Sain tanaan palautettua ensimmaisen 'etappini' eli tutkimussuunnitelman. Taas kerran olin aivan kasittamattoman ajoissa! Deadline on 12.6, mutta halusin mahdollisimman pian paasta eroon moisesta rasitteesta. Tai no, ei se nyt ihan rasite ollut mutta kuintenkin jotain sellaista joka piti saada valmiiksi. Nyt olen viimepaivat tuherrellut muistiinpanoja ja kirjoitellut kappaleita sinne tanne. Mitaan punaista lankaa ei ole viela havaittavissa, mutta ehka se sielta joskus kuoriutuu. Gradun paisumista en ole viela murehtinut, vaikka sen aika tulee taatusti. Jonkinlaista systemaattisuutta olen kuitenkin koettanut harjoittaa, niin etta luen kerrallaan vain yhden aihepiirin kirjoja. Paitsi tanaan, jolloin syoksahdin hetkeksi filosofisiin pohdiskeluihin oman kokemuksen tarpeellisuudesta tieteellisessa kirjoittamisessa. On se tarpellista, on on!
Ulkona paistoi aurinko ja huomasin ihmiseten hengailevan nurmikoilla kesamekoissaan. Minakin olin kesamekossani, siina ikivanhassa jonka ostin Espanjasta muutama vuosi sitten. Olen salaa haaveillut ompelukoneen omistamisesta, silla uskon etta tekisin itselleni tosi hienoja hameita. Jos vartalon muoto on tallainen, etta reidet on kokoa 40 ja vyotaro on kokoa 36, niin ei siina paljon muu auta kun tehda omat hameensa. Niin.
Sain tanaan lahjaksi kaksi kirjaa! Siis niin onnellisesti kavi etta satuin kerrankin olemaan oikeassa paikassa, taysin oikeaan aikaan. Valitsin Simmelin esseekokoelman seka sosiaalipsykologian klassikon. On aika uskomatonta etta jotkut tyypit saavat yliopistolta rahaa tutkimusmateriaaliin. Tama materiaali voi siis olla vaikka minkalaista, esim se voi olla auto tai tietokone. Ja viela hullumpaa on etta jos ei sita rahaa kayta tiettyyn paivaan mennessa niin sitten sen menettaa. No, satuin paikalle kun ystavani tuskasteli etta mita ihmetta han voi viela ostaa kun mitaan ei oikein tarvitse ja rahat menevat hukkaan muutaman tunnin kuluttua. Kasittamatonta!
Aurinkoisia kesapaivia toivotellen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti