaikkia niita ihmisia joiden kanssa olen taman vuoden jakanut. Tasta eteenpain kukin etenee gradunsa kanssa erilaisella vauhdilla, ja satunnaiset nakemiset kirjaston hyllyjen valissa eivat ole taysin vertailukelpoisia tuohon paattajaisbiletykseen. Vietettyani kirjastossa 6 tuntia, sain niin monta oivallusta jotka haluaisin kirjoittaa ylos, mutta nyt on vaan luotettava muistiinpanojen tasmallisyyteen. Huomenna sitten ehtii kirjoittaa. Lahdenkin tasta perunasalaatin tekoon ja sitten grillijuhliin, joilla paattajaiset alkavat.

Hauskaa viikonloppua niille, jotka osaavat siita nauttia!

Aamu kohellusta ja musiikki juttuja

Taas kerran oli sellainen aamu, etta toivon hartaasti etten koskaan joudu kokemaan sita uudelleen. Herasin supervasyneena (useista toitotuksistani huolimatta mieleni ja kehoni ei ymmarra olla hermoilematta gradusta: olen siis tapani mukaisesti lopettanut kunnollisten younien harjoittamisen, sen sijaan menen sankyyn siina klo. 2 aikaan ja tapitan hereilla kolmeen...neljaan..kunnes lopulta simahdan omien sekopaisten ajatusteni kanssa johonkin unentapaiseen tilaan) kellon soidessa 8.30. Sellaisten oiden jalkeen, kuin viime yo oli, on onni herata sellaisen kummpanin vieresta joka nousee ylos sangysta ja alkaa keittamaan kahvia. No, tanaan ei Davekaan herannyt vaan jatkoi uniaan viela tunnin verran. Herasin Daven unenpopperoiseen kysymykseen: 'monelta se asunnonnaytto oli tanaan?'.

Ja nyt, kuvitelkaa sellainen tilanne etta olet vihdoin saanut muutaman tunnin nukuttua, makaat sangyssa aivan kamalissa kalsareissa ja virtyneessa, maailman mukavimmassa kalsaripaidassa (ja jalassasi tietenkin valtavat villasukat) tuntien olosi niin raukeaksi ja vasyneeksi etta kehosi tuntuu lahes halvaantuneelta. Ja silla hetkella tajuat etta asuntoosi on tulossa ihmisia 20 minuutin kuluttua. Muistelet milta olohuoneesi naytti ennenkuin menit nukkumaan: vaatteita joka puolella, kirjapinoja ja paperikasoja kaikilla mahdollisilla tasoilla, kahvimukeja ikkunalaudoilla ja muutama kokistolkki lattialla. Keittiota et viitsi edes ajatella, silla juuri eilen aiheutit lievan rasvapalon, jonka seurauksena koko huusholliin levisi mahtava kary.. No, en viitsi kertoa enempaa silla tuskin kukaan tuntemani henkilo oikeasti koskaan heraa tallaiseen sekasortoon ja sotkuun. Mutta, tallaisiin kuviin ja tunnelmiin me jouduimme heraamaan.

Superpikasiivous, vaatteiden vaihto ja akkia ulos kampasta!

Kavelimme puolinukuksissa kaupungille juomaan sumpit ja saamaan jotain jarkea aamun sahellykseen. Menimme ihan ajan tappo mielessa kirjakauppaan ja sielta lehtihyllysta bongasin uusimman NME:n ja mika parhautta, mukana siina oli The White Stripes:in uusi vinyylisinkku! Olen odottanut Stripesin uutta levya niin intohimoisesti, etta tallainen mahdollisuus piti samantien hankkia. Paivan pelastus, kerrassaan!

Music for My Thoughts

Koska koen kauhistuttavana asiana minkaan ihmisen tai olennon palvontaa muistuttavan ihailun, olen valttynyt kuuntelemasta bandeja/musiikkia jotka syysta tai toisesta ovat nousseet jollekkin kummalliselle gurulistalle. Tallaisia muusikoita, joiden eteen ihmiset voisivat tappaa tai kuolla, ovat mm. Bob Dylan, Ian Curtis, Jeff Buckley, Lennon/McCartney (siis joko tai!) Jagger/Richards, Patti Smith ja tietenkin MORRISSEY. Olen salaa diggaillut The Smithsia joku vuosi sitten mutta sekin innostus laantui.. Nyt kuitenkin muistin laulun nimelta Ask joka on konkannut paassani jo muutaman paivan ajan. Ilmankos! Shyness is nice and shyness can stop you from doing all things in life you'd like to...

Opintojuttuja, lahinna itselle kirjoitettuja. Ei kannata lukea, on varmaan aika tylsaa....

Sain tanaan palautettua ensimmaisen 'etappini' eli tutkimussuunnitelman. Taas kerran olin aivan kasittamattoman ajoissa! Deadline on 12.6, mutta halusin mahdollisimman pian paasta eroon moisesta rasitteesta. Tai no, ei se nyt ihan rasite ollut mutta kuintenkin jotain sellaista joka piti saada valmiiksi. Nyt olen viimepaivat tuherrellut muistiinpanoja ja kirjoitellut kappaleita sinne tanne. Mitaan punaista lankaa ei ole viela havaittavissa, mutta ehka se sielta joskus kuoriutuu. Gradun paisumista en ole viela murehtinut, vaikka sen aika tulee taatusti. Jonkinlaista systemaattisuutta olen kuitenkin koettanut harjoittaa, niin etta luen kerrallaan vain yhden aihepiirin kirjoja. Paitsi tanaan, jolloin syoksahdin hetkeksi filosofisiin pohdiskeluihin oman kokemuksen tarpeellisuudesta tieteellisessa kirjoittamisessa. On se tarpellista, on on!

Ulkona paistoi aurinko ja huomasin ihmiseten hengailevan nurmikoilla kesamekoissaan. Minakin olin kesamekossani, siina ikivanhassa jonka ostin Espanjasta muutama vuosi sitten. Olen salaa haaveillut ompelukoneen omistamisesta, silla uskon etta tekisin itselleni tosi hienoja hameita. Jos vartalon muoto on tallainen, etta reidet on kokoa 40 ja vyotaro on kokoa 36, niin ei siina paljon muu auta kun tehda omat hameensa. Niin.

Sain tanaan lahjaksi kaksi kirjaa! Siis niin onnellisesti kavi etta satuin kerrankin olemaan oikeassa paikassa, taysin oikeaan aikaan. Valitsin Simmelin esseekokoelman seka sosiaalipsykologian klassikon. On aika uskomatonta etta jotkut tyypit saavat yliopistolta rahaa tutkimusmateriaaliin. Tama materiaali voi siis olla vaikka minkalaista, esim se voi olla auto tai tietokone. Ja viela hullumpaa on etta jos ei sita rahaa kayta tiettyyn paivaan mennessa niin sitten sen menettaa. No, satuin paikalle kun ystavani tuskasteli etta mita ihmetta han voi viela ostaa kun mitaan ei oikein tarvitse ja rahat menevat hukkaan muutaman tunnin kuluttua. Kasittamatonta!

Aurinkoisia kesapaivia toivotellen!

Meilla oli eilen tosi ihana paiva ja ilta gradun kanssa. Luin loppuun yhden kirjan, josta kirjoittelin muistiinpanoja ja lopulta joitakin kokeilevia kappaleita. Jostainhan se kirjoittaminen on aloitettava! Olen tehnyt vaikka minkalaisia suunnitelmia jo, ja vaikka kirjoitusurakka onkin vasta ihan alussa niin on jotenkin hyva pitaa tama kaikki ainakin naennaisesti hallinnassa. Huomenna menen kirjastoon palauttamaan tuon lainassa olevan satsin, ja ottamaan saman verran uusia kirjoja tilalle. Muistutus itselle: vielakaan ei ahdista, vaan koen aiheeni mielenkiinoisena ja innostavana.

Tanne ei oikeastaan kuulu juuri muuta tallahetkella. Kavin aamulla lenkilla, ja sitten tulin kotiin ja aloin siivoamaan. Innostuin siivoillessani myos pesemaan mattoja (!!). Harjatessani mattoa kynsiharjalla, kylpyammeessa polvillani konyten, sain vatsaani aivan mielettoman krampin. Siis niin kamalan, etten voinut muuta tehda menna sankyyn makaamaan. Ihmeellinen olo se oli, kertakaikkiaan! Hikoilin tuskasta ja kivusta, ja pelkasin etta kohta joudun viela umpisuolileikkaukseen. Tuska alkoi hiljalleen helpottaa, ja kun sain itseni vaannettya suoraksi, suolistostani pamahti ilmoille kaikkienaikojen paukku. Sehan se siella kramppasi..

kaakao vai kaakkao?

Tulin vaan ihan pikaisesti kertomaan etta, kun aloittaa aamun kahvilla johon on sekoitettu muutama lusikallinen superhienoa kaakaojauhetta, niin tulee hetkeksi sellainen olo etta tasta tulee hyva paiva. Lueskelen tassa nyt yhta kirjaa ja iltapaivalla mennaan picknikille. Laitan sitten kuvia meidan picknick herkuista vahan myohemmin.

Ne koppaa mua..

Luin lehdesta, etta paikallinen hallitus (tai tarkemmin sanottuna se oli opetusministerio) julkaisi sellaisen raportin jonka mina olisin halunnut julkaista! Siis oikeasti tama on tosi hyva juttu, koska nyt voin huoletta esittaa vaittamiani jonkun vakavasti otettavan julkaisun varassa. Ei tartte alkaa niin kovasti tulkitsemaan. Mutta pieni (ihan tosi pienenpieni) aani sisallani on hieman myrtsina, koska raporissa kaytetaan ihan tasmalleen samanlaista kielikuvaa kuin mina kaytan kuvailemaan tutkimuskohdettani. Onko sitten vahan tyhmaa etta mun gradun nimi on melkein sama kuin tuon isoon mediaan (BBC, The Guardian, The Independent ...) levinneen raportin nimi? No, ehka se unohtuu.. tai sitten ma vaihdan sita nimea... mutta en oikeestaan haluais vaihtaa kun musta se on niin ovela ja nokkela nimi ja tosi kuvaava kans...valivalivalivali

Ja niin muuten! Miten hemmetissa nyt voi olla kesakuu? KESAKUU?!