Huomenna pääsen kotiin

Aamulla on aikainen herätys, niinkuin matkustaessa kuuluukin olla. Tavarat on pakattu ja eväät on laitettu valmiiksi. Passit odottaa pöydällä lentolippujen kanssa ja tarkastuslistoista on ruksattu yli kaikki tarvittavat jutut: kirjat on viety kirjastoon, tuliaisia on hankittu, rahat on vaihdettu yms. Ihan kun olisi oikeasti lähdössä jonnekkin vaikka olenkin vain menossa kotiin käymään. On se silti ihanaa! Ajatella että pääsen täältä keväästä takaisin talveen ja sitten kun tulen on kevät vieläkin pitemmällä! Matkalla taka-talveen. Dave on reissusta hyvinkin innoissaan. Toivottavasti ehditään tekemään kaikenlaista vaikka aikaa ei tälläkertaa niin paljon olekkaan.

Tässä vielä keväisiä kuvia viikonlopulta!

Lauantain postaus

HA! Sainpas tehtyä. Yömyöhään meni tuon lopputyön kanssa mutta ainakin sain siihen mahdutettua ne asiat jotka haluan siinä olevan ja hyvin perusteltuna. Daven täytyy vielä lukaista koko homma läpi niin että voin palauttaa sen maanantaina. *Ihana helpotuksen huokaus*

Tultiin just kaupungilta ja käytiin tulomatkalla maailman ihanimmassa divarissa. Hyllymetreittäin vanhoja kirjoja, lattioilla ja pöydillä korkeita kirjapinoja joita on kerääntynyt sinne vuosikymmenten aikana. Sen lisäksi siellä on myös pieni kylmätiski jossa omistaja myy itse tekemiään kurkku-juusto-voileipiä ja fairycakes ja shortbreadia joita voi nautiskella pienten pöytien ääressä kahvin tai teen kanssa. Puodin pitäjä on ystävällinen vahna herrasmies joka on aina valmis suosittelemaan kirjoja. Usein tämän divarin ohikävellessäni olen himoinnut sen ikkunassa olevaa mukia (??) ja tänään päätettiin käydä kysymässä josko se olisi myytävänä ja sehän oli!! Kohtuuliseen puolen punnan hintaan. Mukaan tarttui myös muutama kirja.

Mutta surullinen uutinen oli että tämä puoti lopettaa toimintansa 2kk päästä koska liikehuoneisto on myyty isolle ketjulle! Oi, kyllä riipaisi sydämestä. Myyjä kertoi pitäneensä kirjakauppaansa 28 vuotta ja sanoi sen olleen oikein menestynyt ennen kuin kaikki muuttui.. Lupasimme tulla takaisin ennen puodin sulkemista ja myyjä sanoi että sitten saatte ostaa kirjoja puoleen hintaan. No, eihän me maksettu tänäänkään enempää kuin 4 puntaa 3 kirjasta ja mukista!

Tänään mennään kyläilemään kavereiden luo illallisen merkeissä. Tiedossa on arabialaista ruokaa. Paikalle täytyy kuulemma tulla nälissään koska luvassa on joku megaluokan, viiden lajin illallinen. Ihan mukavaa illanviettoa on varmastikkin tiedossa.

Hyvästelemisen alkusoitto

Olipa taas surullinen päivä. Lukuvuosi lähenee loppuaan ja nyt jo jouduin hyvästelemään yhden ystävän. Maria lähtee kotiin Espanjaan eikä tule enää takaisin:( Toivottavasti yhteys pysyy vaikka välissä onkin tuhansia kilometrejä. Tämä nyt oli vasta alkusoittoa sille kun viimeisenä koulupäivänä näen viimeistä kertaa ne tyypit jotka on ollut mukana tämän suuren elämänmuutoksen kaikissa pyörteissä. Ihan uskomatonta kuinka nopeasti aika on kulunut!!

Toinenkin hyvästeleminen osui tälle päivälle. Niin ällöltä kuin se kuulostaakin niin kävin itse hyvästelemässä mun opettajan joka lähtee kohta 8kk vietnamiin. Se oli niin hyvä opettaja ja ilman hänen kannustustaan en olisi päässyt näin pitkälle. Vein mukanani muumimamma kortin, (sellaisen vintage version eli Toven piirtämä, ei japanilaista!). i m e l ä ä . Mut ei sen niin väliä!!

Ja nyt taas lopputyötä ahertamaan..

Viikonloppu takana ja arki edessä.

Viikonloppu sujui rentouttavissa tunnelmissa. Perjantaina tehtiin superihanaa ruokaa punaviinin kera ja juteltiin kunnolla yömyöhään saakka. On se vaan mukavaa aina välillä huomata kuinka kivaa on olla yhdessä ja kuinka hyvin me toisemme tunnemme ja toistemme seurassa viihdymme.

Lauantaina herättiin aikaisin ja mentiin kiertelemään kaupungille. Mukaan tarttui hieno, punainen termospullo keväisiä pyöräilyretkiä varten, muutama kirja ja mahtavat 70-luvun verhot. Kaikki käytettyinä tietenkin! Ja pääsimpä vihdoin aloittamaan uuden harrastukseni. Sain hommattua kirppiskaupasta satsin erikokoisia puikkoja ja lankakaupasta hommasin ensimmäiset langat. Ja sainpa ensimmäisen neuletyönkin valmiiksi. Tarkoitus oli tehdä sellainen kokeilumielinen pussukka kännykälle mutta siitä tuli liian pieni ja toimii nyt mp3 soittimen pussina. Koko iltahan se siinä sujahti resoria neuloessa ja lopputulos nyt on mitä on. Ihmeellisesti ne nurjat ja oikeat silmut jostain muistin kätköistä löytyivät!
Illalla katsottiin vielä tosi kummallista unkarilaista leffaa. Kuten arvata saattaa, lopputyölle ei tullut uhrattua ajatustakaan.

Taas kerran tuleva viikkoni kantaa nimeä 'viimeinen rutistus'. Uskalias ja hurja toiveeni saada lopputyön ensimmäinen versio valmiiksi kuukautta ennen deadlinea näyttää paikoittain toteutumiskelpoiselta, joskin edessä on vielä kamalasti töitä. Jos nyt tämän viikon vielä jaksan näpytellä niin sitten voin lomailla rauhallisin mielin.

Käskien laulan

Viime päivät ole noudattanut itselleni langettamaa käskyä jonka vaativa ja tiukka sävy on suorastaan estänyt minua nauttimasta mistään mitä jotkut ihmiset elämäksi kutsuvat. 'Perse penkkiin ja kirjoita!' kuuluu tuo käsky. Varmuuden vuoksi se on kirjoitettuna ylös aika moneen post-it lappuseen joita on liimaitu ympäriinsä siltä varalta että unohtuisin johonkin muuhun toimintaan. Tulostakin on saavuttu. Lopputyöstä on työstetty n.60%! Ou Jee!

Tällä viikolla en ole seurannut uutisia, en tiedä millainen sää ulkona on, olen irtisanoutunut kaikista kotitöistä ja ruoanlaitosta, en ole kyennyt keskittymään mihinkään muuhun kuin työhöni enkä ole liikkunut 20 metriä kauemmas tietokoneen äärestä.

Sen sijaan olen puhunut, kirjoittanut ja ajatellut homoliittoja, homojen adoptio oikeutta, kansanliikkeen historiaa ja sen vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon, ihmisten asenteisiin ja kulttuuriin, homoliikettä ja sen vaikutuksia kaikkiin ylläoleviin kohtiin, Espanjan historaa, Francon ajan jälkeistä kehitystä, queer teorian tulevaisuutta sosiologiessa tutkimuksessa, Almodovarin leffojen vaikutusta homoystävällisempään kehitykseen... ja ja ja kaikkea miljoonaa muuta asiaa joita tuntuu polveilevan lisää ja lisää.

Pitkiä päivitysvälejä pahoitellen!

Huojentavaa viikonalkua

Mikä on se joka on yhtäaikaa niin ahdistavaa ettei sitä siedä ajatella mutta samalla niin mielenkiintoista ja innostavaa? Tulevaisuus. Joitakin palikoita on loksahdellut paikoilleen rohkaisevasti mutta silti ilmassa on odotusta ja jännitystä. Juuri nyt jännitys tuntuu mukavalta mutta se saatta muuttua koska tahansa. Minä olen mieleltäni sellainen että jokaista suunnitelmaa varten on oltava myös varasuunnitelma ja sen varavarasuunniltema. Näitä suunnitelmia haudon mielessäni joka päivä ja harrastan muutenkin hyvin aktiivista jossittelua. Nämä tällaiset tilanteet jossa päätöksen teko on jonkun muun käsissä tuntuu välillä todella hankalilta mutta niistäkin pääsee yli ja ympäri kun viitsii hieman harjoittaa kärsivällisyyttä. Mielestäni en ole 'mulle-heti-kaikki -tyyppi' mutta en kyllä ole yhtään kärsivällinenkään, ehkä jokin keskitie tässäkin asiassa olisi se ihanteellisin.

Parhainta kärsivällisyyden harjoittelua on hommata jotain muuta puuhaa. Tarvitsen harrastuksen. Koska haluan olla muodikas päätän nyt aloittaa kutomisen! Blogistania on täynnä neuleblogeja ja kutominen (kutominen ja neulominen on minulle se ja sama asia) tuntuu juuri sellaiselta harrastukselta jota haluaisin opetella. Viimeksi olen kutonut ala-asteella ja silloinkin taisin saada aikaan yhden (?!) 15cm pitkän säärystimen. Äitiä kyllä varmaan naurattaa ajatuskin tästä.

Tämä kutomisjuttu on muhinut päässäni jo jonkin aikaa ja nyt ajattelin ottaa härkää sarvista. Viikonloppuna tuli viimeinen silaus tähän uuteen harrastukseen kun kirppiskaupasta löytyi 50-luvun, pieni ja kaunis lankalaatikko. Siis sellainen työkalupakin muotoinen puuloota jossa on 30cm pitkät jalat ja sisällä pikku lokeroita. Sinne voin sitten kätevästi laittaa kaikki keskeneräiset käsityöprojektit (joita ei siis ole vielä olemassakaan muutakuin teoreettisella tasolla). Divarista löysin vielä aloittelijan kutomisoppaan kelpo hintaan! Nyt vaan lankoja ja neuloja ostamaan. Harmi vaan että tuo kevät tekee tuloaan juuri nyt kun haluaisin tehdä isoja, muhkeita kaulaliinoja. (Heh, taisin tässä juuri kumota aiemman väitteeni etten muka olisi 'mulle-heti-kaikki' -tyyppinen henkilö).

Viikonlopun alku

Jääkylmä vesitihuttelu jatkuu eikä mieli ole muuttunut miksikään eilisestä. Ja nyt on kuitenkin perjantai!! Ei mitään järkeä olla ahdistunut perjantaisin mutta nyt on vaan niin paljon hommaa. Dave menee onneksi Lontooseen että voin pitää opiskelupäivän, -illan ja -yön.

Varsin turhauttava kokemus tapahtui kirjastossa tänään. Metsästin tarvitsemiani kirjoja oikein kauan ja monesta kerroksesta. Tiskillä sitten sanoivat että minulla on jo maksimimäärä kirjoja lainassa enkä saa lainata yhtään enempää. Tietokoneohjelmasäädöksiä vastaan ei auta taisteleminen koska ne eivät kuitenkaan taivu vaikka kuinka jankkaisi kirjastotädin kanssa. Mutta, kun mä tartten kaikkia noita jo lainattuja kirjoja ja olisin tarvinnut vielä lisää. Sen lisäksi jäätävässä, poikittaissuuntaisessa sateessa edestakas kävely ei tod. hotsittanut sen vertaa että olisin viitsinyt vaivautua. Nyt on selviydyttävä näillä. Katsotaa miten käy.

Radio Helsinkiä kuunnellessa ja mustikka-smoothieta herkutellessa mieli kevenee, onneksi.

Torstaina

Miten voi olla jo torstai? Viikot tuntuu menevän pikakelauksella eikä mitään taaskaan ehdi tehdä kunnolla. Mutta nyt se on paiskittava töitä kun rauta on kuumaa. Onneksi kohta koittaa loma ja sitten voi hetkeksi rauhoittua. Ollaan alettu jo katselemaan vuokra-asuntoja täältä ja kyllä täytyy sanoa että aivan kamalia hintoja kehtaavat pyytää ihan kauheista mörskistä. Ihan uskomatonta!! Olin eilen aivan todella epätoivoinen koska tulevaisuus näyttää kertakaikkiaan hirveän sekavalta eikä yhtään valoisalta. Onneksi illalla tuli hyvä leffa telkkarista jotta sain muuta ajateltavaa mutta yöllä sitten taas nämä lannistavat jutut pitivät unet loitolla. Asioilla on kuulemma tapana järjestyä, mutta minä en luota siihen kyllä yhtään. Asiat menee päin p****ttä jos niistä ei ajoissa hötkyile ja suunnittele. Harmillista kyllä, taas kerran minunkin tulevaisuuden suunnitelmat on jonkun nimettömän ja kasvottoman tyypin käsissä. Ei tunnu kovin rauhoittavalta sellainen.

Tämä viikko ei nyt kyllä ole ollut paras mahdollinen, voisko tästä valittaa jollekkin?

Marraskuu

Jäätävän kylmää tihkusadetta ja valtaisa tuulenviima. Kävellessä tuntuu kuinka tuuli puskee vaatteiden, ihon ja lihasten läpi suoraan luihin ja ytimiin. Märät sormikkaan vaan pahentaa kohmeisia sormia, pipo tietenkin unohtui kotiin niin että pää ja korvat jäätyy, silmät ja nenä vuotaa ja hengitys salpaantuu. Ei tämä tämmöinen kyllä vastaa käsitystä keväästä. Ihan kun olis taas marraskuu.

Kirjasto pyörähdyksen jälkeen tulin takaisin kotiin ja täällä taidan pysyä. Kirjallisuus katsaus on tarkistuksessa ja nyt kirjoittelen tutkimusmenetelmistä. Lopputyö etenee vaikka välillä tuntuu että se vaan junnaa paikallaan. Ens viikolla on tentti johon pitää lukea ja 2 esseetä pitäis aloittaa. Jee jee, unettomat yöt.

Univelallinen

Mikähän stressi se siellä pääkopassa taas hieroo? Eilen, kellon käydessä neljää, mietiskelin miten ankaraa ajan tuhlausta unettomuus on. Yöllä olen pirteä ja voisin tehdä töitä mutta sen sijaan pyöriskelen sängyssä tuntikaupalla ja aamulla olen väsynyt, keskittymiskyvytön, epämotivoitunut ja mitä kaikkea. Olen kuitenkin ahkerasti vääntäytynyt sängystä ylös aamuisin ja yrittänyt selvitä iltapäivään energiajuomien avulla. Se on aika rasittavaa ja epäterveellistä. Nyt just ei ole tietoa eikä jaksamusta selvittää miten tästä selvitään.

Elämä muuttui yhtäkkiä kamalan kiireiseksi. Yleensä arki ja velvollisuudet ovat soljuneet eteenpäin rauhallisessa tempossa mutta nyt täytyy hosua, eikä se ole kivaa. Aamut varsinkin ovat kovin vaikeita. Huonosti nukutun yön jälkeen en todellakaan pysty olemaan tehokas. Ennemmin lorvin muutaman tunnin jonka aikana voin syödä aamiaista, käydä suihkussa, lukea meilit mutta nyt täyty kaikesta selvitä nopeasti. Vallan ryhditöntä, tiedän, mutta en kai koskaan väittänyt olevani aamunvirkku.

Onneksi valoa kajastaa tämänkin tunnelin päässä.

Rokki Meininkiä

Käytiin eilen kuuntelemassa Daven kaverin bändiä yhdellä klubilla( http://www.thetwist.co.uk/). Oli ihanaa kuunnella live musiikkia ja tuli hyvin mieleen meidän seurustelun alkutaival jolloin hypättiin keikoilla jatkuvasti. Etenkin tuo klubi on hyvinkin legendaarinen, koska se kelpuuttaa lähes kaikki bändit lavalleen. Monen meidän kaverin ja tutun bändi on soittanut siellä. Siitäkin huolimatta siellä on ihan hauska tunnelma ja koska klubilla on myös oma levymerkki sieltä saa ostaa halvalla ep:tä ja sinkkuja juuri näiltä kellaribändeiltä. Juttelin siellä myös aikani kuluksi yhden old-school rokkimiehen kanssa joka kehuskeli tuoneensa The Ramones:in meidän yliopistolle joskus 70-luvulla.

Olipa kyllä hauska ilta kaikin puolin.Tästä kuitenkin seurasi se että Daven kitaransoittosormia alkoi kovasti kolottaa. Dave on haaveillut akustisen kitaran hommaamisesta mutta vasenkätisyys on pistänyt kapuloita rattaisiin siten että edukasta vasurikitaraa ei ole (aika epäaktiivisesta) etsimisestä huolimatta tullut eteen. Tänä aamuna kuitenkin kirkastui ajatus siitä että hän vaan nyt menee kitarakauppaan ja ostaa sen halvimman tehdasvalmisteisen jota myydään.Minä menin puistoon ottamaan valokuvia ja Dave meni etsimään kitaraa. Treffattiin kaupungilla ja Dave oli löytänyt etsimänsä: kirkuvan punainen, tehdasvalmisteinen akustinen kitara. Myyjä oli kuvannut sitä sanoilla ”hideous” ja ”outrageous”. Oli antanut vielä kieliä ja plektroja mukaan.

Tässä on ensin kuvia meidän kylän linnasta, puistosta ja keväisestä päivästä ja sitten Daven ruipelojaloista ja yhteensopivasta kitarasta ja kengistä.

Voi Hemmetti!!

Niin, siis voi hemmettiläinen minkä lykkäsivät. Ihan kuin ei olisi jo muutenkin hermoilua jatko-opiskeluista niin nytpä alkoivat uhkailemaan lakolla! Siis sellaisella yliopisto opettajien lakolla jossa he eivät suostu tarkastamaan kokeita tai esseitä ja jos tämä lakko tulee olemaan niin se tarkoittaa sitä että minä eikä kukaan muukaan valmistu tänä kesänä niinkuin oli suunniteltu. Ja jos paperit ei ole kätösissä heinäkuuhun mennessä niin unelmat jatko-opinnoista voi heivata kuuseen ainakin vuodeksi. Ei sillä että tämä lakko nyt olisi ihan tosissaan tulossa mutta ei se mukavalta tunnu että näin uhkaillaan että kolmen vuoden työt ois noin hukkaan heitettävissä. Ja ei sitä koskaan tiedä vaikka nuo lakkoilisivatkin heinäkuulle saakka. Näkymä on nyt se että lakko alkaa ens viikon tiistaina ja jatkuu siitä eteenpäin kunnes toisin todetaan. Onhan tässä vielä viikko aikaa osapuolten selvitellä juttujaan.

Tämä on varsinainen reiluuden esimerkki: lukukausimaksut nostettiin kolminkertaisiksi viime vuonna (minä maksan vielä vanhaa hintaa eli £3500, joka ei ole halpa sekään) näiden nostojen tarkoitus oli korottaa opettajien palkkoja x% mutta nyt 'ne' sanookin että 'oikeastaan, kun me sanoimme että korotusta tulee x% niin se tarkoittikin että x = y ja kukaan ei saa penniäkään lisää paitsi 'me'. Tämä on luonnollisesti suivaannuttava asia opettajille ja ainoa keino protestoida on kostaa maksajille eli opiskelijoille. Kivaa!

Luontokuvausta

No, eipä ollut kehumista tämän aamun suorituksessa. Tarkoitus oli nousta Daven kanssa samaan aikaan. Heräsin kyllä mutten noussut sängystä ennen kuin joskus yhdeksän jälkeen. Ja sitten taas väsytti ihan kamalasti. Päätin lähteä luontokuvailemaan tuuliseen ja puolipilviseen ilmastoon josko se vähän piristäisi.

Olen tällaista lintua täällä nähnyt aika paljon. En tiedä mikä se on mutta kovin on paikallaan pysyvää sorttia. Katselin jo ikkunasta kun se tuossa tolpan päässä hengaili tuntitolkulla.

Matka jatkui ja siinä se sitten makasi, kuollut lehmä! Ihan muutaman metrin päässä. Onneksi oli sentään joki välissä muuten olisin varmaan saanut halvauksen. Tuntui tosi kummalliselta törmätä tuollaiseen. Itse olen niin kaupungissa kasvanut ettei tästä mitään luonnollisia elämän päätymisen ymmärrystä tullut. Kuollut ruho, ja vielä ihan lähellä mun kotia! Sitten aloin miettimään että pitääkö mun nyt tehdä jotain tälle asialle? Ja mitä minä muka voisin tehdä?! Soittaa poliisille? Minne muualle voi ilmoittaa että joen varressa makaa kuollut lehmä? Näinä eläinsairauksien aikakautena, mieleen tuli myös hullut lehmät tai lintuinfluenssan leviäminen lehmiin ja sitä kautta ihmisiin, voiko niin käydä? Sitten koko touhu alkoi jo tuntumaan siltä että ihmiskunnan kohtalo olisi ihan täysin käsissäni ja jos en kertoisi jollekkin tätä asiaa, olisi se minun syytäni jos ihmiset kohta kuolisivat lintuinfluenssaan syödessään naudanlihaa. Kasvissyöjänä voisin vain katsella päältä ja kokea karvasta syyllisyyttä.

Tulin kotiin ja soitin Davelle kysyäkseni mitä pitää tehdä jos näkee kuolleen lehmän. Ei vastausta kännykkään. Tuntui että aika oli kulumassa loppuun, minun oli pelastettava, ne jotka pelastettavissa ovat! Ei kai lehmät tuolla tavalla vaan kuolla kupsahda? Soitin poliisin päivystysnumeroon ja kerron tästä kauhukokemuksesta. Mutta, joku oli jo ilmoittanut heille ja lehmän omistajalle oli annettu tieto. Joku muu siis ehti ensin. Hitsit, olisin halunnut olla sankari.

Tiedoksenne; tänään vietetään pannukakkupäivää!

Työt jatkuu

Todella levollisen viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa uusi työrupeama. Ensimmäinen deadline on viikonpäästä, siitä seuraava on 2 viikonpäästä. On se hurjaa. Kyllä kai tästä jotenkin selvitään ja onneksi on ihmisiä jotka tukevat ja auttavat. En viitsi nyt edes ajatella mitään aikarajoja, hommat on tehtävä kunnolla nyt että voi sitten (joskus?) nähdä työnsä tuloksen.

Ainoa keino selvitä tästä on järjestää kunnolliset aikataulutukset. Ja vaikka se nyt vähän vaikuttaa siltä että jätän kaiken aina viimetippaan niin todellisuudessa en vaan ole päässyt eroon yö-opiskelusta. Viimeksi esseitten kanssa ei tullut mitään viimetippakiirettä vaikka 80% työmäärästä tuli väsättyä silloin kuin muut nukkuvat. Tällainen rytmi ei tosiaan ole kovin järkevää mutta huomasin että kesken kaiken rytmin vaihtaminen olisi vienyt liikaa aikaa ja voimia joten jatkoin valvomisia. Onneksi meillä oli lukuviikko yliopistolta viimeviikolla joten päivisin sain hyvin nukuttua.

Nyt on kuitenkin uusi ääni kellossa ja tämä viikko kuluu uuden päivärytmin opettelussa. Tänään on kyllä nukuttanut aivan luvattoman paljon enkä ole päässyt eroon riippuvuussuhteestani energiajuomiin. Pitäisi kai siirtyä kahviin mutta onko se muka oikeasti yhtään sen terveellisempi riippuvuus?! Siitä tulee rumat hampaatkin?!

Tesco muisti tänään bonuskupongeilla. Sama systeemi kuin plussakorteissa eli vinguta korttia ja kerää pisteitä ja sitten jossainvaiheessa tulee kuponkeja. Nyt tuli kuponkia oikein kuuden punnan arvosta. Tesco on sama kuin Kesko ja niillä on aivan todella suorasukainen markkinointi keino, eli sain lisäkupongeiksi -10% luomuruoasta, -10% Leerdammer juustosta, -10% Ecover-pesuaineista. Joku on tosissaan seurannut mitä brändejä kannatan ja minkalaiset ostostottumuksen mulla on. Orwell oli oikeassa, isoveli valvoo.

Oijoi, esseet palautettu. Meidän yliopiston täysin joustamaton nollatoleranssi esseitten palautuspäivissä tuottaa sellaisen tuloksen että kaikki hommat saadaan ajoissa pulkkaan. Niinä hiljaisina yön hetkinä kun istun tässä koneella vaipumaisillani epätoivoon jostain sisuksista nousee sellainen tyyppi joka on päättänyt että hommat hoidetaan. Aamulla sitten ihmetellään että kuka näitä juttuja on oikein kirjoitellut tänne. Esseitten vääntö on välillä pirullista hommaa. Kahdeksan sivuisia minitutkielmia on tänä vuonna tehty jo 6 kappaletta. Jäljellä vielä 3 esseetä ja loppukokeet. Ja ainiin, lopputyö! Tasan 2 kuukautta aikaa, iiik!

Voi jestas! Kello on 6.40 aamulla ja Daven herätyskello alkaa kohta soimaan. Mites tässä nyt näin kävi?No, ainakin on kaikki esseet nyt hanskassa joten voisin tästä lähteä nukkumaan. Tai, ehkä odottelen että tuo herää tuosta niin voidaan nauttia aamiaista yhdessä. heh.

Jalkkista

En muistanutkaan että tämän päivän kohdalla oli kalenterissa iso ruksi. Enkä muistanut että tätä tapahtumaa ollaan odotettu jo vaikka mistä saakka. Mieleni viereenkään ei tullut ilakoida tulevasta jännitysnäytelmästä aamusta saakka. Dave oli ilmoittanut jo hyvissä ajoin että tänä tiistaina hän on erittäin varattu klo 20-22. Eikä minunkaan kuulemma kannata suunnitella mitään opiskeluja ko. ajankohdalle. Tämä elämää suurempi tapahtuma on ARSENAL-REAL MADRID.

Luoja tietää miten käy ensi kesänä kun on futiksen world cup. Taidan evakuoida itseni Suomeen. Toisaalta voisi kyllä olla kiinnostavaa antautua mukaan fiilistelyihin ja hurrata pubissa..

Viimeinen puristus

Viimeistä viikkoa viedään ja edelleen olen pysynyt yllättävän rauhallisena. Kaksi esseetä on jo valmiit mutten uskalla palauttaa niitä jos vaikka jotain tulee mun mieleen vielä ennen perjantaita. Olen taas ottanut lomaa lopputyöstä että saan nämä esseet tehtyä.

Tänään on taas varsin kummallinen ilma. Aurinko paistaa ja sitten yhtäkkiä tulee kaatosade ja kamala tuuli. Olin jo lähdössä kävelylle kunnes tuo sadekuuro mudautti kaikki mahdolliset kävelytiet. Täällä kun ei ole tapana kävelyteistä huolehtia vaan pienikin sade saa aikaan mutaisaa liejua.

Meidän yliopiston kirjaston vieressä on valtava rakennustyömaa jossa pauhaa koneet ja pelit jatkuvalla syötöllä. Koita siinä sitten keskittyä lukemiseen!? Miksei noita isoja, äänekäitä remontteja voida KOSKAAN järjestää kesäaikana kun kampus on tyhjä eikä meuhaaminen häiritse niin pahasti.

Eli, viimeinen viikko esseestressiä, ulkoilun aloitus mahdotonta koska englantilainen ilmasto vaatii pysymään sisätiloissa ja kirjaston mahdoton hyödyntäminen lukemistarkoitukseen. Oli kai mulla jotain hyvääkin kirjoitettavaa mutten enää muista.

Sunnuntai

Minäpä kerron teille miten tästä harmaasta ja hieman sateisesta päivästä tuli kaikesta huolimatta aivan onnistunut. Lähdettiin aamuisella pitkälle kävelylle. Kauppareissulla Dave bongasi kaupan ilmoitustaululta ilmoituksen jossa myytiin pyörää edukkaaseen £20 hintaan. Taustaksi kerrottakoon että meitä varastettiin viime vuonna yhteensä 3 pyörää ja nyt Dave käy töissä bussilla ja marisee jatkuvasti kun £10 viikossa uppoaa sellaiseen turhuuteen, pyörällä kun matkan suhauttaisi puolen lyhyemmässä ajassa ja muuta.

Ilmoituksen nähtyään Dave soitti numeroon ja siltä istumalta lähdettiin sitä katsastamaan. Pihassa seisoskeli vanha, ilonen ukkeli joka esitteli pyörää meille. Oli kaikki renkaat, vaihteet ja jarrut huollettuna. Kaupat tuli ja huomisesta lähtien Dave saa pyöräillä työmatkat.

Miksi tällainen pyörän osto sitten aiheuttaa näin mittavia onnen tunteita? No, siksi kun siitä pyörästä ollaan puhuttu lokakuusta lähtien joka päivä ja siksi koska meidän kylältä ei voi ostaa käytettyjä pyöriä mistään ja siksi koska ajan saatossa arvostus pyörää kohtaan on noussuut arvoon arvaamattomaan ja siksi koska kevättä kohti kulkiessamme mielet täyttää pitkät pyöräilyretket eväineen jonnekkin tuonne landelle. Tuon pyörän odotetaan nyt kohentavan, ei vaan kuntoa, mutta myos elämänlaatua!

Nyt sitten pitäisi vielä löytää mulle pyörä jostain.

Päivän erikoinen huomio oli tuo vieressä virtaava joki, jonka vesi laske ja nousee jatkuvasti. En ole 2.5 vuoden täällä asumisen aikana nähnyt yhtäkään venettä siinä menevän mutta tänään niitä oli peräti kolme, yksi oikein hienojen punaisten purjeitten kanssa. Kyllä harmitti ettei tullut kameraa mukaan.

Kuvasin kuitenkin tuon 'onnenpyörän' ja minulle suunnattuja lohdutusnarisseja.

Lahjoja

Voi että kyllä tuli kannustinlahjaa oikein monelta suunnalta! Ystävältä tuli kortti Suomesta joka lämmitti mieltä. Dave osti mulle Belle&Sebastianin uusimman levyn jonka mukana tuli kirjanen ja dvd! Ooh, en ole ennen omistanut minkään yhtyeen dvd:tä tai edes live taltiointilevyä. Ja nyt ensimmäistä kertaa mulla on jonkun bändin kaikki levyt. B&S on mun lempparibändi ja uusi levy on tosi ihana. Ystävänpäivänäkin mua hemmoteltiin musiikilla. Sain Magic Numbersin singlen vinyylinä. Kyllä nyt kelpaa.

Kumpa vois tehdä jotain kivaa viikonloppuna mutta kun olen tämän läppärin vanki. Vielä ei hermostuta mutta ensviikolla on varmasti toisenlainen tunnelma. Toisaalta pieni stressi antaa vähän potkua tähän kirjoitus hommaan. Aika menee niin nopeasti etten voi mitenkään uskoa että ollaan jo helmikuun ehtoopuolella. Ihan kohta on pääsiäinen ja sitten onkin jo kesä. Toivottavasti tulevaisuuden suunnitelmat alkavat pian selviytyä meille. Jännittäviä aikoja elellessä..