Viikonloppuna otin vähän lomaa ja mentiin yökyläilemään Daven isovanhempien luokse. Itse minä sinne halusin. Alkoi hermot paukkumaan ja vaatimaan hiljaisuutta koko viikon kestäneen juoksemisen sijaan. Huonoksi on mulla opiskelijaelämäkestävyys mennyt kun en enää kahden baari-illan lomassa jaksa opiskella esseitä varten ja valmistella esitelmää globalisaation ja modernisaation eroista. Viikonloppuna olisi ollut vielä jotain bänditapahtumaa mutta mieleni valtasi Suffolk ja siellä oleva Haverhill:in eläkeläislähiö. Sielu vaati harmoniaa, mieli kunnon yöunta ja ruumis koti-ruokaa.

Ja kaikkea sitä piisasi. Ensin Roast Dinner, sitten nice cup of tea ja fairy cakes, vatsat pullollaan pehmeiden, puhtaiden lakanoiden sekaan ja aamulla herätys käristetyn makkaran ja pekonin sekä papujen tuoksuun..ihanaa. Daven isovanhempien talo on juuri niin englantilaisesti sisustettu kuin vain kuvitella saattaa. Upottavat kokolattiamatot kaikissa huoneissa (vessassa tietysti myös), kaasulla toimiva takka luomassa tunnelmaa, isoja tekokukkia ja vitivalkoiset pitsiverhot ikkunoissa. Kaikki sävyt hillittyjä ja tarkkaan harkittuja vessapaperin väriä myöten. Kyllä tuli levollinen olo.

En minäkään nyt aivan näin toivottomassa, lähes psykoosia muistuttavassa, tilassa ollut että vain ja ainoastaan olisin halunnut Daven isovanhempien seuraan. Ihan oikea syy tähän reissuun oli Cambridge joka muistuttaa katukuvaltaan Amsterdamia, ainakin potentiaalisen käytettyjen pyörien ostajan silmin. Eli sieltä luultavasti (kun ei pe***le mistään muualta) voisi löytyä meille molemmille hienot pelit. No, ei löytynyt mutta oli silti kiva käydä. Cambridge on aurinkoisena lauantaina kivempi kuin Lontoo.