Sunnuntai

Minäpä kerron teille miten tästä harmaasta ja hieman sateisesta päivästä tuli kaikesta huolimatta aivan onnistunut. Lähdettiin aamuisella pitkälle kävelylle. Kauppareissulla Dave bongasi kaupan ilmoitustaululta ilmoituksen jossa myytiin pyörää edukkaaseen £20 hintaan. Taustaksi kerrottakoon että meitä varastettiin viime vuonna yhteensä 3 pyörää ja nyt Dave käy töissä bussilla ja marisee jatkuvasti kun £10 viikossa uppoaa sellaiseen turhuuteen, pyörällä kun matkan suhauttaisi puolen lyhyemmässä ajassa ja muuta.

Ilmoituksen nähtyään Dave soitti numeroon ja siltä istumalta lähdettiin sitä katsastamaan. Pihassa seisoskeli vanha, ilonen ukkeli joka esitteli pyörää meille. Oli kaikki renkaat, vaihteet ja jarrut huollettuna. Kaupat tuli ja huomisesta lähtien Dave saa pyöräillä työmatkat.

Miksi tällainen pyörän osto sitten aiheuttaa näin mittavia onnen tunteita? No, siksi kun siitä pyörästä ollaan puhuttu lokakuusta lähtien joka päivä ja siksi koska meidän kylältä ei voi ostaa käytettyjä pyöriä mistään ja siksi koska ajan saatossa arvostus pyörää kohtaan on noussuut arvoon arvaamattomaan ja siksi koska kevättä kohti kulkiessamme mielet täyttää pitkät pyöräilyretket eväineen jonnekkin tuonne landelle. Tuon pyörän odotetaan nyt kohentavan, ei vaan kuntoa, mutta myos elämänlaatua!

Nyt sitten pitäisi vielä löytää mulle pyörä jostain.

Päivän erikoinen huomio oli tuo vieressä virtaava joki, jonka vesi laske ja nousee jatkuvasti. En ole 2.5 vuoden täällä asumisen aikana nähnyt yhtäkään venettä siinä menevän mutta tänään niitä oli peräti kolme, yksi oikein hienojen punaisten purjeitten kanssa. Kyllä harmitti ettei tullut kameraa mukaan.

Kuvasin kuitenkin tuon 'onnenpyörän' ja minulle suunnattuja lohdutusnarisseja.