Joulunvietto ja sen jälkeinen elämä

Heipä hei vaan taas kaikille.

Täällä sitä mustaa joulua vietetään Suomessa. Tai no, joulu itsessään taitaa olla jo ohi mutta vuosi ei ole vielä vaihtunut minnekkään.

Saavuttiin lumipyryn saattelemana Suomen mantereelle 19.12. Ihanaa, ajattelin, kun kone laskeutui. Oikea joulumaa. Sitten se suli, se lumi siis.

Joulunalus hujahti perhettä ja ystäviä tapaillen sekä kultuurista nautiskellen WeeGee -talossa. Eli kaikki vaan Espooseen, täällä sitä kultuuria piisaa! Ensinmäisiksi juhliksi sattuivat muuan Karon ja Akin sportti-yötähti-niille saunomaan -rymistelyt. Seuraavaksi oli Laijan juhlat jotka ainakin omalta osaltani sujuivat ihanasti. Paljon oli sellaisia tyyppejä ympärillä joita en ollut nähnyt aikoihin. Hauskaa oli!

Aatonaattona vielä mentiin siskolle syömään ja piiiitkästä aikaa päästiin oikein sisarusten kesken lörpöttelemään. Taas oli kivaa! Ja saunamökistä herätessämme luisteltiin kotiin lumettoman joulukuisen maiseman sinisessä valaistuksessa. Kotona sitten seurasi se perinteinen aatto, eli riisipuuroa (en saanut mantelia!), kuusenkoristelua, siivoilua ja laittelua äidin kanssa. Illemmalla kun pukin odotus alkoi käydä pienimpien hermoon, alettiin lauleskelemaan joululauluja! Ei sillä että pienimmäiset olisivat siitä kovinkaan harhautuneet, kunhan pidettiin fiilistä yllä. Ilta oli sellainen kun joulun kuuluukin ja lämmön lehahduksia kulki koko olemuksen läpi, niin mukavaa oli olla Suomessa tärkeimpien tyyppien ympäröimänä.

Näitä välipäiviä on sitten vietelty shoppaillessa ja yleisesti vaan hengaten. Tapanin ajelulla käytiin Tarvaspäässä katsomassa Inhan valokuvia (tosi hyviä, menkää taas Espooseen!). Laijallakin käytiin syömässä ja laulamassa. Joululahjaksi saadut kirjat olen jo lukenut mutta onneksi taskussa polttelee kirjakaupan lahjakortti. Tänään juuri lopetin Riina Pulkkisen 'Raja'-kirjan joka oli sellainen kirja jonka tiedän vielä palaavan mieleen. Toinen hyvä kirja oli Jera Hännisen 'Harakkapoika', jonka myös tuossa lukaisin. Juicen elämänkertapokkarinkin luin, mutta se nyt ei niin kovasti koskettanut, oli se toki ihan hauskasti kirjoitettu.

Vuoden vaihtuessa on hyvä mietiskellä vuotta 2006. Löysimpä sitten tällaisen meemin, johon voi vastailla itsekseen mielessään jos haluaa.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2006, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Montakin juttua! Kirjoitin pienen jutun joka tullaan julkaisemaan (iih!), Pidin blinijuhlat kotona, lahjoitin vaatteita ja roinaa hyväntekeväisyyteen, osallistuin paneelikeskusteluun, valveuduin lisää tärkeistä asioista, kerroin tärkeille ihmisille että he ovat tärkeitä, tein mielessäni suuren päätöksen ja vielä suuremman lupauksen etten koskaan luovuta.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Lupaukseni viime vuonna oli matkustaa Aasiaan, en siis pitänyt lupaustani.. Teen kyllä lupauksen tälle vuodelle mutta en tiedä uskallanko kertoa sitä ääneen...

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kyllä, kaverini synnytti.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei, ainakaan niin läheinen että se olisi henkilökohtaisesti koskettanut

5. Missä maissa kävit?
Suomessa, Italiassa, Slovakiassa

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2007, jota puuttui vuodesta 2006?
Tarkempia ääriviivoja tavoitteille ja niitä kohden ajavien suunnitelmien toteutumista.

7. Mitkä vuoden 2006 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Muistan erityisesti sen päivän kun sain myöntävän vastauksen Maisteriohjelmaan (suuri ilon täyttymys).Ja sen päivän kun maailmani romahti hetkellisesti ja sitä seuraavan hetken kun tajusin pelastuneeni täydelliseltä romahdukselta.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Valmistuminen yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.


9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Monta asiaa on tuntunut epäonnistumiselta mutta nyt kun niitä ajattelee niin ei ne niin pahoja ole olleet, että ihan epäonnistumisesta puhuisin.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
No fyysinen kärsimys kuuluu elämääni, joten selkä nyt tietysti vaivasi, samoin kun kovat päänsäryt.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ostin Bratislavasta sellaisen metallisen hevosen joka nyt hengailee meidän ikkunalaudalla, sen katseleminen tuottaa kummallista ilontunnetta, en osaa sanoa miksi.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Jos hilpeys on hyväntahtoista niin sitten sanon että Dave, mutta jos se on sellaista ilkeää niin sitten en kerro.

13. Kenen käytös masensi?
Daven vanhempien paskamaisuus

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokraan ja elämiseen ylipäätänsä

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Opiskelun jatkumisesta! Se on edelleenkin suurin innostukseni aihe.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
Jarvis Cocker: 'stormy weather'


17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi

b) laihempi vai lihavampi?
Taidan olla vähän ohuempi

c) rikkaampi vai köyhempi?
Tasaisen köyhä

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Matkustellut, lukenut, kirjoittanut, panostanut tärkeisiin asioihin


19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
En olisi halunnut stressaantua niin paljon

20. Kuinka vietit joulua?
Kuten kerroin, perheen kanssa Suomessa

22. Rakastuitko vuonna 2006?
Jaa, no en ainakaan keneenkään uuteen ihmiseen. Rakastuin kyllä sellaisiin hunajakekseihin Veronassa, ja Englannissa opin rakastamaan ylikypsää cheddaria ja pikkelsiä leivänpäällä (ihan ihmeellistä minulle).

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Green Wing!!


25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Nyt on tuoreimpana mielessä se Pulkkisen 'Raja', se oli kyllä erityisen hyvä kirja.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tänä vuonna en löytänyt mitään suurenmoista

28. Mitä halusit ja sait?
Halusin uuden kameran hävinneen tilalle, ja sain. Halusin myös heijastimia pyöräilyä varten, ja nekin sain. Olen ollut onnekas.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Haluan jatkuvasti jotain mitä en kuitenkaan saa, mutta en jaksa näitä muistella.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Ostin Lucas Moodyssonin 'Kimpassa' HMV:n tarjoukorista. Olin kyllä nähnyt sen aiemminkin mutta jotenkin se oli niin hyvä että sanotaan se.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Me mentiin kai Lontooseen, en oikein muista. 26 vuotta tuli täyteen.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Jos lopputyö olisi mennyt ihan vähän paremmin!

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005?
Mustat skinny fit farkut, joku villapaita ja helmet kaulassa.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Opiskelu, opiskelu ja opiskelu


35. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Kun Politkovskaja murhattiin ja se toinen myrkytettiin ja sitten ne Ipswichin murhat. Toisaalta taas ne USA:n vaalit, Blairin sotkut ja se ekonomistien oivallus kiinnittää huomiota ympäristönmuutokseen (ja muutkin ympäristönmuutos hommat).

36. Ketä ikävöit?
Äitiä, isää, siskoa ja veljeä.

37. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Tapasin rytäkällä paljon ihmisiä jotka tuntuvat hyvin tärkeiltä nyt. Rosina, Matt, Troels, Jainy ja Felix tuovat kaikki elämääni hyvin paljon sisältöä.

Netin kaytto kotona, omalla koneella on yhta helkkaria. Linjoilla pysytaan noin 5-10 minuuttia kerrallaan ja sivujen lataus on hiiidaaassttaaaaaahhh. Aika rasittavaa. Onneksi Daven kone toimii hienosti ja sita mina tassa nyt lainailen, joten ilman skandinaaveja mennaan taas.

Eilen parahti kayntiin viimeinen viikko tata jaksoa. Ei tassa voi muuta kun taivastella mihin se syksy taas hujahti?! Joulujuttuja pitaisi alkaa miettimaan, kaikenlaisen muun ajatustyon ohella. Henkinen loppuuntuminen tapahtui viimeviikolla jonka jalkeen kaikenlainen elaminen on tuntunut varsin tyolaalta. Ihan vaikka pyykin pesu tai kaupassa kaynti tuntuu tyonteolta. Onneksi olen saanut itseni kuntoilemaan edes jollakin lailla. Salia ja lenkkeilya harrastaessa saa edes jonkinmoista jarkea lypsettya tahan surrealistiseen arkeen.

Valilla kuitenkin kay niin etta jotain pienta auringon pilkahdusta sattuu osumaan kohdalle ja sellaisesta voi osatessaan ammentaa vaikka minkalaisen latauksen. Sen taidon olen tainnut oppia. Tallaiset pilkahdukset ovat viime aikoina ilmentyneet ihmishahmoissa, joita taalla ystavikseni kutsun. On varsin helpottavaa marmattaa ja valittaa tyypeille jotka elavat tata samaa hetkea ja stressia kanssani. Ja yllattavasti sellainen joka suuntaan lorpottely voi tuottaa myos henkisen hyvinvoinnin kannalta tarkeaa paaomaa kuin myos ihan konkreettista apua. Oli nimittain erittain hyva, kun nukkumattomuuteni vuoksi roikuin netissa neljan aikaan yolla ja messenger (tuo ihana kommunikaattori) toi tietoisuuteeni tutun tyypin aivan uudenlaisessa valossa. Ja tama hyoty jota tassa nyt yritan selittaa oli se etta, vaikka on tuntenut jonkun tyypin 3 vuotta ja aina vaan ajatellut etta ihan ok, niin yllattaen selviaakin etta se tyyppi on erittain cool ja kaikenlisaksi tietaa paljon esim. Beck:in riski yhteiskunnan teorioista ja muutenkin nayttaa olevan varsinainen postmodernismi guru. Siina vierahteli kivia sydamelta ja taakkoja harteilta kun aamun valjetessa olin saanut lukemaani enempi ymmarrettavaan muotoon.

Messenger hetken jakaminen jonkun kanssa tahan aikaan yosta tuntuu luovan ystavyydelle aivan erityisen taajuuden. On hauskaa etta muittenkin tyyppien mielesta yot ovat hedelmallisinta ja luovinta aikaa kirjoitaa (ja jaaritella messengerissa). Ei nyt nayta silta etta tama habitus tasta mihinkaan muuttuisi.

Ja nyt akkia kisastudiot ja lahtolaskennat kayntiin, Vuokko on tulossa kotiin!

Edit. myohemmin

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Poliisi+Britanniassa+murhattu+Anneli+Alderton+ei+tiett%C3%A4v%C3%A4sti+suomalaistaustainen/1135223636146

Tama kamaluus siis tapahtuu noin 20 km meilta. Naisvihaa pahimmillaan, miksei ne jo loyda sita paskiaista?? Laitoin tanaan mekon paalle kun aurinko paisteli niin kauniisti mutta nyt on jo pimeaa, uskallanko siis kavella kotiin ilman etta poliisi loytaisi minut kuristettuna tuolta metsikosta vai turvaudunko kaveriin joka voisi antaa kyydin? Ai ei ole muka patriarkaalinen tama yhteiskunta?! Kirosana!!

Hei vaan täältä stressimerestä. Kamalaa kiirettä ja hulinaa riittää. Esseet valmistuu hitaanlaisesti mutta ehkä tästä jotain tulee aikaiseksi. Viikko vielä pitää ahertaa ja sitten alkaa joululoma. Oma jaksaminen alkaa olla niin vähissä että seiniä tuppaa nousemaan vastaan minne vaan menee. Onneksi pääsen kohta huilaamaan. Koko syyslukukausi on ollut varsinaista menoa. Näin hauskaa ei ole yliopistoelämäni aikaisemmin ollutkaan. Kaikenlaista uutta on tullut elämääni ja nyt tuntuu etten ehkä haluakkaan lähteä täältä ihan vielä. Saa nähdä miltä keväämmällä tuntuu.

Kävin tänään punttiksella ja saunassa. Siis, ajatella! Olen löytänyt itselleni saksalaisen saunakaverin. On se mukavaa parantaa maailmaa saunan lauteilla. Ei kai tänne nyt sen kummenpaa sitten kuulukkaan. Hauskaa viinkonloppua kaikille!

No niin paastiin taas asiaan. Kirjoittelen tata nyt kotoa mutta Daven koneella joten skandinaavit puuttuu, sori vaan siita.

Tassa siis hieman matkaraporttia ja muutakin jorinaa.

Eli siis kayttaydyimme taysin tekopyhasti ottamalla halvat lennot Bratislavaan (oli tosi halvat £38). Perille paastyamme kirjauduttiin hostelliin, joka sijaitsi presidentin linnan vieressa. Heti ensimmaisista hetkista lahtien tunsin kummaa kotoisuutta Bratislavassa jonka myohemmin huomasin johtuvan yllattavasta yhtalaisyydesta Helsinkiin. Ensimmaisena paivana tietenkin hengailtiin kaupungin keskustassa jonne oli pystytetty ihania joulutoreja. Siella sai huidella kuumaa viinia huiviinsa seka nautiskella grillatun kanan, makkaroiden ja sipulin hurmaavasta tuoksusta. Kaupunki itsessaan oli hyvin kaunis, sellainen keskiaikainen paikka jonka julkisivu oli kauniisti kunnostettu. Mainittakoon kuitenkin etta aivan ydinkeskustan ulkopuolella oli aika ransistynytta menoa. seuraavana paivana paatimme katsella kaupunkia hieman laajemmin mutta pettymykseksemme totesimme sen olevan aika uuvuttavaa hommaa. Ei siella oikein tuntunut olevan oikein muuta tarjottavaa kuin aivan ydin keskusta. Ei niita rupsahtaneita, graffitein peitettyja kerrostaloja viitsinyt kovin kauaa ihastella.

Illalla lahdimme maistelemaan josko Slovakit taitavat oluen teon yhta hienosti kuin naapurinsa Tsekit. Halusin heti ottaa tummaa olutta ja kylla!, se oli juuri sellaista ihanaa, siirappimaista olutta, ei suinkaan mitaan guinnesia (ja tuopin hinta oli n. 0.40€!). Paikallinen opiskelija pubi loytyi helposti ja se olikin ehka yksi miellyttavimmista kokemuksista elaessani. Ei siella kauaa tarvinnut istua kun uteliaat ja ystavalliset Slovakit liittyivat seuraamme. Siina sitten syotiin paikallista herkkua ja juotiin tuota herkullista, paksua olutta.

Seuraavana paivana lahdimme uusien ystaviemme ehdotuksesta tutustumaan Komarnon kaupunkiin, etela-Slovakiaan. Kaupunkin on tunnettu unkarilais-vahemmiston seutuna ja siella oli tienviitat ja muut kaksikielisesti tarjolla. Ei silla etta se olisi meidan eloa helpottanut. Ihmiset olivat taas ystavallisia mutta jostain syysta englanninkielisiin tiedusteluihimme vastattiin aina saksaksi.

Matkustuskuume ei ottanut laantuakseen viela kolmantenakaan paivana jolloin suuntasimme kohti vuoristoa. Harmiksemme aikaa ei ollut tutustua kunnolla vuoristoalueeseen vaan jaimme pois viinitiloilla. Ensimmainen vierailu kohde oli Pezinok, pieni vuorten kupeessa oleva kyla, jonka viinikellareissa vierailimme. Siita jatkoimme Trnavaan, joka on vanha yliopistokaupunki. Siella oli niin hyva fiilinki etta paatimme jaada syomaan illallista kaupungin keskusaukion, hyvinkin kalliin oloiseen paikkaan. Ja arvatkaapa paljonko 3 ruokalajin illallinen viineineen kahdelle tyypille maksoi? Noin 8 Euroa!! Voi mika taivas tama maa meille kahdelle rutikoyhalle opiskelijalle olikaan!

Kaikenkaikkiaan reissu oli todella onnistunut ja Bratislavaa seka Slovakiaa suosittelen lammolla kaikille. Tosin, pidetaan se kuitenkin ihan vaan meidan valisena salaisuutena, ei sinne kukaan mitaan saksalaisia, britteja tai jenkkeja halua!!

Terveiset Bratislavasta

Kuvia seka matkaraportti tulee myohemmin kun saan tuon rasittavan paskiaisen (jota jotkut tietokoneeksi kutsuvat) toimimaan.

Perjantai aamu valkeni Englantilaiseen tapaan sateisesti, ja siita lahtien olenkin hengaillut opintojen parissa. Tanaan on ihastuttavasti sadellut myos kutsuja syominkeihin ja maailmanparannus-sessioihin. Ihanaa kun on ystavia!! Ei tarvitse tuliaisviineja yksin juoda.

Hauskaa viinkonloppua kaikille.

Juice on kuollut

Tulin akkia viela lukeneeksi uutiset ennen lentokentalle lahtoa ja voi kamaluus: JUICE ON KUOLLUT!

En nyt oikein tieda miten tasta selviaat. Onneksi on viela Samuli Putro ja Jarkko Martikainen (ja muita, mietin lisaa nimia Slovakiassa) jotka kirjoituksillaan koskettavat ja vaikuttavat. Vaikka Gösta ja Juice menivat. Voi surkeus..

If your feeling sinister

Juu, tästä ei siis lähtenytkään käyntiin mahdoton päivityssuma. Kiirettä on pitänyt koska olen nynnyillyt esseen parissa vaikka palautuspäivä siintää vasta ensivuoden puolella. Mutta näitä hommia on niin hirmuisesti että pakko on vähän ajoittaa.

Selityksistä viis, hauskaakin on pidetty. Oliko se vasta viikko sitten kun juhlistin onnistunutta deadlineen yltämistä paikallisessa pubissa josta jatkot tietekin osoittautuivat tänne meidän pieneen kotiin. Nythän täällä tuli kumottua laki, sääntö vai miksi regulaatioksi noita kutsutaan, että 24h aukiolevasta supermarketista saa ostaa alkoholituotteita myös 24h. Jatkovieraat odotetusti saapuivat ginin ja tonicin kanssa tänne ja nukkumaan päästiin vasta seitsemän aikaan aamulla. Tulipahan stressiä hoidettua. Lisää hauskaa seurasi viikolla kun tytöt töistä tuli meille syömään. Silloin kun tulee ruokavieraita niin kannatta pelata varman päälle ja tehdä sellaista mikä on hyväksi havaittu. Tässä on sellainen hyväksi havaitty keitto jossa hiilihydraatit voi juhlia vapaasti ilman proteiinien tuomaa rasitusta (tasapainoisuutta voisi joku terveystyyppi sanoa)

Tarvitaan (en koskaan opi muistamaan mittoja kunnolla joten nämä on 'noin' mittoja kaikki):

Pekonia
Perunoita (5 isoa)
Sipulia (1 iso)
Oliivi oljyä
Kasvislientä n.6dl
Maitoa 6dl
Simpukan muotoista pastaa (conchigiliette)
Kermaa 1.5dl
Pestoa 3rkl
Suolaa, pippuria ja persiljaa
Parmesaani juustoa

Ensin pilkoin pekonin kuutioiksi ja paiston kypsäksi pannulla. Pekoni syrjään ja pannulle heitetään kuutioidut perunat ja sipulit ja paistetaan ne voissa noin 10min.

Sitten laitetaan sipuli, perunat ja pekoni kattilaan ja kaadetaan kasvisliemi ja maito joukkoon. Keitetään 10min. Sitten lisätään pasta ja taas keitetään lisää 10min.

Lopuksi laitetaan kerma, suola, pippuri, persilija ja pesto ja keitto on valmis kun pasta on kypsää. Tosi hyvää! Ja koska ruokavieraisiini kuului kasvissyöjätär niin jätin huoletta pekonin pois ja lisäsin vähän savujuustoa.

Muutakin tapahtui tässä viikkojen vieriessä. Kävin kuuntelmassa YK tyypin ihmisoikeus-luentoa. Aika kivaa kun tulee isoja nimiä meille luennoimaan (niin isoja jopa etten nyt just muista sen tyypin nimeä). Ihanaa, että ilmastonmuutoksen epäsuorat (ja vähän suoratkin) vaikutukset ollaan otettu huomioon niinkin isossa laitoksessa kuin YK. Nyt taidan päästää suustani (tai näppäimiltäni) todella ahdasmielisen ja kategorisoivan lauseen mutta seuranani luennolla oli ihan ehta homppeli, ja olen erityisen onnellinen tästä uudesta ystävästäni.

Olen lähdössä matkustamaan huomenna ja siihen liittyvää sähläystä ja järjestelyä on ollut ilmassa minkä on kerennyt. Sellainenkin hupsu tilanne sattui että menin pankkin vaihtamaan rahaa (ihanaa kun saa vaihtaa rahaa eikä vaan euroilla pelata!) ja koska ko. maan käteinen ei liene jatkuvan vaihdon kohteena täällä tuppukylässä, niin joutui pankkitäti tilaamaan sitä isosta pankista. Seuraavana päivänä kun kävin hakemassa rahoja niin huomasin pankkitädin vielä elävän aikaa kun maailmassa oli valtio nimeltä Tshekkoslovakia. Mutta koska olen salaperäinen, en kerro saimmeko Tsekin vai Slovakian korunoita kun olisi pitänyt olla päinvastoin. Mutta jos tähän nyt oiken keskittyy niin ei liene ole mahdotonta päätellä kumpaakohan valuuttaa ne yritti meille myydä, heh.

Tänään aamulla posti toi mukavaa postia. On esimerkiksi tosi mukavaa saada KELA:lta 12.06.2005 päivätty ilmoitus että opintotuen takaisinperintä on aiheeton! Ja on myös kivaa saada kirjoja postitse sekä maanantaista saakka odottamani Jarvis Cockerin sooloalbumi. Mutta kaiken tämän teki hyvin erityiseksi muuan Partiolaisten Joulukalenteri, joka myöskin sukelsi sisään postiluukustani. Suuret kiitokset lähettjille, sydäntä lämmitti!

Hää hä hää höö hö höö

Kappas vaan, meitsillä on skandinaavit! Tämähän tarkoitta sitä että meillä on vihdoinkin netti! VIHDOINKIN!!

Nyt voin päivitellä vaikka kuinka! Ette varmasti malta odottaa! Essee suma edessä ja netti toiminnassa, tästä ei välttämättä seuraa mitään hyvää..

Taalla tarvittais ramavittia

Heh, luin toisesta blogista mita RaMaVit oikeasti tarkoittaa http://www.linuxfi.org/kasitteet/?huoneentaulu=ramavit&revision=1 Sellaiset ovat tunnelmat taallakin paassa.

Olenpas sentaan hyvissa ajoin valmistelemassa esseeta. Deadline on perjantaina ja tanaan on vasta maanantai ja essee on kohta valmis. Toisaalta perjantaina on myos esitelma (kamalaa!) joten henkinen valmistautuminen alkakoot. Viikonlopun vietin mukavasti kotosalla, mita nyt vahan pistaydyin kaupungille ottamaan haircuttia eli ihan sita itseansa, hiustenleikkausta. Pitka tukka muuttui lyhyeen ja yllatyksekseni meitsilla onkin aika tumma tukka. En olis uskonut etta 13 vuotta paa varjattyna henganneena olisin tamankin paivan joskus nahnyt.

Lyhyt mutta ytimekas, tama postaus siis.

On The Verge of a Nervous Breakdown

Sunnuntaina olin toissa koko paivan ja yon ja kun maanantai aamuna kotiuduin 6 tunniksi ja sitten taas olin matkalla toihin seuraavaksi 19 tunniksi niin mieleeni tuli ajatus etta onko se rahan keraaminen oikeasti niin tarkeaa. En ehtinyt valmistautumaan tiistain luennoille enka keskiviikon seminaariin. Se sen sitten ratkaisi. Soitin toihin ja sanoin etten voi jatkaa nain. On liian rankkaa. Lupasivat ettei tarvitse tulla keskiviikkona mutta sunnuntaina taas pitkaa paivaa ja yota tiedossa. En oikein nyt tieda miten tasta voi jatkaa. Jos en jatka toissa, meilla ei ole varaa maksaa vuokraa ja laskuja. Jos jatkan, jatkuvat myos alati kasvavat stressin oireet (esim. 4 tunnin younet ja itkuraivarit). Ehka minullakin on jonkulaiset kestavyyden rajat?

Ensimmainen essee on tekeilla ja deadline siintaa lahitulevaisuudessa. Gradun aloitus junnaa ja kaksi esitelmaa hermostuttaa. Muutaman viikon paasta alkaa tositoimet loppuesseitten kanssa. Sosiaalisesta elamasta luovuin jo viimeviikolla. Nyt just tuntuu aika hermostuttavalta tama syksy. Aurinko paistaa ja ulkona on kuulasta, mutta aikaa ei ole nauttia siita. Ei ole aikaa polttaa kynttiloita eika jarjestaa illallisia. En ole edes ostanut uusia farkkuja.

Netti tuli muttei toimi, olipa taas yllatys. Mikas taalla nyt toimisi? Paska maa.

No voi Tsiisus, taas. Taalla sita vaan kirjastossa istutaan. Siis todellakin vaan istutaan. Paan sisalta ei loydy motivaation hitustakaan ja keskittymiskyky on aivan totaalisen surkea. Miten sita joskus aina kuvittelee etta 'menenpa nyt ja luenpa tuon ja tuon jutun'? Ei se ihan niin vaan onnistu. Ei jaksa keskittya, ei millaan.

Sensijaan tulin tanne vahan surffailemaan ja lukemaan lehdet. En jaksa nyt riehaantua tasta 'onko ilmastonmuuton muotihommeli' -keskusteluta eika sykahdyttanyt sekaan tieto etta Brittilaiset pitaa Bushia vaarallisempana kuin Kim Jong-il:ia. Voimat hupeni taysin tana aamuna kun meidan ihanalle feministi teorian tunnille paukahti sellainen nukkavieru feminismin vastustaja nainen, joka kovaan aaneen ja monta kertaa ilmoitti olevansa paikalla tuomassa esiin miesnakokulmaa! Mita v***n miesnakokulmaa, kysyn ma! Ei sellaista nakokulmaa olekkaan kun universaali sukupuoleen sitoutunut nakokulma! niin!

En tieda miten tama paiva tulee jatkumaan. Ehka rauhoitun, ehka en. Mutta ulkona paistaa nyt aurinko ja ilma on syksyisen kuulas ja kaunis. Pirunmoinen tuuli puhaltaa mutta kun laittaa (itse kudotut) kaulaliinan ja pipon paahansa niin tarkenee. Virnuillen katselen noita paikallisia tytsyja jotka minihamosissaan ja sukkiksissaan vakuuttelevat ettei ole kylma. Ai, ei ole muka kylma! HAH HA!

Eilen illalla, muuten, tapasin tanssilattialla (juu, menin salsaamaan vaikka tanssitaitoni on hankittu ala-asteen kouludiskosta) irlantilaisen tyypin jonka nimi on Oliivi (siis Olive). Han lupasi minulle kadestapitaen opettaa kuinka tehdaan sita kuuluisaa Irish Stewta. Naita lupauksiahan tanssilattiat on pullollaan mutta aikomukseni on pommittaa tekstiviestein jottei vaan paasis unohtumaan. Huomenna Lontoo ja keikka (jee!) seka sunnuntaina toita 14 tuntia! Niin se vaan menee etta kun on jotain kivaa niin siita seuraa jotain tyhmaa.

Hauskaa viikonloppua vaan kaikille!

Hyvaa Marraskuuta

Enaa 10 paivaa ja meille tulee internetti kotiin! Jee! Sitten varmaan vilkastuu nama paivitysvalitkin.

Tanne ei kuulu juuri mitaan uutta. Syksy on virallisesti alkanut ja tuulenvoimakkuus on hurja. Pyoraily tuntuu extreme-urheilulta nailla keleilla. Opiskelut alkaa tuntua taas rutiinilta paitsi etta kaikki kurssit ovat tosi mielenkiintoisia ja hyodyllisia. Ensimmaisen esseen deadline lahestyy uhkaavasti jotan sita varten nytkin taalla kirjastossa hengailen.

Eilen oli virallinen Halloween mutta me pidetaan juhlat vasta torstaina. En ole ajatellut pukeutuvani mitenkaan kun ajatuskin naamiaisista on jotenkin ankea. Ruokaa ja juomaa hyvassa seurassa on luvassa salsa-bileiden muodossa ja itseasiassa mina lupasin menna salsa-tunnille ennen varsinaisia bileita. Voi kamala. Viikonloppuna mennaan taas Lontooseen katsomaan yhta bandia ja sunnuntaina on taalla sitten se ilotulituspaiva eli 'bonfire night' josta kirjoittelin tarkemmin tasan vuosi sitten http://vuokkis.blogspot.com/2005_11_01_vuokkis_archive.html.

Mutta tanaan menen toihin koko illaksi. Blaaah.

Hauskaa keskiviikkoa vaan kaikille!

Taydennys

...kun meilla oli blinijuhlat ja kaikki 7 osallistujaa edustivat eri kansalaisuuksia.

Meilla jarjestettiin taas ruokajuhlia.Kun kaapissa kerran oli tattarijauhoja niin hyvinkin luonnollisesti illallinen syntyi blineista. Ne lienee aika eksoottisia kaikille muille paitsi venalaisille ja suomalaisille. Meita oli yhteensa 7 tyyppia jotka edustivat sen seitsemaa eri maata eli: Tanska, Saksa, Italia, Portugali, Intia, Englanti ja Suomi. Ja blinien kanssa tarjoiltiin tietenkin sipulia, hunajaa, smetanaa (taalla ei myyda joten sekoittelin kermaviilista ja ranskankermasta), savulohta, suolakurkkuja ja mitahan muuta oli, no en muista mutta poyta koreili joten kylla siella ruokaa riitti. Blinit maistuivat kaikille ja ilta oli oikein hauska. Jopa niin hauska etta vieraat viihtyivat pikkutunneille saakka ja seuraavan paivan luennolla hengaili vasahtanyt joukko mustat rinkulat silmien ymparilla.


...kun kaytiin Lontoossa elokuvafestreilla

Samaisella viikolla taraytettiin Lontooseen oikein porukalla. Tate museossa on nyt meneillaan sellainen taideinstallaatio juttuhomma joka on oikeastaan vaan tosi pitka liukumaki ja sita saa menna laskemaan. Mina tietysti janistin moisesta mutta muutamat rohkelikot (uskallikot?) menivat laskemaan. http://timesonline.typepad.com/critics/2006/10/tate_moderns_sl.html
Kaytiin tietysti myos Lontoon leffafestareilla katsomassa 'The U.S vs. John Lennon'.

...kun vein lapparini (siis kannettava, ei lapio) vihdoinkin korjaamolle

Tyhmasta paasta karsii koko ruumis, ja niin edelleen. Vein siis pitkaan vioitelleen kannettavani korjaajalle kyselemaan voiko korjata vai pitaako hommata uusi. Selitin ongelmaa ja korjaajat siella sanoivat etta 'juu, naissa on sellainen tyyppivika.... ja etta tulee tosi kalliiksi ja pitaa lahettaa merkkihuoltoon..' Kamalaa, ajattelin, ja sanoinkin etta etteko nyt voisi kuitenkin vilkaista etta saako sita mitenkaan kuntoon. Lupasivat sen tehda ja muutaman tunnin paasta puhelin soi ja siita muutaman kymmenen sekunnin paasta nolouden puna levisi kasvoilleni. Vikahan oli siis se etta naytto oli tosi sumea eika siita juuri mitaan pystynyt lukemaan, ja se taas oli aiheutunut siita etta olin vahigossa saatanyt kontrastia ja nayton kirkkautta niin ettei sita naytosta nakynyt mitaan. Voi miten noloa ja miten tympeaa oli maksaa siita kun joku painelee nappeja joita olisin itsekkin hieman mietittyani voinut painella. No, saastyi ainakin isot rahat.

...kuinka opiskelut ovat alkannet ja olen ottanut jo ensimmaiset askeleet gradua kohti

Olen aivan innoissani tasta uudesta projektistani. Meitsi se taalla vaan vaantaa gradua. Olen kaynyt jo juttelemassa ohjaajani kanssa ja saanut hyvia ideoita miten alan materiaalia kerailemaan. Ja nyt kun tietokonekkin toimii ja kohta meille tulee nettikin niin alan tosissani jarjestelemaan ja kirjoittelemaan. Nyt nain jalkeenpain kun mietin niin tykkasin oikeastaan tehda sita mun kandityota eika se ole edes mitenkaan traumatisoinut minua. Mahtavaa, en oikein edes malta odottaa.

Viikot kulkee aivan mahdotonta vauhtia! Miten ihmeessa voi olla jo perjantai? Ja miten voi olla etta ihan kohta on marraskuu?

Terveiset kirjastosta! Ensimmainen kirjastoreissu talle vuodelle. Toistaiseksi kaikki tuntuu viela kivalta ja jannittavalta joten yritan nyt ammentaa tata positiivisuutta ja olla jaksavainen niin kauan kuin pystyn. Viime viikolla kavin juttusilla tulevan (tai oikeastaan jo olevan) ohjaajani kanssa lopputyosta tai graduksi sita kai suomeksi kutsutaan. Koska aihe on jo valmiina ja muutenkin aikalailla mietittyna niin oli mukavaa jutella jonkun kanssa miten paasisin kunnolla alkuun materiaalin kanssa. Ohjaajalla oli hyvia ideoita joita alan tassa hiljalleen toteuttamaan.

Eilisen 14 tunnin tyopaivan ja sita seuranneen baarihyppelyn jalkeinen tila on tuskin optimaalisin vuoden ensimmaiselle kirjastoreissulle mutta jos nyt saisin edes jotain pienta aikaiseksi niin voin hyvilla mielin siirtya elokuvan aareen illalla. Tanaan mennaan vihdoinkin katsomaan sita Al Goren ilmastonmuuton leffaa. Oli jo aikakin. Kertoilen siita sitten kun olen ko. leffan nahnyt. Hauskaa sunnuntaita.

Maailma parantui eilen illalla, huomasitteko? Meille tuli ruokavieraita. Syotiin vatsantaydelta pinaattilasagnea ja juotiin punaviinia. Ilta jatkui paikallisen kautta kampukselle. Olipas tosi hauskaa viettaa nain onnistunutta iltaa hyvassa seurassa.

Tanaan kampuksella naytetaan 'mies vailla menneisyytta' (taas) jonne menen uusien ystavieni kanssa. Talle paivalle ei ole luentoja eika mitaan muutakaan tarkeaa. Davekaan ei ole toissa. Ja aurinkokin paistaa niin etta ilma on tosi syksyisen kaunis. Kohta lahden pyorailemaan ja valokuvia ottamaan. Tama kirjoittelu ei nyt nayta onnistuvan..

Tulin yovuorosta (tai siis nukkumavuorosta) suoraan yliopistolle menematta ensin kotiin. Davekin tuli tanne hoitelemaan jotain juttuasioita ennen toita. Kaytiin yhdessa aamiaisella. Tuntui aika kummalliselta.

Olen koko aamun lukenut surullisena Anna Politkovskayan murhasta. Miten voi tuollaista tapahtua Suomen naapurissa? Amnestyn kautta taisin ensin tutustua Politkovskayan kirjoituksiin Tsetsenian ihmisoikeustilanteesta ja muusta. Ja viime kesana Perpignanissa olevassa valokuvajournalismin nayttelyssa oli oikein yksi sali varattu hanen kuville ja teksteille. Ihan kamalaa ja surullista.

Viikonloppu meni hienosti. Perjantaina oltiin opiskelijoita taas ja kampukselle piti tulla nayttaytymaan. Ilta meni hyvin ja tapasin paljon uusia tyyppeja. Sellainen fiilinki on etta tasta vuodesta tulee mieleenpainuva. Pyorailtiin kotiin aamuyolla kun taysikuu valaisi reittia. Lauantaina kaytiin Lontoossa katsomassa Linda McCartneyn valokuvia Portrait Galleryssa ja 'mestariteoksia' surrealisteilta National Galleryssa. Ostin uuden sinapinvarisen popliinitakin joka sopii uuden (itse tekemani) kaulaliinan kanssa. Seka uudet farkut! Vihdoinkin.

Kuvia tiedossa myohemmin kun muistan ottaa kameran mukaan. Ehka jossain vaiheessa saadaan netti kotiin niin loppuu tama skandinaaveitta kirjoittelu.

Hyvaa viikon alkua!

Sahlinkia

Taalla sita taas hengaillaan kampuksella. Ulkona sataa ja kadet olivat ihan jaassa kun pyorailin tanne. Tanaan sain erityisluksushienousjutun: numerokoodin maisteriopiskelojoiden salaiseen huoneeseen. No, ei se nyt ehka ole mikaan ihan salainen paikka mutta sinne on rajattu paasyoikeus joten tunnen kuuluvani parempaan sarjaan nyt. Siella salahuoneessa, josta perustutkinnon suorittajana vain haaveilin, on upottavat nahkasohvat, kahvikone, mikro ja paivan lehdet. Tuntuupa tarkealta.

En malta odottaa perjantaihin (joka on muuten huomenna, apua!! mihin nama viikot katoavat!!) jolloin saan kirjaluettelot ja paasen osallistumaan ensimmaiseen seminaariin, jee jee jee! Olen niin tohkeissani uudesta statuksestani ettei minua melkein haitannut etta uudessa opiskelijakortissani on sama vanha kuva vaikka vartavasten laittauduin uutta valokuvaa varten. Ei se mitaan, nyt kun kerran olen the graduate.

Olen ollut muuten toissakin jo tanaan. Ja tana aamuna tapahtui vihdoinkin se klassinen heraaminen jolloin suustani paasi sanat : mun pitais olla nyt toissa!. Juuri niin, nukuin pommiin! Ja mita luultavammin, heratyskelloni ei tehnyt tepposia vaan mina itse hiljensin kellon ja jatkoin unia. Ja taytyy sanoa ettei ole mukavaa herata nain. Olin peseytynyt ja pukeutunut n.3 minuutissa ja sitten aloin miettimaan etta miten sinne toihin nyt sitten oikein paasee tahan aikaan. Ei siis muuta kuin taksia soittamaan ja onneksi sainkin yhden sopivasti. Soitin toihin etta tulen myohassa. Kamalan noloa jotenkin. Oikein havetti tulla myohassa vaikka eihan sille mitaan mahda. Onneksi oli sentaan lyhyt paiva joten tasta paivasta voi viela tulla ihan hyva. Ja tuleekin.

Ensimmaista kertaa kuukauteen minulla on perjantai ja lauantai vapaata joten suunnitelmia piisaa. Huomenna on kuitenkin tarkea yliopistopaiva mutta illalla repostellaan. Hauskaa viikonloppua kaikille jos en huomenna ehdi paivitella!

Terveisia Veronasta

Meidan pieni lomapyrahdys suuntautui Veronaan. Kaupunki oli kaunis, ruoka oli hyvaa, viini maukasta ja kulttuuri korkeaa. Kolmeen paivaan mahtuu yllattavan paljon toimintaa. Kierreltiin kaupungilla, katseltiin nahtavyyksia, ihasteltiin taidetta Castelveccion linnassa, syotiin herkullista ruokaa, juotiin hyvaa viinia, kiivettiin Roomalaisen teatterin raunioita pitkin korkealle katsomaan kaupungin valoja illan hamartyessa, loydettiin sattumalta ilmaistapahtuma jossa oli bandeja soittamassa, tutustuttiin bandin jaseniin ja paastiin paikallisten mukana baarikierrokselle, tutustuttiin Lucaan joka on vaatesuunnittelija ja jolta Dave sai t-paidan (tosi hienon muuten!) ja paljon muuta kaikkea!

Tassa muutama kuva (otettu minun uudella, hienolla kameralla)

Veronan reissun jalkeen olen ollut taas tosi intensiivisesti toissa. Mutta nyt olen yliopistolla rekisteroitymassa. Tama paiva on yhta pitkaa sahlaysta ja juoksemista eri toimistoissa hakemassa paperia ja lappusta. Koko kesan olen odottanut etta opinnot alkaa ja nyt ollaan jo nain lahella! Ihanaa! Opiskelu on parhautta.

Meita yhdistaa 26.08.1980

Loysin syntymapaivakaiman!! Ja voi jee, millainen innostus siita tuli! Tallainen keskustelu kaytiin eilen tyopaikallani (englanniksi tietenkin)

Mina: Kuinka vanha sa muuten olet?
Lindsey: tosi vanha, 26
Mina: makin oon 26
Lindsey: koska sa oot syntynyt?
Mina: elokuussa, 1980. Koska sa?
Lindsey: makin oon syntynyt elokuussa! 26. paiva!
Mina: Ei voi olla totta! Makin oon!

Tanaan oli taas vapaapaiva toista ja menin kaupungille vihannesostoksille ja sattumalta tormasin Lindsey:in. Kaytiin kahvilla ja oli niin kivaa etta jatkettiin Magnersille laheiseen kuppilaan. Huomasimme pian etta meita yhdistaa muutkin asiat kuin ko. paivamaara. Voi miten mukavaa on tutustua mielenkiitoisiin tyyppeihin ja saada uusia kavereita!

Tanaan on satanut koko paivan. Haluaisin tehda kanakeittoa. Vihdoinkin on sellainen syksyinen paiva etta voi herkutella keitolla. Illaksi Dave kay hakemassa leffan ja meidan koekeittiossa tehdaan sipseja ja ketsuppia.

Nama ohjeet on pastanjauhajien sivulta! Kannattaa tutustua!http://pastanjauhantaa.blogspot.com/

Kana-nuudelikeitto

400-500 g broilerin filee-suikaleita (maustamaton)
1 nippu kevätsipulia tai pari tavallista sipulia
150 g nuudelia
7 dl vettä
1 tlk kookosmaitoa
1 lime
2 rkl punaista currytahnaa
2 rkl soijaa
4 rkl thai fish saucea
2 rkl makeaa chilikastiketta
mustapippuria pari kierrosta myllystä

Paista broilerisuikaleet ja kuullota sipulit. Kiehauta kattilassa kookosmaito ja red curry -tahna. Lisää vesi, sipulit ja broilerit - kiehauta. Lisää mausteet, limen mehu ja nuudelit. Keitä 5-7 min. Valmista!

Sipsit

Pese ja harjaa yksi iso peruja. Viipaloi juustohoylalla ihan ohueksi ja asettele viipaleet leivinpaperille vieri viereen. Sivele oliivioljylla ja mausta suolalla ja pippurilla (tai vaikka paprikalla ja grillimausteella, ei kai se ole niin nuukaa!). Uusi 180-asteiseksi ja perunat paistoon ylatasolla noin 20min. Tai sitten kun ovat valmiin oloisia. Jotkut sipsit jaavat vahan oljyisiksi niin niita voi kuivattaa talouspaperin paalla.

Ketsuppi

1 kg kypsiä tomaatteja
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
2 dl sokeria
2 dl viinietikkaa
2 rkl siirappia
2 tl suolaa
1/4 tl kanelia
ripaus kardemummaa, neilikkaa, cayennepippuria, mustapippuria ja valkopippuria

Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Lohko tomaatit ja poista niistä kanta. Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna sipulit. Poista paprikasta kanta ja siemenet ja leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi. Mittaa kattilaan viinietikka, sokeri ja siirappi. Kuumenna. Lisää joukkoon paloitellut kasvikset ja mausteet. Kiehauta seosta runsaan tunnin ajan eli kunnes kasvikset ovat täysin pehmenneet ja seos on hieman kiinteytynyt. Soseuta huolellisesti. Jos seos ehtii soseutumisen aikana jäähtyä, kuumenna se vielä kattilassa. Tölkitä kuumana kuumennettuihin tölkkeihin. Ketsuppi säilyy viileässä kuukausia.

Muistakaa suosia luomua lahiruokaa, nyt on kotimaiset tomaatit ja sipulit viela kaupoissa edullisesti. Lisa-aineetonta ja herkullista!

Nyt on edessa rankka tyoviikonloppu joka jatkuu tiistai-iltaan saakka. Keskiviikkona lennetaan muille maille. Takaisin blogin aareen tulen vasta ensikuun puolella joten hauskaan viikkoa vaan kaikille!

Mina se taalla taas..

Alkaa helpottaa, tuo matalapaine nimittain. On aika kurjaa, muuten, jos ei voi poistua asunnostaan ilman sarkylaake arsenaalia. Lasken paivia Italian reissuun, viikkoja koulun alkuun ja kuukausia joululomaan. Siihen saakka pystyn suunnittelemaan mutta vuosi 2007 ei viela kerro itsestaan mitaan. Minulla ei ole siis hienointakaan aavistusta mita tuo vuosi tuo tullessaan. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina etta tama nimenomainen vuosi tulee muuttamaan elamaani enemman kuin esimerkiksi vuosi 2005 joka oli kaikenpuolin mielenkiintoinen ja vauhdikas muttei sinansa poikinut juuri mitaan pitkallista.

Viikot vierii aivan kasittamatonta vauhtia! Miten voi nyt jo olla keskiviikko? Mita tapahtui maanantaille ja varsinkin tiistaille?! To do- listakin makaa paivattamattomana.

Lisays myohemmin:

Jihuu! Meidan lukujarjestykset on julkaistu ja nyt tiedan etta tulen olemaan toissa maanantaisin ja keskiviikkoisin ja ehka joskus myos viikonloppuisin. Syksysta tulee rankka tai ahkera, riippuen energiatasostani. Haaveilen paastoamisesta (taas) jotta paasisin eroon tasta tukkeesta ja irroitettua vahan energiaa piilolihaksistoon.

Feministienergiaa sensijaan voi ammentaa taalta http://www.naisunioni.fi/tulva/index.html

Matalapainetta

Taalla on matalapainetta. Kuulemma oikein trooppista sellaista. Minulle se aiheuttaa paansarkya. Dave kavi apteekista hakemassa laaketta ja siella kerrottiin etta se johtuu matalapaineesta.

Toita on edelleenkin paljon ja kiiretta pitaa. Onnekseni tyopaikkani on rentoilukeskus jossa suurinosa ajasta jutellaan, hengaillaan, syodaan ja katsellaan telkkaria. Parhautta on se etta tyokaverit on kivoja ja hyvaa henkea piisaa joten pitkan pitkat vuorot eivat tunnu niin hankalilta. Rasittavuuksiakin sattuu joka paivalle mutta ne nyt on ollut sellaisia pikkujuttuja (ainakin toistaiseksi). Mutta jos samassa paikassa hengailee n.60 tuntia viikossa niin tuntuu ihan mukavalta etta lahiviikoille on tiedossa omaa juttua ja hauskuutta.

Daven kanssa on kivaa hengailla ja viikonloppuna kaytiin oikein elavissa kuvissa. Kaytiin katsomassa Almodovarin 'volver' joka oli aivan tosi hyva! Meidan kylan leffateatteri on hieman ankea joten jouduttiin junailemaan Ipswichiin katsomaan ko. leffaa. Mutta se olikin sitten sen arvoista silla leffakokemus oli erittain miellyttava. Ajatelkaapa itse: paljon jalkatilaa, kallistuva selkanoja, pehmeat istuimet, taydellinen valaistus ja leffa jonka toivoi jatkuvan ja jatkuvan.

Syksy alkaa vihdoinkin saapumaan kaupunkiin, tosin ei ilmaston puolesta. Lontoon elokuvafestareiden ohjelma on julkaistu ja mina suunnittelen tyovuoroni sen mukaan. Yliopiston kirjaluettelot on julkaistu, joten amazon.co.uk sivut on ahkerassa luennassa. Ostin ihanat sinapinkeltaiset langat villatakkia varten. Hankin vihdoinkin sellaisen lenkkeilylaitteen joka laskee kalorit, kilometrit ja muut tarkeat jutut ja siihen voi ladata myos musiikkia. Kohta saan uuden opiskelijakortin ja sita myoten 20% alennuksen kirjakaupoista, eli pokkariostoksille menoa odotellaan. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata etta allekirjoittanut on vihdoinkin saanut palkkapussin.

hii-o-hoi

Minapa se vaan menin ja ostaa taraytin halpalennot eurooppaan. Hih, saa nahda mita Dave tuumailee. Mutta, top top, eipas hotkyilla. Kyseessa on vaan pieni kolmenpaivan pyrahdys eraaseen eurooppalaiseen kaupunkiin jossa tarkoituksena on tyydyttaa kulttuurin-, taiteen- ja historiannalkamme.

Syksysta haaveilua

Terveisia helteesta. Taalla on taas aivan tukahduttavan kuumaa. En kylla jaksaisi enaa millaan ajatellakkaan mitaan kesavaatetusta. Muutama viikko sitten olin aivan onnessani kun paasin kayttamaan uusia punaisia hai-saappaitani kun kavin kerailemasa boysenmarjoja. Kunnollista syksya taalla on vietetty aika ajoin mutta sitten aina tulee tallainen takakesa. Haaveilen sienimetsasta ja kosteasta syysilmasta. Haluan kayda kampaajalla leikkaamassa pois taman ahdistavan kesaruoskan ja lenkkeilylla ohentuneet reiteni ansaitsevat kunnolliset uudet farkut. Mutta tietenkaan mitaan noista ei voi hankkia ennenkuin kunnollinen syksy tulee niin ettei ole enaa pelkoa etta helteet yllattaisivat.

Syksy on parhautta. Olenkin jo kutonut yhden kaulaliinan. Haluaisin myos tehda lapaset mutta ilman ohjetta moinen tuntuu hankalalta. Miten se peukalohomma tehdaan? Villasukista haaveilee myos perheeni toinen jasen mutta kantapaan tekemisesta ja siina onnistumisesta en ole uskaltanut edes uneksia. Sain neulelehden mukana banbupuikot joilla kutominen nayttaa jotenkin coolimmalta kuin tavallisilla puikoilla. Niissa on vaan sellainen ongelma etta minun tiukassa kasialassa ne tuntuvat liukkailta joten bambupuikoilla kutominen on jatettava julkisiin tiloihin kuten bussiin ja junaan (koska se nayttaa ja kuulostaa niin kivalta mutta on oikeastaaan aika hankalaa).

Tanaan hengailen siis vapaalla ja viikonlopuksi menen toihin. Nama vapaapaivat on mukavia kun ne osuvat viikolle.

Hauskaa viikonloppua!!

VAROITUS: tama on pitka postaus ilman skandinaaveja

No niin... mistas sita alkaisi.

Kesa meni kohisten ja niin edelleen.

Heinakuussa hengailin tyottomana ja rahattomana kotosalla. Tylsyytta hoidin pitkilla pyorailyretkilla ja kunnollisten kesailmojen nautiskelulla. Heinakuun puolessavalissa aiti ja isa tulivat kylaan ja juhlimaan valmistumistani. Viikon vierahtaessa ehdittiin maakuntamatkailla ja lomailla porukalla. Heinakuun vaihduttua elokuuksi alkoi minunkin elamaan tulla enemman sisaltoa. Aloitin tylsan toimistotyon ja jo viikon aikana oli sieluuni viiltynyt lukusia paperihaavoja joten paatin katsella jotain muuta hommaa. Tyon hedelmien tipahtelu pankkitililleni teki gutaa elamanlaadulle joten tyottomyys ei todellakaan tuntunut vaihtoehdolta.

Elokuun puolivalissa Suomesta tuli taas vierailupaketti piristamaan meidan arkea. Ohjelmaan kuului syomisen ja juomisen ohessa myos Lontoota ja erityisesti Camden Town:in clubielamaa. Suuri kiitos viela osallistujille! Kuun edetessa minakin vanhenin vuoden verran ja havaitsin hienoisia uurteita silmieni ymparistossa. Paluuta ei siis ole! Kammottava 30 siintaa lahenpana kuin koskaan aikaisemmin. Synttariviikonlopulle osui myos Notting Hill carneval joka kuuleman mukaan on Rio karnevaaleista seuraavaksi suurin. Paikalla oli arviolta 2 miljoonaa ihmista (ihan virallinen arvio, huom!)!! Ja taas meilla oli hauskaa! Syotiin karibialaista ruokaa ja juotiin Jamaikalaista olutta samalla kun katseltiin sambaajien menoa karnevaalikulkueessa. Kokemuksen arvoista todellakin.

Elokuun lahestyessa loppuaan alkoi meitisn tyomotivaatio kuivua kokoon. Halusin tehda jotain muuta hommaa. Onneksi, alkukesainen vierailuni tyottoman arjessa poiki tulosta ja sain haastattelupyynnon sellaiseen mestapaikkaan jonne ihan oikeasti (siis aikuisten oikeasti) halusinkin. Ja sainkin sen paikan! Syyskuun alussa aloitin homman jonka mairitteleva tyonkuva on nimeltaan 'support worker'. Eli, lyhyesti hengailen paivat pitkat (todella pitkat paivat muuten, eilen tein 14tuntisen tyopaivan!!) nuorille tarkoitetussa turvatalossa. Nyt on yksi viikko takana ja olen ihan innoissani. Tyo on kivaa ja motivoivaa ja palkkakin hymyilyttaa, joten mikas sen parempaa. Tai oikeastaan, viela parhempaa on se etta voin tehda tata tyota opintojen ohella joten talous ei ole jatkuvan konkurssin partaalla.

Ainoa harmittava asia mika tasta kesasta jai mieleen on se etten ole matkustanut minnekkaan. Ja siksi istunkin nyt tassa tietokoneella katselemassa halpoja lentoja jonnekkin ensi kuussa. Sellainen tunne on nyt etta pakko on paasta menemaan. Ei kesa tunnu miltaan jos on vaan yhdessa paikassa ja voihan sen kesareissailun hoitaa myos lokakuussa. Niin.

Etta sellaista tanne. Kaikenlaista arkipulinaa on tiedossa piakkoin mutta taman kuun siis painan toita kuin viimeista paivaa joten ihan aina ei jaksa paivittaa!

Hahaa, elossa ollaan!

Valitettavasti blogihiljaisuuden syyna ei ole maailmanymparimatka, hyvantekevaisyystyo kehitysmaissa eika mikaan muukaan kiinnostava juttu. Lupaan palata radalle lahiaikoina joten alkaa luovuttako taman blogin lukemista.


x

Kesalaitumilta terve! Tai siis ainoa asia joka elamassani on nyt kesalaitumilla on tama blogi.

Jotta taalla maassa paasee toita tekemaan niin on ensin osallistuttava paperisotaan virastoja vastaan. Kamalaa juoksemista ja hotkyilya tama elama on ollut. Piti ihan naapurikaupunkiin asti matkustaa saadakseen jonkun kansanvakuutusnumeron!

Paasin toihin, enka tykkaa! Ihan tyhma paikka ja ankeita tyokavereita. Sain nimittain tanaan soiton toisesta paikasta jossa ne olis valmiita palkaamaan mut pitkaksi aikaa ja olemaan joustava tyoajoissa! Duuni alkais vasta syyskuussa eli nyt aion ihan pokkana hengailla tuolla tyhmassa duunissa ja sitten vaan syyskuussa sanoa etta sortsi, nyt ma lahen.

Kaikkea on tapahtunut mutta koska muuten tulisi tikkua silmaan niin laitanpa vaan ihan ranskalaisilla viivoilla viimeaikaiset hommat:

- Valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi ja sain pitaa neilohattua ja sellaista kaapua. Olisin halunnut heittaa sen hatun ilmaan niinkuin amerikkalaisissa leffoissa mutta en kehdannut koska kukaan muu ei tehnyt niin. Se harmittaa hieman.

- Aiti ja isa tuli kaymaan ja royhistelemaan rintaansa ylpeydesta minun kantaessa ko. hattua ja katellessa dekaania ja muita yliopistohemmoja.

-Reissattiin pitkin ihastuttavaa Norfolkia

-Daven (16v) teini sisko tuli kylaan ja aiheutti hermoromahduksia ymparillaan. Vanhemmat olivat huojentuneita paastessaan eroon teinistaan ja tytto helpottunut etta paasi eroon kalkkiksista muutamaksi paivaksi. Win-Win saattaisi joku sanoa, mutta me ei kylla tassa pelissa mitaan voitettu -kalliita ovat nuo teinityttoset ja niiden yllapito.

- Tamanhetkinen motivaatio tulee syksyn ajattelemisesta -ma olen jo kyllastynyt tahan helteeseen ja tallaiseen kesaan. En jaksa enaa. Haluan kayttaa farkkuja ja tennareita!

Tallaista tanne. Viikonlopuksi on taas tiedossa jotain ankeita hellelukemia. Uhmataan melanoomaa ja mennaa festareille! Jee!

No jopas venyy ja paukkuu nama paivitysvalit! Ei siis olla vielakaan hommattu nettia, syy on siina ettei ole rahaa. Ollaan muutenkin aika totaalisen PA just nyt mutta tilanne helpottunee kun aloitan tyot.

Eli siis sain toita (huh, onneksi)

Elama on niin tavallista ettei mitaan kummepaa kirjoitettavaa ole ilmaantunut. Kaytiin IKEA:ssa syomassa lihapullia ja ostamassa kaikenlaista tarpeellista (?!). Sohva puuttuu edelleen mutta muuten alkaa kamppa olla kalustettu. Illat on ihania taalla. Sellaisia valoisia ja lampimia. Daven tyoaika kun on toimistoaika niin illlat ja viikonloput ovat tarkeita. Pitkat pyorailyretket, picknickit ja maaseutu on varsin mukavaa. Lontookin on mukava, varsinkin puistot siella. Kultuuria ollaan harrastettu live-musiikia kuunnellen.

Mina haluaisin matkustella enka olla kotona kokoaikaa. Olenkin tylsyyksissani kehitellyt itselleni addiktion lenkkeilyyn, suklaamuroihin ja jaakahviin. No, onneksi ensiviikoksi on tiedossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja vahan reissaamista taman ihanaisen East Anglian ulkopuolelle!!

Kuuntelussa Thom Yorken 'soolosingle' (jota ei saa sanoa soolosigleksi, mutta mika sitten on sellainen artisti joka lahtee badista ja tekee oman levyn?!) jota on haukuttu ylisupermegamelankoliasta. Ihmettelyssa mita tapahtui White Stripesille ja mista tama The Raconteurs oikein tuli? Mietinnassa myos miksi media maalailee Pete Dohertysta jotain surusilmaista ruonoilijapoikaa (ei minusta se viimeisin laulu nyt ihan mitaan runoutta ole)? Lukemisena (vihdoinkin kun on aikaa) A Short History of Tractors in Ukrainian, jossa on ihastuttava feministihenki ja jonossa on paljon muita lukemattomia kirjoja! Kutominen on valiaikaisesti jaanyt koska Daven mummo lainasi minulle ompelukonetta, joten silla olen surautellut vaikka mita! Ja olen ihan vitsaillakseni kaivanut esiin espanjan kirjat ihan vaan kertausmielessa. Jos olisi rahaa en ikina tekisi mitaan muuta kuin kuuntelisi levyja, lukisin kirjoja ja pyorailisin. Onneksi tata autuutta on viela reilun viikon verran jaljella.

Kesainen viikonloppu

Perjantai-ilta oli niin lammin etta lahdettiin pienelle pyoraajelulle katselemaan kun aurinko laskee peltojen taakse. Kesa-illat ovat parhautta!! Luonnon rauhassa, kaukana kaupungin melusta eika merkkiakaan saaskista!! Ihanaa! Kotiin tultuamme ei jaksettu kovin kauaa hengailla sisatiloissa vaan mentiin kaveriporukan kanssa terassi-iltaa viettamaan. On kivaa asua kaupungilla kun voi ihan huoletta kavella kotiin heti kun alkaa vasyttamaan.

Lauantain ohjelman maarasi jalkapallo.. voi surkeus! Mina hinkusin taas pubiin katsomaan ja tallakertaa tuo meidan kulmapaikka olikin ihan tupaten taynna. Aluksi salaa toivoin etta Portugali olisi voittanut mutta matsin loppupuolella alkoi huono-omatunto kolkuttaa ja paatin tsempata Englantia, ihan vaan paikallisten fanien takia. Ei, en mina rankkarikisaa toivonut! Enka varsinkaan sita katkeraa haviota! Paivan ainoaksi ilouutiseksi jai loytamamme ita-eurooppakauppa jossa myydaan smetanaa!! Ihan oikeaa smetanaa!! Dave ei ymmartanyt olla tasta onnellinen vaan surkutteli koko illan Rooneyn punaista korttia ja muuta epista.




Tassa oli kaikki viela JEEE ja toivoa oli ilmassa!



Tassa kohtaa alkoi jo sattumaan. Kuvassa on monta (tyhjaa) pulloa Magners siideria joka on aivan huippua varsinkin kuumalla ilmalla!


Sunnuntai aamuna mittari naytti yli 30 astetta. Kaupunki on tallaisina paivina aivan tuskallinen paikka joten lahdimme jo aamutuimaan kohti rannikkoa. Ja mita sielta loytyikaan!? Kuka enaa kaipaa Torremolinosta kun voi menna Walton-on-the-naze:iin!! Kolme puntaa meno-paluu lippu ja yoksi paasee kotiin! Pyorailtiin pitkat patkat rannikkoa Frintonin ja Holland-on-sea:n kautta Clactoniin (yhteensa 15mailia(laskekaa itse, en mina muista paljonko tuo on kilometreossa!)).

Evaana meilla oli wrappeja, koska ne nyt on vaan niin katevia ja keveita herkkuja. Ja koska teemana oli valimeri niin wrapit oli maustettu espanjalaisittain chorizo makkaran siivuilla ja manchego juustolla seka salaatilla ja tomaatilla. Toinen evaswrappi oli kreikkalaishenkinen fetajuuston ja oliivien kera maustettu! Ja mansikoita jalkkariksi! Oli hyvaa.

Aamu alkoi varsin mielenkiintoisesti. Olin lahdossa lenkille kun postimies toi Davelle osoitetun kirjeen House of Commons:ilta. Siis eduskunnasta!! Olin niin ihmeissani etta soitin Davelle toihin ja kysyin saako avata. Sain avata ja siella oli meidan paikallisen kansanedustajan vastaus Daven kiukunpuuskaan. Eli, nyt kun me asutaan kaupungilla niin Dave joutuu pyorailemaan toihin vilkkaiden teiden varsilla ja yhtena aamuna silla oli vaan kilahtanut autoilijoiden paskamainen kaytos liikenteessa etenkin pyorailijoita kohtaan. Tasta seurasi tulikiven katkuinen meili liikennelaitokselle, kunnanhallitukselle ja paikalliselle kansanedustajalle.

Tama on ihan oikea ongelma taalla ja pyorailyn kieltaminen kaupungeissa nousee joka kevat otsikoihin samassa mittakaavassa kuin koiranpaska keskustelu Suomessa. Viha on molemminpuolista mutta koska pyorailijoita on niin pienenpieni vahemmisto ei heidan aantaan juuri kuunnella.

Tama kirje joka tana aamuna tuli oli hyvin ymmartavainen ja sovitteleva (voiko kansanedustajalta odottaa muuta?) ja sisalsi kutsun Bob Russell:in paikallishallinto kokoukseen ja sita seuraavaan puutarhajuhlaan. Koska paikallispoliittinen vaikuttaminen on hauskaa ja siella tarjotaan ruokaa niin mina ainakin haluan menna. Puutarhajuhlat! Ah, miten aristokraattista ja ylaluokkaista!

Taman paivan kruunasi tieto arvosanoista. Hienosti meni! Kuukauden paasta juhlitaan yhteiskuntatieteiden kandidaattia, eli minua! Ja jos kaikki menee niinkuin mina haluan niin vuoden paasta juhlitaankin sitten maisteria.

Muutakin hyvaa kuuluu eli sain eilen kutsun tyopaikkahaastatteluun sellaiseen hommaan mihin todella haluaisin ja toivon etta paasen! Tasta duunista voisi olla suurta hyotya myos tulevaisuudessa. Mutta kerronpa siita tarkemmin sitten jos jotain kerrottavaa tulee.

Jottei kukaan luule etta minun elama olisi vaan hauskaa ja ruusuilla tanssimista niin kerronpa muutaman harmituksen aiheuttajan:
- Olen lahetellyt CV:ita joissa on vaara puhelinnumero
- Olen (valiaikaisesti) havittanyt kaikki tyo-, ja koulutodistukset
- Ei ole yhtaan rahaa
- Israel hyokkasi Palestiinaan (no ei tama ole ihan henkilokohtainen harmi mutta suututti aikamoisesti)

No jopa oli taas juhannus. Ei siis ollut minkaanlaista!! Lauantaina aamuna Daven isovanhemmat tuli tuomaan meille sellaista ruokapoyta juttuhommaa. En ollut alkuunkaan vakuuttunut etta haluaisin sellaisen mutta lupasin kuitenkin vilkaista. Suuressa kohteliaisuudessani en tietenkaan kehdannut laittaa niita vanhuksia raahaamaan sita poytasysteemia takaisin kotiinsa niin meillehan se jai. Se on tosiaan pieni ja nappara ja on ihan kivaa kun voi syoda poydan aaressa eika sangylla tai lattaialla mutta kun tuo sattuu olemaan sita eniten inhoamaani sisustus juttua:rottinkia!! En mina halua etta aina kun liikahdan tuolillani tai lasken haarukan poydalle niin raksuu ja natisee. No ei saa olla nirppanokka, joten kai mina tuon kanssa siedan olla.

Leivoin korvapuusteja niille isovanhemmille ja kavi niinkuin aina kay, etta vain ihan muutama niista oli sellaisia houkuttelevan ja kauniin nakoisia. Kun menin kaymaan pikasuihkussa 10min ennen kuin ne isovanhemmat tuli niin Dave oli vetanyt huiviinsa ne kaikkein somimmat puustit!! Kiitos vaan!

Illemmalla mentiin Daven kanssa kaupungille ja siella oli puistossa sellainen tapahtuma kuin tuiki-tuiki-tahtonen -laulun kirjoittamisen 200 vuotis juhla. Joku on keksinyt vaittaa etta tuo loru on taalla kirjoitettu ja niinpa sille sitten oli tallainen tapahtuma omistettu. Ohjelmassa oli kaikenlaista tahtiin liittyvaa juttua kuten kaukoputkia, tahtikarttoja ja muuta. Kotiin tultaessa meidan talon vastapaisessa pikkupuistossa oli myoskin tapahtumaa: Mansikkafestarit! Ihan mielenkiinnolla mentiin katsomaan kun musiikki soi ja paikalla oli paljon ihmisia. Ja aika nopeasti poistuttiin kun oli niin ankeat festarit etta ihan nolotti olla siella.

Kotona tehtiin tapaksia ja ilta olikin tosi kiva. Oli ihanaa tehda ruokaa oikein pitkan kaavan mukaan omassa keittiossa ja sitten syoda kynttilanvalossa ja kuunnella hyvaa musiikkia. Miinusta tuli ainoastaan siita rottinkipoydasta mutta kaipa siihenkin voi jotenkin tottua.

Sunnuntaina ei sitten tietenkaan ollut mitaan muuta maailmassa kun jalkapallo. Talla kertaa tosin mentiin pubiin katsomaan ja se olikin aikamoinen kokemus. Lehdissa on ollut paljon juttua jalkapalloilijoiden vaimoista mutta nakisittepa nuo paikallisten jalkapallofanien vaimot! Aikamoinen liuta pubiruusuja hengailla tupakit kadessaan eika olemus ollut kovinkaan posh. Jalkapallon katsominen pubissa on kylla ihan omanlaistaan!! Suurimmalla osalla ihmisista oli englannin pelipaidat paalla ja huuto oli kova! Eratauolla tarjoiltiin grillattua kanaa ja ranskiksia ihan ilmaiseksi. Tuntui ihan kun olisi ollut jonkun kotona kylassa! Ihmiset jutteli ja tervehti meita ja tarjoitui hakemaan juomia tiskilta!

Mulle tuli koti-ikava! Taalla on ihan paska kesa. Tuulee vaan eika ole edes rantoja minne vois menna ottamaan aurinkoa. Eika ollenkaan sellainen kesainen tunnelma niin kuin suomessa vaan voi olla. Kaikki kesatapahtumat on tosi kalliita, ei taalla tiedeta espan lavasta tai kaivarin konserteista! Mitaan muuta ei voi tehda kun homehtua sisalla tai hengailla pakokaasuisessa kaupungissa. Helsigissa merenaarella on aina raikasta ja torilta saa makeita mansikoita ja lihapiirakoita eika mitaan allottavia ranskiksia ja kalaa!

Nauttikaa suomen kesasta, te etuoikeutetut! Nyt tekisi mieli vannoa etten enaa koskaa halua viettaa kesiani missaan muualla kun Suomessa! Ei tama tammoinen ole mistaan kotoisin!

Muuttopäivän aattona

Täällä minä istun pahvilaatikoiden keskellä. Huomenna me muutetaan mutta Dave lähti jo tänään vanhemmilleen hakemaan autoa ja joitain huonekaluja (jotka meille ystävällisesti lahjoitetaan (ei siis autoa lahjoiteta!!)). Sitten aamulla mennään ja avataan uuden kodin ovi ja alkaa muuttaminen. Vuosi sitten kun tänne muutettiin meillä oli 9kpl pahvilaatikoita täynnä kirjoja, levyjä, vaatteita, astioita ja muuta kamaa. Nyt pahvilaatikoita on 18kpl! En tosiaan ymmärrä mistä tämä roina on tähän pikkuruiseen huoneeseemme päätynyt mutta jotenkin sitä vaan on kerääntynyt. Onneksi nyt muutetaan isompaan kotiin jonne voi levittytyä rauhassa (ja kerätä lisää kamaa!?).

Tämän blogin päivitys saattaa nyt jäädä vähemmälle koska uuden nettiliittymän hankkimiseen tiettävästi menee viikkoja.

Hauskaa Kesää kaikille!

Tiivistelmä

Opettajien lakko päättyi ja minä sain takaisin kaikki esseet. Hyvin meni! Nyt odotellaan lopputyön ja tenttien tarkistamisen myötä lopullista arvosanaa.

Reissasin Hollantiin viikoksi lomailemaan ja nauttimaan auringosta ja lapsienergiasta. Oleskelu sujui niin hyvin ja rentouttavasti että tänään olen ollut varsin toimekas ja aikaansaava. Hollannissa oli kesä kuumimmillaan mutta takaisin tullessa Englannissa oli vastassa varsinainen myrsky.

Huomenna on työhaastattelu ja tänään olen itkenyt paniikissa sitä ettei minulla ole mitään järkevää päällepantavaa eikä rahaakaan ole liikaa jotta voisi ostaa uusia vaatteita. Jostain kaapin perältä löytyi kuitenkin ryppyinen kauluspaita joka saa luvan kelvata mustien housujen kanssa. Entäs kengät sitten? Ei aavistustakaan.

Tämän loppuviikon täyttää muuttokuorman kokoaminen ja työasioista hermoilu. Lauantaina on suuri ja kauan odotettu päivä. Muutto uuteen kotiin. JEE

Hihihihihahahaa hohohohhhihihihii

Kyllä naurattaa! Vihoviimeinen tentti on ohi. Sain kuin sainkin keskittyttyä vastaamaan kysymyksiin vaikka viimeinen puolituntinen olikin vähän hankalaa.. Kysymyksistä sen verran että tälläkertaa olikin oikein runsauden pula mihin vastaisin. Kolmeen piti vastata mutta minulla olis ollut just täpäkkä vastaus neljään. Sitten piti arpoa kumpaan tulis parmpi vastaus. Mutta siis, ohi on tämä tutkinto! I H A N A A ! !

Nyt seuraa symbolinen hetki kun heitän paperinkeräyslaatikkoon kaikki muistiinpanot ja monisteet! Juhlimaankin pääsen vielä tänään. Jee jee jee.

Kesäkuu

Nyt on kesäkuu! Koko toukokuu hujahti aivan silmien edestä ja nyt pitäisi olla kesä. Täällä ei todellakaan tunnu kesältä. Kylmää ja tuulista, eikä aurinkoa ole kunnolla näkynyt moneen päivään. Antaa kesän viivytellä ihan rauhassa ens maanantaille klo 12 saakka jolloin minä kävelen ulos tenttisalista viimeisen kerran.

Kaikenlaista hermoiltavaa riittää. Tentti pitää hoitaa kunnialla ja sitten alkaa töiden metsästys. Olen myöhässä liikenteessä tietenkin mutta tämä kevät on ollut niin kiireinen etten ole edes ajatellut mitään työn hakua. Jotain varasuunnitelmia on olemassa joten en minä ihan tyhjän päälle putoa kuitenkaan.

Täällä opettajien lakko vaan jatkuu. Vieläkään ei ole tietoakaa miten tämä kevät on mennyt noin niinkuin arvosanojen puolesta. Siitä en kuitenkaan jaksa nyt ottaa stressiä koska kaikki UK:n yliopisto-opiskeljijat ovat samassa tilanteessa. Harmittavaa tämä tienkin on.

Tämä viikko ja viikonloppu pyhitetään täysin tentille joten tuskin tulee mitään jännittäviä postauksia tännekkään. Toivottavasti kelit suosii siellä Suomessa kun täällä nyt näyttää marraskuulta.

Viikonloput on parhautta, varsinkin kamalan viikon jälkeen. En ole ajatellut yhtään tenttijuttua tai mitään muutakaan stressaavaa tai harmittavaa.

Perjantaina käytiin paikallisilla olutfestareilla. Ne oli järjestetty meidän Arts Centressä joka on vanha kirkko mutta nykyään siellä järjestetään enemmän maallista toimintaa kuten keikkoja ja festareita. Päästiin maistelemaan pikkupanimoiden oluita ja siidereitä ja erityisesti paikalliset oli hyvin edustettuna. Löytyipä yhdestä nurkasta Belgialainen baarikin. Valoisan ja lämpimän illan seurauksena kirkon piha, eli hautausmaa, täyttyi iloisista oluen maistelijoista. Illemmalla paikalle tuli vielä blues bandi soittamaan ja tunnelma oli oikein mukava.

Lauantaina vietettiin vesisateen ja edellisillan olutfestareiden seurauksena todella levollista päivää. Vähän yritettiin käydä pyöräilemässä mutta kun vettä tuli niin kuin saavista kaataen niin eikai siitä oikeasti voinut nauttia. Illalla katseltiin Walk the Line -leffaa. Yleensä en kovinkaan lämpene näille hollywood kassamagneeteille mutta tämä oli aika hyvä leffa. Mutta Johnny Cashin musiikki ei siltikään aivan auennut.

Post-tentti fiiliksiä

Huh! Ohi on. Eikä se ollutkaan ihan kamalaa. Käsi krampissa kirjoitin kaiken tietämäni sosiaalitieteiden filosofiasta. Onneksi kohdalle osui sellaisia kysymyksiä joihin olin varautunut ja se jos mikä sai oli hyvä uutinen. Siitäkin huolimatta että tenttipäivän aattona ja edellisenä yönä kohdalleni osui sahaavaa laatua oleva kuumepiikki. Tänään vaivana oli onneksi enää väsymys. Nyt on 10 päivän tauko seuraavaan tenttiin joten viikonlopun aion ottaa ihan kevyesti. Huomenna saan vihdoinkin nukkua niin pitkään kun haluan!

Ihmeellinen juttu oli muuten se että kun lähdin yliopistolle siinä puolenpäivän aikaan niin ulkona oli niin kylmää, pilvistä ja tuulista etten meinannut tareta vaikka päällä oli pitkähihainen, villatakki ja takki. Ihmettelin että mikä kumman taka-syksy tänne on taas tullut. Kaikki ihmisetkin näyttivät niin kärsiviltä. Ihan kuin olis ollut marraskuu. Kun pääsin tentistä ulos joskus viiden jälkeen niin aurinko paistoi ja ihmiset hengaili nurmikolla t-paidoissaan ja sandaaleissaan. Ota nyt siitä selvää.

Tenttijuttuja

Huomenna on se kaikkein kamalin tentti jota pelonsekain tuntein odottelen. Olen lukenut, päntännyt, yrittäyt ymmärtää, kirjoittanut muistiinpanoja, tehnyt mind-mappeja ja kerrannut kertaamiesta päästyäni. Välillä tuntuu että saatan selvitä mutta suurimmaksi osaksi ajasta en ollenkaan luota muistini toimivuuteen. Ja mikäs sen mukavampaa kuin tämä pieni kevätflunssa ja kuume jotka yllättivät viimeyönä. En oikein jaksa uskoa että tässä olisi nyt mitään viiruksen poikaista vaan aivan puhtaasti psyko-somaattinen juttu. 24 tunnin kuluttua tentti on ohi ja tunnelma varmaan sen mukainen. Nyt pitäkäähän peukkuja ja lähettäkää positiivisia ajatuksia tähän suuntaan huomenna klo 13-17 (eli suomen aikaa 15-19) !

kiitos

Suomi voitti euroviisut

Olipas kerrassan mukava viikonloppu! Euroviisuvoitto ja kaikkea!

Säät oli sen verran rasittavat vielä tänään ettei vieläkään päästy kunnolliselle pyöräretkelle. Täällä järjestetään sellaisia pyöräilyretkiä paikallisen runoilijan vetämänä. Ohjelmaan kuuluu tietysti runon lausuntaa ja paikallista historiaa. Olen halunnut sellaiselle retkelle jo kuukaudepäivät mutta viikonloppuisin säät on olleet sen verran huonot ettei ole tullut lähdettyä. Mutta jos ensi viikonloppuna on kaunista niin sitten mennään varmasti.

Tänään käytiin katsomassa Da Vinci -koodi. Dave on lukenut sen kirjan mutta minä en. Ihan ok se oli mutta vähän pliisu. Olisin halunnut vähän enemmän provosoivan leffan mutta tämä oli tehty niin ettei mikään taho vaan hermostu. Leffan alussa näin monenmonta traileria tulevista leffoista ja niiden perusteella näyttää siltä että ennen syksyä ei taida leffateatteriin olla asiaa.

Loppuilta kuluukin mukavasti tenttikirjojen ääressä.

'Tämä on hullua'

Sanoi äiti tekstiviestissään kun suomi voitti Euroviisut!

Olen hokenut tänään 'i can't believe this!!' noin tuhat kertaa. Toivottavasti en harmistuttanut vieraitamme joista kaikki ovat brittilän kansalaisia. Hurjaa! Lordi voittoon euroviisuissa!

Euroviisut

Tänään jännitetään euroviisuja! Meille tulee kavereita kylään syömään ja juomaan. Täällä Englannissa on legendaarinen euroviisu-kommentaattori joka tiettävästi humaltuu ohjelman edetessä niin että loppuillasta on tiedossa joskin hulvatonta menoa. Alkulämmittelyksi näin koosteen noista hulvattomuuksista ja aika huvittavalta se tosiaan vaikuttaa.

Täällä on ollut varsin rasittavat ilmat. Viikolla on kaunista ja aurinkoista mutta annappas kun viikonloppu saapuu niin johan tulee myrskyä ja tuulta. Tänään käytiin katsomassa lp-levysoitinta yhdessä roinakaupassa. Meille on kertynyt aikalailla lp-levyjä joita olisi mukavaa soitella mutta kun hyvät soittimet ovat olleet vähän kiventakana. Kaupanpitäjä oli vanha puhelias ukkeli jonka kanssa Dave jäi juttelemaan. Sillä välin minä menin ihailemaan vanhaa singeriä ja kun palasin takaisin oli Dave ostanut itselleen (toisen) kitaran. Tälläkertaa Lp-soitin jäi vielä harkintaan vaikka aika hyvän diilin se myyjä olisi meille tarjonnut.

Tultiin kotiin kaatosateen saattelemana ja päätettiin tehdä intialaistyyppistä ruokaa. Koska se oli niin hyvää niin laitanpa sitten ' hyvän kiertämään'. Minä en osaa kokata keittokirjoista joten minkäänlaisia mittoja ei tullut otettua. Kunhan maistelin aina välillä niin että sai maut hiottua kohdalleen.

Tarvitaan:

Kurkuma jauhetta (turmenic)
Juustokuminaa (jeeraa)
Kanelia
Kardemummaa
Currya

Pistaasipähkinöitä (tai manteleita tai cashew pähkinöitä)

Valkosipulia
Tuoretta inkivääriä

Maustamatonta jogurttia ainakin 2dl.

Perunaa
Porkkanaa
Paprikaa (vihreä ja punainen)
Kevätsipulia
Herkkusieniä
Kukkakaalia
(tai ihan mitä vaan kaapista löytyy)

Basmati riisiä (tai mitä vaan riisiä)

Ihan ensiksi laita riisi likoamaan ja perunat, porkkanat ja kukkakaali kiehumaan.
Ensin paahdetaan kaikki mausteet öljyttämässä pannussa. Jos jotain mittasuhteita tarvitaan niin kanelia ja currya taisi mennä n. 1 tl/mauste ja kurkumaa ja jeeraa vähän enemmän. Kun mausteet on paahdettu (kestää n. 2minuuttia!) niin lisää vähän oliiviöljyä. Ja siihen sitten inkivääri ja valkosipuli raastettuna. Minä laitoin peukalon kokoisen palan inkivääriä ja 1 valkosipulinkynnen. Sekoittele n. 2min ja sitten heitä mukaan paprikat, kevätsipulit, herkkusienet ja lisää vaikka vettä jos näyttää kuivalta ja anna vähän kiehahtaa. Lisää sitten keitetyt perunat, porkkanat ja muut ja lisää puolet jogurtista ja vähennä lämpöä miedolle. Anna hautua ja maustua kunnolla miedolla lämmöllä ja pistä riisi tulemaan (älä unohda laittaa suolaa).

Kun riisi on valmista lisää kastikkeeseen murskatut pähkinät ja loput jogurtista. Sekottele muutama minuutti ja tarjoile riisin ja jogurtin kanssa. Ihastuttavaa on myös tehdä itse naan-leipää tämän kanssa.

Hahaa!

Eka tentti on takana, jii-haa! Tästä se alkaa.. Nyt on viikko aikaa valmistautua kaikkein haasteellisimpaan urakkaan. Tämänpäiväinen tentti oli vasta alkulämmittelyä! Ihan hyvät fiilikset siitä jäi ja pyysin ekaa kertaa jopa lisäpaperia kun juttua näytti tulevan. Parhautta on kuitenkin että se on ohi.

Tentti päättyi vasta klo 18 ja Dave tuli yliopistolle vastaan ja toi mukanaan valtavan suklaatriflen. Loppuilta kuluikin sitten palautumisessa ja uuden lukusuunnitelman laatimisessa. Aika tyhjentynyt olo.


Lukusuunnitelma



Meitsin uudet kesämonot

Jalkapalloa ja pitaleipiä

Olipas taas mukava viikonloppu! On oikeasti hyvä pitää ainakin yhden päivän taukoja lukemisesta. Lauantaina mentiin kaupungille ja kuinka ollakkaan FA-Cup loppuottelu oli käynnissä. Kaikki pubit oli täpöten täynnä joten päätettiin jättää jalkapallohulinat sikseen ja mentiin kiertelemään kauppoihin. Isohkon tavaratalon keittiöosastolla haaveillessani huomasin Daven kadonneen jonnekkin. Pikaisesti kuitenkin paikallistin jalkapallo-ottelun äänten kantautuvan lähistöltä ja menin katsomaan. No, sieltähän se kodinkone osastolta löytyi, samoin kuin luultavasti kaikki tavaratalon muutkin asiakkaat ja myyjät, katsomassa matsin loppuhetkiä. Peli oli siis edennyt jo jatkoajalle ja jännitys todella tuntui ilmassa. Ventovieraat ihmiset jutteli toisilleen ja taivasteli pelin kulkua. Kaikki näytti olevan West Ham -joukkueen puolella paitsi minä tietenkin hurrasin Liverpoolia ihan vaan Sami Hyypiän takia. Peli meni rankkarikisaksi ja tunnelma tiivistyi sitä mukaa kun maaleja tuli. Liverpool voitti ja 'yleisö' valui takaisin kadulle. Samalla kaikki pubit tyhjentyivät eikä tosiaan ollut vaikea kertoa kuka kannatti ja ketä.

Me jatkettiin siitä sitten terassille siiderille ja paikalle tuli sattumalta myös muita tuttuja. Mutta koska lauantaina oli meidän merkkipäivämme niin pubin jälkeen mentiin intialaiseen ravintolaan syömään. Illalla pyöräiltiin kotiin.

_____________________

Tänään sitten mentiin Clacton-on-sea -nimiseen kaupunkiin jonne on n. 15min junamatka. Colne-joki laskee siellä mereen ja paikka onkin tunnettu pitkistä hiekkarannoistaan ja tivolistaan. Näillä merenrantakaupungeilla onkin ihan oma osansa Englannin historiassa. Nimittäin ennen massaturismia nuo merenrantarysät oli keskiluokkaisen brittiväestön lomailukohteita ja usein niissä on aina tivoli ja casino sekä upeita merenrantahuviloita.
Sittemmin Espanjan aurinkorannikko ja muut turistirysät alkoivat vetää keskiluokkaa puoleensa ja Englantilaisten merenrantakaupunkien kiinnostus koki inflaation ja väkevän maineen työväenluokan rentoilupaikkana. Siitä 1900-luvun alun kukoistusvuosista on jäljellä todellakin enää aavistus mutta ihan mielenkiintoisia paikkoja nuo ovat visiteerata.

____________________

Ja tässä tulee nyt tämä blogin uutuus: Ruoka-osuus. Eli sunnuntain (ja äitienpäivän) kunniaksi ei kokattu perinteistä Sunday Roastia vaan hyvinkin lähi-itä tyyppinen illallinen.


Pitaleivät

1.5 dl vettä
1 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa (täällä nuo pussit on 6 g Suomessa muistaakseni 11 g eli puolet siitä siis)
n. 4 dl jauhoja (koska minä olen terveellinen niin laitoin puolet ruisjauhoja ja puolet vehnäjauhoja)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää lämmintä vettä hiljalleen sekoitellen. Siitä tulee sitten sellainen sopivasti tarttumaton taikina joka pistetään nousemaan kunnes on kaksinkertainen. Tästä taikinasta kaulitaan sellaisia ihan tosi ohuita lättysiä. Ihan muutaman millin paksuisia. Uuni 230 astetta ja lätyt sinne. Sitten seuraa jännittävin vaihe: ilmaa menee taikinan sisään niin että se 'poksahtaa' sellaiseksi pussiksi. Paistoaika n. 8 minuuttia.

Pitaleipien kanssa kuuluu tietenkin hummus-tahna. Netistä löytyy paljon ohjeita mutta me tehtiin se 'mitä kaapista sattuu löytymään' -tyylillä, eli:

½ purkkia kik-papuja
Roiskaus Sitruunanmehua
kämmenellinen Seesamsiemeniä
2 valkosipulinkynttä

Nämä aineet vedellään sähkövatakimella massaksi.

Pitaleipien sisään sitten sopii laittaa mitä haluaa mutta me tehtiin tomaattinen papukastike, fetasalaattia ja raejuustoa. Ja olipa tosi herkullista!!

____________________

Kuvasatoa

Voi paska

Anteeksi nyt vaan kiroiluni mutta syytän siitä täkäläisiä yliopisto opettajia kun ne vaan lakkoilee. Ja nyt näyttää varsin todelliselta se uhka että minä eikä kukaan muukaan koko Britanniassa pääse valmistumaan ajoissa. En ole saanut takaisin mitään kurssitöitä helmikuun jälkeen eikä kokeita kuulemma tarkasteta ennenkuin sopu syntyy. Tänään sen oli tarkoitus syntyä mutta kumpikaan osapuoli ei suostunut mihinkään niin eipä sitten sopuakaan tullut. Varsinaisen paskamaista, sanon minä!

Kutominen on ihanaa

Voi jee, katsokaa miten ihania 60- ja 70-luvun kudontaohjeita löysin!! Nyt todella koetellaan kärsivällisyyttä. Lasken päiviä että tentit on ohi ja pääsen aloittamaan noiden kanssa. (klikkaa kuvaa)



Tentteihin lukeminen sujuu hyvin ja huonosti. Mitä lähempänä tentit on sitä enemmän tuntuu että en ole lukenut yhtään tarpeeksi. Koitan tietenkin olla stressaamatta tästä liikaa mutta kun unettomuus on taas alkanut vaivata. Tähän nyt ei vaan kertakaikkiaan ole mitään muuta lääkettä kuin että yritän sinnitellä kesäkuulle saakka ja sitten voinkin nukkua (ja kutoa) niin paljon kun jaksan.

Nyt taas kirjojen pariin.

Keväiset Pyöräilyretket

Eilen rentoilin koko päivän enkä ajatellutkaan mitään tenttikirjoja. Ihan pokkana vaan viiletin pyörän kera pitkin metsiä ja teitä. Ajatuksiinkin alkoi syntyä jotain tolkkua ja sain itseni jopa vakuuttuneeksi siitä että ihan oikeita asioita olen elmässäni tekemässä. Minulla on ihan selvästi viha-rakkaus suhde kevääseen. Jo monen vuoden ajan kevät on ollut isojen päätösten aikaa. Silloin aina tuntuu että seison jossain tienhaarassa miettimässä kumpaan suuntaan jatkaisin. Ajattelen mielelläni että kaikki vaihtoehdot on hyviä ja jännittäviä ja mitä tahansa päätänkin niin siitä seuraa muutos. Muutos on hyvästä koska muuten kyllästyy. Kyllästymisestä taas seuraa hätiköintiä ja pakonomaista elämän muutosjuttuhommaa. Harmittava juttu näissä päätöksissä on toteutumista edeltävä stressi ja pelko että kaikki menee jotenkin pieleen. En tiedä kauanko haluan että elämässäni on niin monta muuttuvaa osaa mutta tällähetkellä suhtaudun muuttujiin aika neutraalisti, joskus jopa positiivisesti.

Kevät on hyvää aikaa miettiä näitä juttuja eikä yksin siksi että luonto heräilee talven jälkeen ja valoa riittää pitkälle iltaan saakka. Keväällä tuleva kesä ja syksy tuntuvat niin kaukaisilta että uusien asioiden totutteluun on reilusti aikaa. Ihan eri homma syksyllä, silloin ei vaan kestä odottaa että talvi tulisi pian ja sitten kevät. Yritän nauttia tästä keväästä, näistä ajautksista ja toivottavasti elämäni viimeisestä lopputenttihermoilusta.

Täällä kasvaa valtavan suuria hevoskastanjoita!

Mikä ihme on maailmassa vialla kun Makasiinit piti polttaa? Tuntuu jotenkin kammottavalta. Onneksi minä sentään muistan Helsingin Lepakon ja Makasiinien kanssa.

Parempi päivä

Voi kyllä, tänään on paljon paremmat fiilikset kun eilen. Dave oli hyvällä tuulella heti aamusta ja lauleli itsekseen. Eihän sellaiseen tunnelmaan voi herätä väärällä jalalla. Aamu olikin mitä kaunein, ihan oikea kesäinen aamu. Menin kampukselle hoitamaan laskuja ja kirjastoon. Ilma oli kertakaikkiaan mahtava! T-paita, lahkeista käärityt farkut ja sandaalit oli aivan passeli vaatetus. Oli aika vaikeaa pysytellä sisällä kun ulkona oli niin kaunista mutta sain kuitenkin luettua ison ja vaikean alueen läpi ja jopa tehtyä ihan järkevät muistiinpanot luetusta. Kunnollinen valmistautuminen helpottaa tenttistressiä valtavasti.

Iltapäivällä pyöräilin kauppaan ja ostin samalla kudonta-lehden! Mukana tuli sellainen kierrepuikko jolla voi tehdä pipoja. Jos nyt aloitan saatan hyvinkin saada ensisyksyksi jonkinlaisen päähineen aikaiseksi!! Totesin myös että pyöräily on parhautta ja päätin samalla suihkaista kaupungille Davea vastaan. Linnan puistossa oli kukkaistutukset loistossaan joten jäin sinne vähän kuvailemaan. Nyt sattui olemaan molemmat kamerat mukana niin saan tännekkin muutaman kuvan laitettua.

Elämä tuntuu taas tasaisemmalta ja mukavammalta. Tulevaisuuden kannalta tärkät asiat alkavat hiljalleen hahmottumaan ja palaset loksahtelevat paikoilleen. Ihanuutta on se että nyt on perjantai ja olen armahtanut itseni lauantaityöskentelyltä. Tänään parannetaan maailmaa humanistipariskunnan kanssa reilun kaupan viiniä siemaillen. Ja huomenna mennään leffaan tosi pitkästä aikaa. Olen huomaamatta kehittänyt itselleni huumorintajun joka käsittää myös brittihuumorin. Aivan ennenkuulumatonta!! Komediat ei ole koskaan ennen olleet my cup of tea mutta nyt oikein haluan mennä katsomaan brittiläistä (romanttista)komediaa! Jätän mainitsematta mihin kaikkiin enkkulaissarjoihin olen jo auttamattomasti jämähtänyt. Puhumattakaan
Monty Pythonista.

Hyvää Viikonloppua!!



Tuntuu aika etuoikeutetulta että saa tuollaisissa satumetsissä pyöräillä



Ihmisiä paistattelemassa päivää Linnan puistossa




Kukkaistutuksia

Tänään on huono päivä.

Vartaloni lähettelee minulle viestejä siitä että nyt on tehty liikaa töitä. Päänsärkykohtaukset ja hirmuinen väsymys vaivaavat mutta nyt en voi antaa periksi. Mikä kumma siinä on että vaikka kuinka väsyttää niin nukahtamisvaikeudet vaan jatkuu?! Kun ei saa nukuttua niin sitten tulee päänsärkyä joka lamauttaa koko olemuksen ja aiheuttaa masennusta ja voimien hyytymistä. Ja kaiken kukkuraksi, mieli täyttyy negatiivisilla fiiliksillä.

Stressiä on ollut vaihelevalla voimakkuudella pitkin kevättä ja nyt se olisi purkautuakseen. Ainoa keino kestää tämä kamala kevät on haaveilla matkustelusta. On aivan käsittämättömän ahdistava ajatus etten ole matkustanut viime kesän jälkeen minnekkään!! Ja jos en tänä kesänä pääse maailmalle niin aion suuttua kaikille ja kaikelle.


Kävin tuulettumassa lenkillä ja mittari näytti 22 astetta. Ihan t-paita kelit. Onneksi minä saan istua sisätiloissa ja keskittyä sosiaalipolitiikan kiehtovaan maailmaan sillä aikaa kun KAIKKI muut ihmiset paistattelee päivää ja syö eväitä nurmikolla. Onneksi siellä nurmikolla on kuitenkin koiranpaskaa ja kärpäsiä, hähä hää!

Ehkä huomenna tuntuu valoisammalta.

Tänään on Vuokon päivä

No, jopas on pitkiä päivitystaukoja mulla! On tosiaan ollut aika haipakkaa viimeaikoina. Hyvä vaan ettei täällä juhlita vappua kun muuten olis tullut kiire ja paniikki saada viimeiset esseet valmiiksi. Tänään kuitenkin astelin iloisasti opintotoimistolle palauttamaan tähän tutkintoon liittyviä vihoviimeisiä kirjallisia tehtäviä. Laskeskeltiin tuossa yhden kurssikaverin kanssa että kolmen vuoden aikana ollaan kirjoitettu 33 esseetä (3500 - 4000 sanaa/essee), yksi tutkielma (8000-10000 sanaa) ja yksi lopputyö (10000 -15000 sanaa) ja tietenkin 11 lopputenttiä joista 3 odottaa vielä suorittamista. Ei ne ole helpolla meitä päästäneet!

Tänään kuljin ulkona ensimmäistä kertaa ilman takkia koska on niin lämmintä.

väsymys tuli sittenkin

Eipä tuo lopputyöstä palautuminen ihan mutkattomasti käynytkään. Mua väsyttää ihan hirveästi! Menin eilen sänkyyn kymmeneltä ja heräsin klo 9 ihan tosi väsyneenä. Ihmeellistä, koska yleensä pärjään hyvin 6-7 tunnin yöunilla.

Aloitin taas magnesium + b-vitamiini kuurin helpottamaan särkeviä jalkoja ja lieventämään tykytystä sydämessä. Levottomat jalkani ovat taas kaivanneet mobilatia iltaisin. Vikojen ja vaivojen arvonnassa onnetar suosi juuri minua. Sukupolvien ajan erilaisia vaivoja kärsineet ihmiset ovat luovuttaneet perintönsä minun vartaloni käyttöön. Nyt vaan odotellaan että suonikohjut puhkeaa, niin eiköhän siinä ole sitten koko suvun sairaskertomus tiivistettynä 25-vuotiaaseen kropan rähjään.

Minulla on lista asioita jotka haluan tehdä ennenkuin täytän 30. Se lista ei koskaan tule täyttymään täydellisesti ja lisää ranskalaisia viivoja tulee lähes viikoittain. Nyt lista sai taas uuden jatkeen joka liittyy hurjaan fyysiseen rasitukseen ja itsensä ylittämiseen. Päätös on tehty mutta sen totettaminen on pitkäjänteistä itsekuria vaativaa juttuhommaa varsinkin kun omaan tuon edellämainitun epäluotettavan kroppan. En uskalla kirjoittaa sitä vielä tänne julkiseen muistiin mutta omaan vihkoseeni olen sen jo kirjoittanut.

Väsymyksestä huolimatta en raivostunut täysin kun tänään menin luennolle joka oli peruttu mutta ilmoitusta perumisesta ei tullut ajoissa. Taidan olla tulossa vanhaksi kun tuollaiseenkin tilanteeseen vaan lannistuu ilman että juoksisin opintotoimistoon valittamaan. Tulin vaan kotiin pöllöilemään enkä ole saanut mitään järkevää aikaiseksi n. 3 tuntiin.

Taidan mennä päikkäreille

Arki alkaa

Tänään alkoi taas opiskelut pääsiäisloman jälkeen. Lopputyön valmistumisen aiheuttamasta mielihyvästä pääsin reippaasti irrottautumaan kun uudet deadlinet siintää horisontissa. Nyt vielä 2 esseetä ja sitten voin alkaa valmistautumaan koerumbaan.

Ihan mukavaa oli palata kampukselle kun joka paikassa vilisi ihmisiä. Sain kuitenkin hengailtua siellä viitisen tuntia josta työtehokasta aikaa oli muutama tunti. Toistaiseksi en tiedä mistä ajattelin repiä motivaatiota kirjoittaa enää yhtään mitään. Mutta toistaiseksi tuntuu vielä ihan siedettävältä tämä elämä. Täytynee siis ottaa kaikki irti näistä motivaation rippeistä mitä nyt on vielä jäljellä. Onneksi olen kuitenkin todennut että motivaatio ruokkii itse itseään eikä se voi ihan täysin tyrehtyä. Tai voi, mutta sitä voi vielä silloinkin yrittää elvyttää.

Kutominen on mahtavaa motivaatioharjoittelua! Minun ihka ensimmäinen kutomisprojekti oli tehdä Davelle kaulaliina. Ostin oikein hienoja lankoja ja muuta. Mutta sitten alkoi tökkiä koko homma ja ne langatkin alkoi näyttää tosi rumilta. Ostin lisää lankoja ja tein ihan muita kutomisjuttuja. Eilen se kaulaliinan repale sitten taas pomppasi jostakin ja sen kutominen oli yhtä sujuvaan kuin esim. tervan juonti. Kudoin ja mietin että jos nyt vaan puran koko homman niin onko se luovuttamista? Ja mikä järki tässä on että jos vaikka saankin tämän ruman kaulaliinan valmiiksi niin todennäköisyys että Dave sitä ihan omasta tahdosta haluaa käyttää on hyvin pieni. Tässä kaulaliinan tekeleessä nimittäin on esillä kaikki amatöörikutojan mahdolliset virheet eli silmukan putoaminen ja sen osaamaton uudelleen metsästys, mielivaltainen kaventuminen ja leveneminen ja silmukoiden karkailusta aiheutuneet rei'ät. Kaulaliina päätyi purkuun mutta vaan kasvattaakseni omaa pettymyksen sieto ja virheiden myöntämis -kykyä. Ja iloisesti aloitinkin jo uuden projektin tuosta samasta langasta! Nyt olisi keittiöpsykologille käyttöä analysoimaan miksi luovuttaminen aiheuttaa ahdistusta?

Tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa enemmän kiinnostavalta kuin masentavalta, mikä on tietekin kannustavaa. Olisi suotavaa jos kaikki suunnitelmat aina toteutuisivat juuri niin kuin haluaisin mutta epäilempä että näin käy. Nyt nuo suunnitelmat on sekasotkuna pääni sisällä mutta eiköhän ne siitä kohta selviä.

Nyt lähden juoksemaan pois lopputyöangsteja jotta uusien hommien sisäistys sujuisi mutkattomammin.

Kuningattaren syntymäpäivä.

Perjantain Guardianissa oli osuva kirjoitus : 'Let's wish the Queen a very happy birthday. And when she goes, let's bury this ludicrous institution' (Freedland, Guardian).

Lopputyö on palautettu. Se vetää sanattomaksi. En jaksa edes kirjoittaa kuningattaren synttäreistä. Katsotaan miltä tuntuu huomenna. Tänään olen vaan totutellut ajatukseen että lopputyö ei enää vaani minua.

(mieli on kirkas kuin keväinen päivä)

deadline viikonpäästä

Voi jeesus, etten paremmin sanois näin pääsiäispyhinä! Enää viikko aikaa saada lopputyö valmiiksi. Tuntuu aika uskomattomalta. Toisaalta olen sieluani myöten täynnä koko hommaa, eikä työhän tarttuminen käy laulaen. Mutta toisaalta, olen niin ylpeä itsestäni että sain tämän ison homman hoidettua ajoissa ja ekasta versiosta sain jopa kiitosta. Punakynää (tai siis nykymaailmassa punaiseksi värjättyä fonttia tietokoneella) oli heiluteltu ihan kohtuullisesti mutta ei mitään kovin vakavia korjauksia ollut vaatimuksena.

Pääsiäisviikonloppu koki yllättävän käänteen kun Dave soitti kotiinsa ilmoittaakseen että me emme aio osallistua pääsiäisrientoihin heidän kanssaan. Tämä aiheutti herneen nenään tunkeutumista toisessa päässä ja kokohomma oli äityä riidaksi. Tilanne mutkistui kun mukaan vedettiin vanhoja kaunoja ja muuta ja hetken tilanne näytti jo varsin vakavalta. Kyyneliä vuodatettiin puolin jos toisin ja minäkin sain osani tilanteesta. Onneksi olen kohtalaisen vahvaa tekoa kun kyseessä on aiheettomat syytökset joten osasin olla provosoitumatta ja pysyttelin taka-alalla. Itseasiassa menin suihkuun kun en jaksanut sitä typeryyttä kuunnella. Luurin paiskimisen (tai niinkuin nykyaikana kännykän punaisen napin säpsäkkä painallus) sijaan puhelu päättyi rauhallisesti.

Mutta. Kohta puoliin puhelin pirrasi uudelleen. Nyt oli käynyt niin että Daven 16-vuotias sisko ryhtyi pitämään veljensä puolia kotioloissa ja riita oli taas puhjennut. Tälläkertaa soittaja oli siis tämä sisko ja raukka siellä itki hysterian partaalla. Minä, kaikkien teiniangstityttöjen marttyyrisankaritar, päätin että tyttö tulee meille ja sillä sipuli.

Tästä hommasta seurasi toisenlainen vääntö. Nyt piti saada vanhemmat vakuuttuneeksi että 16-vuotias tyttö voi tulla veljensä luokse yökylään matkustaen itsenäisesti junalla 45min matkan. Daven äiti erityisesti oli sitä mieltä että ei voi mitekään pärjätä ja että tulee koti-ikävä. Ensimmäinen vääntö tuli pitkäperjantaina kun vanhemmat halusivat tuoda tyttärensä autolla tänne meille ja hakea seuraavana aamuna pois (Vaikka oltiinkin sovittu että lauantaina tulee). No, ei siinä mitään, mutta kun koko homman pointti oli se että saataisiin tuo tyttö rukka matkustamaan junalla ensimmäistä kertaa elämässään itsenäisesti ja että lähes sairaanloisesta ujoudesta kärsivä tyyppi saisi vähän itseluottamusta.

Dave jutteli siskonsa kanssa ja siitä selvisi että äiti oli kertonut tytölle nähneensä unen että jotain kamalaa tapahtuu jos hän nyt matkustaa yksin junalla. Ja että ei tyttö sitä junamatkaa niinkään pelkää vaan lähinnä äidin pettymystä ja huolta kuopuksestaan. Dave suostutteli siskonsa tulemaan junalla meille seuraavana aamuna ja Dave sitten tulee takaisin sunnuntaina hänen kanssaan.

Seuraavana aamuna soi taas puhelin. Olivat juna-asemalla mutta ei äiti eikä tytär osanneet ostaa lippua! Ja että olisi ehkä parasta jos he nyt vaan toisivat tytön autolla meille. Kuuntelin epäuskoisena kun Dave selitti äidilleen kuinka ostetaan junalippu. Ja niin, saatiin me se tyttö tänne. Tosin oli paniikissa jäänyt väärällä asemalla pois mutta onneksi saatiin tyttö puhumalla hyppäämään seuraavaan junaan joka toisi perille saakka.

Noista ja monista muista syistä en ole kovin montaa kertaa Daven siskoa tavannut eikä hän ole koskaan sanonut minulle sanaakaan. Enpä ole ennen yhtä pelokasta tyttöä tavannutkaan. Kovin kyllä kävi sääliksi että raukka on noin maahan lytätty. Mutta onneksi tästä tuli kuitenkin ihan positiivinen visiitti ja tyttökin vapautui hieman.

Ohjelmaksi keksittiin pyöräilyretki. Lainattiin yksi pyörä lisää naapurista ja mentiin porukalla katselemaan paikallisia nähtävyyksiä. Illalla syötiin hyvin ja juteltiin paljon.Seuraavana aamuna Daven vanhemmat soittivat että ovat juuri nyt lähdössä kotoa hakemaan tyttöä takaisin. Just joo, no eipä tarvinnut Daven sinne asti sitten raahautua.

Sunnuntain ja maanantain minä pyhitin lopputyölle, vähän myös pyöräilylle ja ihan vähän kutomiselle.

L*******n deadline on 2 viikon päästä

Olen ollut olevinani niin kiireinen etten ole muistanutkaan tätä blogia. No, tämä asia tuskin tulee korjaantumaan ihan pian koska se-jonka-nimeä-ei-sanota pitää palauttaa 2 viikon päästä. A P U A.

En siis ole antanut mitään tapahtua itselleni viime aikoina. Paitsi että hommasin Aldomovarin leffa boxin jossa oli 5 leffaa. Tämä ostos sai siunaukseni koska se on tuiki tarpeellinen lopputyötäni varten (joopa joo). Tämän siis ostin ihan oikeasta kaupasta. Kirppiskauppoihin on jotenkin varkain syntynyt lähes riippuvuus.

Nyt löysin siihen Daven kameraan salamavalon. En ole koskan valokuvaamista sen kummemmin harjoittanut, joskus tosin taisin haaveilla valokuvaajan ammatista, mutta nyt ihan viimeisen vuoden aikana se on alkanut tosiaan kiinnostamaan. Ja todisteena siitä on että osasin käyttää sitä vuoden '78 salamavaloa ihan oikein ja tiesin miten ne säädöt suurinpiirtein menee (manuaalisesti). Vitsit, että olin ylpeä kun siitä salamasta räpsähti sellainen silmät sokaiseva välähdys ja kamerastakin kuului muhkeat ääni-efektit. Kyllä siinä vieressä kalpenee digitaalisen kameran vieno vinkaus kun oikealla kameralla pistää räiskimään!

Näitä kuvia en siis voi laittaa tänne koska ne on, niin kuin vanhaan hyvään aikaan, vielä sisällä kamerassa.

Pyöräilyä ja kutomista

Pyörän omistaminen ja pyöräily ovat nyt elämäni suurimmat onnellisuuden lähteet. Elinpiiri on laajentunut huimasti ja kaikenlaista ehtii tehdä päiväsaikaan. Kävin tänään aamulla uimassa ja kaupungilla vähän lankaostoksilla. Löysin kirppiskaupasta vaikka miten hienoja lankoja joten nyt minulla on kolme keskeneräistä neuletyötä laatikossa! Jee!

Dave lähti katsomaan futista pubiin koska minun piti saada lopputyötä tehtyä mutta tähän mennessä olen onnistunut vain imuroimaan, tekemään sämpylätaikinan sekä neulomaan. Eli ei kovinkaan vauhdikasta etenemistä lopputyön suhteen. No, nyt sain ainakin tietokoneen päälle niin jospa sitä muutaman rivin kirjoittelisi.


Tässä muutama kuva, ihan vaan kadehdituttaakseni (ihana suomen kielioppi) teitä siellä kylmässä pohjolassa ;) Tänään siis avattiin terassikausi paikallisessa kun oli niin kertakaikkisen mahtava pyöräily-/terassi -iltapäivä.

Takaisin Enkkulaan!

Suomen vierailu vierähti valonnopeudella. Harmistusta aiheutti ainoastaan ankeat kelit. Olisi ollut mukavaa näyttää Davelle kuinka luonto herää pitkän talven jälkeen mutta tälläkertaa nähtiin vaan loskassa laahustamista ja jäätävää tihkua.

Mukavia juttuja oli kuitenkin niin hyvästi että yksi tyhmä sää ei siinä paljoa haitannut eikä vauhtia hidastanut. Jokaiselle päivälle oli ohjelmaa ja mahtavaa seuraa tiedossa. Onneksi minulla on Suomessa niin hyviä tyyppejä että aina on parhautta tulla käymään. Ja aina tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Ei riittänyt taaskaan.

Takaisin tulo englantiin sujui juuri niin tyypillisen mutkikkaasti kuin odottaa saattaa. Kuten olen täällä blogissakin marissut, niin englannista ei voi ostaa käytettyjä pyöriä mistään ja uudet on liian arvokkaita ostettavaksi varsinkin kuin se aika todennäköisesti tulisi varastetuksi vuoden sisällä. Eli siis matkassamme oli mukana kierrätyskeskuksesta hankittu Nopsa. Lentokentällä, Lontoon päässä, pyörää ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut, eikä kukaan oikein tiennyt mistä se olisi pitänyt hakea. Lopulta pyörä löytyi jostain tavarahissistä jonne se oli unohtunut.

Seuraavaksi mentiin odottamaan bussia kotiin ja taas kyselyrumba siitä että saako pyörää ottaa bussiin. Tietenkään kukaan ei taaskaan tiennyt mistään mitään. Odoteltiin hyvä tovi kunnes vihdoin oltiin bussissa pyörineen kaikkineen. Kello läheni tässä vaiheessa yhtätoista, joka oli sinänsä rasittavaa koska kone laskeutui klo 19.10.

Bussipysäkiltä kotiin on n. 15min kävelymatka joka sisältää harvinaisen raivostuttavan junaradanylityssiltahomman (oikeasti matka bussipysäkiltä kotiin on n. 5min mutta tämä siltajutun ylitys kestää 10min!!!). Ja tietenkin sillä jumalan hetkellä kun astuimme ulos bussista, taivas aukeni ja vettä tuli viistosuunnassa sammioittain. Juuri sellainen sadekuuro joka kastelee aivan läpimäräksi. Kierrätyshenkisinä tyyppeinä oli muovipussien sijasta käytössämme paperipusseja joiden kaatosadekestävyyttä ei oltu testattu Englannin olosuhteissa. Ihanaa oli raahautua eteenpäin piiskaavassa sateessa ja tuulessa niin että kaikki pussukat räjähtelee ympäriinsä ja pyörä ei osoita pientäkään yhteistyöhalua. Odotettavasti sade päättyi kun vihdoin pääsimme kotiovelle. Ei me vissiin mitään ihan harmittomia voikukkia oltu edellisessä elämässämme.

_________________________________

Aamulla oli onneksi toinen ääni kellossa, aurinko pilkisteli puolipilviseltä taivaalta ja lämmintäkin oli 14 astetta. Dave piti vapaata vielä tämän päivän joten voitiin nukkua pitkään. Aamupalaksi oli ruisleipää, polar-juustoa ja suomalaista teetä. Saatiin nopeasti mun pyörä ajokuntoon ja päätettiin lähteä ajelulle Brightlingsean. Sinne pääsee tuota joenvierustaa ajelemalla ja matkaan meni noin 2tuntia/suunta.



Tässä meidän molempien menopelit! Huomatkaa että napsutin värikkäitä tähtiä mun renkaiden pinnoihin. Tämä siksi että pikkutyttönä aina haaveilin sellaisista muovisista jutuista jotka laitetaan pinnoihin ja ajaessa ne kolisee kivasti. En tietenkään koskaan saanut niitä naputtimia mutta nuo tähdet hommasin.



Dave ja keväinen metsä. Minusta nuo keltaiset puskat on hienoja, en tiedä mikä se on.



Vihreitä peltoja ja taustalla joku maatila.



Pikkulaivoja hiekalla laskuveden aikaan. Palatessa kotiin muutaman tunnin jälkeen vesi oli noussut.



Katseltiin vanhaa myllyä kunnes yhtäkkiä armeijan helikopteri tuli ihan siihen kohdalle.



Brightlingsean kirkko.



Rantamajoja. Ihmiset vuokraa tai ostaa näitä koppeja. Tosi outoa. Mä luulin että niissä vaihdetaan uikkarit päälle. Mutta ilmeisesti ne toimittaa jonkinlaisen mökin virkaa.



Lisää rantamajoja.



Meidän tämänpäiväisiä kirpparilöytöjä eli 60-luvun suola ja pippuriastiat ja vanha kamera. Vielä ei ole selvinnyt toimiiko tuo kamera vai ei mutta ei se maksanutkaan kuin £1. Kuvassa on myös mun hieno laatikko jossa sailytän keskeneräisiä neuletöitä tai siis tätä yhtä keskeneräistä vihreää kaulaliinaa.