Ihan kamala viikko

Onneksi on ohi tama viikko.

Tiistai: Menin aamulla meidan laitoksen seminaariin, jossa tutkijat esittelivat tekemisiaan. Erityisen kiinnostava oli sellainen paneeli jossa Rob Stones (laitoksen pomo) ja Ewa Morawska (Znaniecki:n entinen oppilas!! Vahanko mieletonta!?) keskustelivat etnografian ja strukturaatio teorian yhdistamisesta. Mun mielesta on aina tosi mielenkiintoista kuinka mikro ja makroteoriat saadaan yhdistettya. Itsekin ajattelin tulla maailman kuuluisaksi sosiologiksi kehittelemalla tallaisia teorioita.

Seminaarin jalkeen menin elektomagneettiseen tutkimukseen, johon olin lupautunut osallistuvani. Taalla meidan yliopistolla varvataan jatkuvasti ihmisia kaikenlaisiin tutkimuksiin, yleensa ne ovat psykologisia ja niin taisi olla tamakin. Osallistun naihin juttuihin yleensa siksi etta muutaman tunnin koekaniinina olosta saa yleensa noin £10, joka on opiskelijalle ihan mukava taskuraha. Tama elektromagneettinen tutkimus oli varsin hauska! Sen tarkoitus oli tutkia kuinka erilaiset radio- ja muut sahkoaallot vaikuttavat ihmiseen. Tutkimuksen ajan mina istuin sellaisessa aanieristetyssa huoneessa, jossa oli keskella tuoli ja vastapaata valtava telkkari. Ennen testin alkua, tutkija mittasi verenpaineeni ja teki muutaman muistitestin. Sitten mina istuin siella testihuoneessa ja katselin luontoelokuvaa ja aina valilla piti tayttaa kaavake jossa kysyttiin vointia, kuten onko paansarkya tai muuta. Testin lopuksi mitattiin taas verenpaine ja keskittymiskyky jne.

Gradua tuli kirjoiteltua hieman, mutta suurimmaksi osaksi mietin kuinka saisin fenomenologian (Husslerin perinteenmukainen) ja hermeneutiikkan ajatuksia sovellettua tahan omaan tyohon..

Keskiviikko: Aamulla oli tapaaminen gradun ohjaajani kanssa. Juteltiin hieman aikataulusta ja muusta sellaisesta. Sain myos palautetta tutkimussuunnitelmastani. Ohjaajani sanoi etta teoriaosuus nayttaa olevan hyvalla mallilla, ja etta enenpaa ei lukemista kannata tassa vaiheessa ottaa. Ensimmainen versio teoriaosuudesta on valmistautumaisillaan ja metodologia osuus on myos ihan mukavasti lahtenyt kayntiin. Vielakaan ei siis ahdista!

Tapaamisesta lahdin suoraan tapaamaan Davea ja Felixia jotka olivat sillavalin vuokranneen pakettiauton! Silla huristeltiin meille ja alettiin kasaamaan laatikoita pakuun. Pojat olivat jo aamupaivalla muuttaneet sangyn, sohvan, kirjahyllyn ja telkkaritason Felixille, ja muut huonekalut kierratyskeskukseen. Kampassa oli siis enaa jaljella pahvilaatikoita taynna kirjoja, vaatteita, keittiojuttuja ja kaikkea muuta mahdollista. Naita kamoja lahdimme sitten viemaan ystavani Matt:in vanhempien kotiin Wickfordiin. Sinne on sellainen 45min ajomatka taalta meilta. Matt:in aiti tarjosi lounasta. Uskomatonta ystavallisyytta! Ottaa 6 pahvilaatikollista tavaroitani niiden kotiin sailytykseen ja viela tarjota lounasta!

Kotona odotti viela kaikenlaista sekalaista roinaa ja muutama pahvilaatikko. Siivosin keittion ja vessan ja aivan rattivasyneena mentiin Felixille yoksi. Ei siis ajatustakaan gradulle.

Torstai: Aamulla mentiin kaikki yhdessa kuuntelemaan mun gradunohjaajan esitelmaa laitoksen seminaariin. Olisin halunnut jaada koko paivaksi kuuntelemaan muidenkin esitelmia, mutta muutto odotti muuttajaa. Yliopistolta mentiin Daven kanssa kotiin siivoamaan ja iltapaivalla Felix tuli autoinensa hakemaan loput tavarat jotka paatyivat taas muutamaan eri osoitteeseen. Viiden aikaan illalla kamppa oli vihdoin ja viimein saatu tyhjaksi ja puhtaaksi. Ja minnekkas muuallekkaan kuin pubiin, me siita jatkettiin. Siella tapasin Troelsin ja Matt:in ja ilta jatkui mukavasti pilkkuun saakka (joka taalla siis tulee klo 23). Mentiin taas Felixille yoksi, koska valiaikainen kampusasuntomme oli niin taynna laatikoita ja muuta kamaa ettei sinne mahtunut nukkumaan. Eli taaskaan ei mitaan opiskelua!

Tama asuntohomma on hieman mutkikas monestakin syysta. Daven kampusasunto on taman kuun loppuun saakka ja mina asun kaverini kampassa (joka on tyhjillaan muutaman viikon). Heinakuun 3. paiva saadaan uusi kamppa kampukselta jonne muutetaan yhdessa. Ma en jaksa kylla yhtaainoataan muuttoa enaa mutta ei tassa nyt juuri muu auta.

Jossain vaiheessa tata hullua viikkoa sain iloisia uutisia! Minua pyydettiin tyohaastatteluun sinne yliopistoon jonne sain sen vaitoskirjapaikan. Sielta ilmoitettiin etta he etsivat opettajia ensimmaisen vuoden sosiologian opiskelijoille, ja tahan hommaan yleensa varvataan jatko-opiskelijoita. Se tapaaminen olisi ollut nyt. Mutta arvatkaapa vaan kuinka meitsille kavi? No, selkahan se tietysti katkesi muuton yllattaessa ja nyt olen kykenevainen hienovaraiseen ja varovaiseen liikuskeluun muutaman metrin sateella. Makaan nyt sangyssa kirjoittamassa tata, ja koin asken aivan valtavan tuskantunteen kun kurkotuin ottamaan karkkia tuosta poydalta. Etta sellaista, kiva kun on tallainen paskaselka.