Olipas taas harvinaisen rupsahtanut sunnuntai. Onneksi kello on vierahtanyt eteenpain niin etta tata paivaa voi kutsua jo maanantaiksi. Eli nyt on maanantai. Ja edessa on ihana, kokonainen viikko. En jaksa nyt uuvuttaa teita tylsilla gradujutuillani (vaikka ihan tosi, mulla ei juuri muut asiat nyt pyori paassa). Voin kertoa vaikka sellaista etta taalla on alkanut BigBrother, joka on kylla aika kamalaa seurattavaa. Mutta, eihan tama voi olla kiinnostavaa kenellekkaan joka ei sita paase seuraamaan! Voisin kertoa kavereistani ja viikonloppuisista ruokajuhlista mutta ei sellaisten lukeminen voi mitenkaan olla mielenkiintoista kenellekkaan, silla kukaan ei ole tavannut ystaviani taalla.
Voin ehka kertoa sellaista, etta olen koettanut miettia minkalaista oli olla ala-asteella. Tiedan, ilman miettimista etta se oli tosi kamalaa. Olin yksinainen ja eristaytynyt, enka ymmartanyt miksi minun yhtakkia odotettiin olevan reipas ja rohkea. Miksi lasten pitaa olla reippaita? Miksi on jotenkin hyva asia olla ulospainsuuntautunut? Varsinkin, jos ulospainsuutautuneisuus sotii taysin vastaan omaa mielikuvaa itsesta. En siis koskaan oppinut olemaan sellainen kuin kaikki odottivat minun olevan. Oli ahdistavaa, kun tiesin etta petin muiden odotukset kun en oikein osannut kayttaytya siella luokkahuoneessa. Suurimmaksi osaksi katselin varmaan ulos ikkunasta tai piirtelin kuvia vihkoon. Ei sellaista kaytosta voitu mitenkaan koulussa hyvaksya. Ala-astetta kesti 6 vuotta ja tuli yla-aste. Mina raukka yritin kovasti uudelleenluoda itseani, mutta taas kerran jain roolini vangiksi, ainakin hetkeksi. Kun seitseman vuotta elamasta kuluu alisuoritumiseen, noyryyttamiseen ja nakymattomyyteen, niin viimeistaan kai sitten murrosiassa kaikki se turhautuminen tulee esille. Olinkin sitten teinitytto, ihan koko rahan edesta! Se oli hieman vaikeaa siella keskiluokkaisessa lahiossa, jossa ystavavaihtoehtoina oli 'kunnon tytot' tai 'luuserit'. Muiden silmissa olin varmastikkin luuseri, vaikka sekaan ei oikein tuntunut omalta itselta. Jos joku olisi ala-asteella kertonut, etta on ihan hyva juttu olla hiljainen ja ujo ja antaa aikaa opetella olemaan luokassa niin kenties ikavuodet 14-21 olisi sujunut muunlaisissa tunnelmissa kuin itsemurha viesteja kirjoitellen ja jatkuvasti miettien kuinka kamalaa elama on. Viime kevaana, bussimatkalla Helsingista Espoon lahiohelvettiin, kerroin kaverilleni kuinka vaikeita nuo vuodet oikeasti minulle olivat, sain vastaukseksi tuhahduksen ja ilmoitusluonteisen asian 'mulla oli ainakin tosi kivaa'. Luojan kiitos paasin pois Espoosta, niista ympyroista ja kaikesta mita elama siella olisi minulle tarjonnut.
Tuo kymppitonni tuossa otsikossa, tarkoittaa sanojen maaraa jonka rikoin tanaan gradua kirjoitellessa. En voi olla muuta kuin aivan superonnellinen etta elamani lahti menemaan toiseen suuntaan kuin milta se lahtokohdistaan naytti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
ootpa höpsö. Me ollaan kiinnostuttu susta ja sun elämästä. Ja koska sun elämään kuuluu nyt tosi tärkeänä asiana gradu, niin kyllä me ollaan siitä ja sun ajatuksista ja sun kamppailuista ja onnen hetkistä sen kanssa tosi kiinnostuneita. Luemme myös mielellämme sun ystävistä ja mitä olet tehnyt heidän kanssaan. On ihana kuulla sun hyvistä ystävistä ja teidän mukavista juhlista yms. Ei se haittaa, että me ei tunneta niitä, meille riittää tieto, että sinä pidät heistä!
Mä olen myös samaa mieltä kanssasi siitä, että on ollut sun lottovoitto tuo englantiin muutto. Vaikutat nykyään onnelliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä ja se on tosi upeeta (vaikkakin meillä on täällä lähiöissä sua tosi ikävä :)!
Oikein mukavaa ja onnistunutta kirjoitus viikkoa!
t. laija
p.s vaikka kirjoitin tätä me-muodossa ja kirjoitan tätä nyt yksin, tiedän, että monet ajattelevat kanssani samalla lailla. Koska olet meille tärkeä, olemme kiinnostuneita lukemaan kaikesta mikä kiinnostaa sinua ja mitkä ovat sinulle tärkeitä!
Kiitos kirjoituksesta, ystavani. Aina valilla tuntuu niin turhalta kirjoittaa tanne, kun ei mun elamassa ole oikeastaan mitaan erikoista menossa.
Toivottavasti sun loma sujuu hyvin. Lahetin tuoreelle perheelle kortin, mutta en tieda onko saapunut perille. Voisitko tarkistaa, kiitos?
x
Lähetä kommentti