Meilla oli eilen tosi ihana paiva ja ilta gradun kanssa. Luin loppuun yhden kirjan, josta kirjoittelin muistiinpanoja ja lopulta joitakin kokeilevia kappaleita. Jostainhan se kirjoittaminen on aloitettava! Olen tehnyt vaikka minkalaisia suunnitelmia jo, ja vaikka kirjoitusurakka onkin vasta ihan alussa niin on jotenkin hyva pitaa tama kaikki ainakin naennaisesti hallinnassa. Huomenna menen kirjastoon palauttamaan tuon lainassa olevan satsin, ja ottamaan saman verran uusia kirjoja tilalle. Muistutus itselle: vielakaan ei ahdista, vaan koen aiheeni mielenkiinoisena ja innostavana.

Tanne ei oikeastaan kuulu juuri muuta tallahetkella. Kavin aamulla lenkilla, ja sitten tulin kotiin ja aloin siivoamaan. Innostuin siivoillessani myos pesemaan mattoja (!!). Harjatessani mattoa kynsiharjalla, kylpyammeessa polvillani konyten, sain vatsaani aivan mielettoman krampin. Siis niin kamalan, etten voinut muuta tehda menna sankyyn makaamaan. Ihmeellinen olo se oli, kertakaikkiaan! Hikoilin tuskasta ja kivusta, ja pelkasin etta kohta joudun viela umpisuolileikkaukseen. Tuska alkoi hiljalleen helpottaa, ja kun sain itseni vaannettya suoraksi, suolistostani pamahti ilmoille kaikkienaikojen paukku. Sehan se siella kramppasi..