Ei taas viikonloppua!!

Sunnuntai-angstini on laajentunut viikonloppu-angstiksi. Nyt on taas tyontayteinen, hienosti ohjelmoitu, strukturoitu ja toteutettu viikko takana, ja edessa kamala ja tylsa viikonloppu joka huipentuu ankeaan sunnuntaihin. Viikolla on paljon mukavampaa, silloin ihmiset ovat ahkeria ja toimeliaita, ja viikolla tyonteko tuntuu ihan normaalilta. Viikonlopun koittaessa, viikonaikana opitut rakenteet murtuvat ja elamasta tulee kaaosta. Viikolla jaksan hertata kohtuullisen aikaisin, silla koskaan ei voi tietaa mita posti tai sahkoposti tuo tullessaan. Arkena jaksaa tehda toitakin ihan eritavalla kuin viikonloppuna, jolloin kukaan muukaan ei nayta tekevan muuta kuin maleksivan.

Tanaan on kampuksella sellainen tapahtuma kuin paattajaiset. Eli lopputentit on ohi ja opiskelijat lahtevat kesatoihin tai uraa luomaan. Sinansa aika surullista, silla tama on nyt neljas ja viimeinen kerta kun osallistun tahan tapahtumaan. Tama on siis ihan oikeasti Essexin vuosien paattymista. En nyt jaksa menna yksityiskohtiin mita tama minulle merkitsee, mutta ehka juuri siksi tunnenkin olevani aivan taysin poikki ja puhki vasynyt. Jopa siina maarin etta olen ajatellut jattaytyvani pois moisesta juhlinnasta. Mutta en oikeastaan voi, silla tama on myos viimeinen mahdollisuuteni nahda kaikkia niita ihmisia joiden kanssa olen taman vuoden jakanut. Tasta eteenpain kukin etenee gradunsa kanssa erilaisella vauhdilla, ja satunnaiset nakemiset kirjaston hyllyjen valissa eivat ole taysin vertailukelpoisia tuohon paattajaisbiletykseen. Vietettyani kirjastossa 6 tuntia, sain niin monta oivallusta jotka haluaisin kirjoittaa ylos, mutta nyt on vaan luotettava muistiinpanojen tasmallisyyteen. Huomenna sitten ehtii kirjoittaa. Lahdenkin tasta perunasalaatin tekoon ja sitten grillijuhliin, joilla paattajaiset alkavat.

Hauskaa viikonloppua niille, jotka osaavat siita nauttia!